James ja Sirius olivat Rohkelikon oleskeluhuoneessa pelaamassa räjähtävää näpäystä.
Remus ja Peter syöksyivät sisään, ”siellä sataa lunta”, sanoi Peter hengästyneellä äänellään.
James ja Sirius pomppasivat pystyyn ja he kaikki juoksivat ulos kierimään puhtaassa ensilumessa.
Lily tuli ulos kikattaen ystäväjoukossaan ja huomasi Jamesin ja hänen naamalleen levisi
kauniin heleä puna (se ei johtunut kylmästä ilmasta).
Muutaman minuutin päästä he palasivat oleskeluhuoneeseen jutellen niitä näitä.
Jamesin ajatukset olivat ihan muualla kuin siellä. Hän ei pystynyt olla miettimättä
kaunista Lilyä.
Ilta tuli, mutta vasta keksiyöllä he menivät nukkumaan, tehtyään hieman unohtuneita
kotiläksyjään. Seuraavana aamuna James nousi ylös ensimmäisenä ja lähti takan eteen lämmittelemään. Pian sinne saapui myös Lily, yllään kauniin vaaleanpunainen pitkä yöpaita.
James hätkähti kun hän tuli istumaan suoraan hänen viereen. Ei kestänyt kauaakaan kun James
ei pystynyt olla pidättelemättä ja sanat suorastaan tulvi hänen suustaan.
”Lily, tylyahon retki on huomenna. Tulisitko sinä sinne minun kanssa, jos sinulla ei ole
mitään muuta suunnitteilla? hän kysyi hieman epävarmasti.
”tottakai tulen!” Lily huusi vähän hieman liian innostuneesti, ja lähti aamiaiselle ystäviensä saavuttua.
James tunsi olevansa maailman huipulla, ja lähti poikien makuuhuoneeseen kertomaan
ystävilleen jymyuutisen. He olivat kuin puulla päähän lyötyjä, kun kuulivat että James
oli onnistuneesti pyytänyt Lilyä treffeille.
Tylyahon retki saapui ovelle, ja James, Sirius, Remus ja Peter lähtivät ulos.
Lily saapui Jamesin luokse ja he erkanivat ystävistään. Kierreltyään vähän aikaa
tylyahoa, he lähtivät kävelemään paikkaan jossa he saisivat hetken rauhaa.
Sitten kuin tyhjästä saapui Severus Kalkaros.
”Kappas vaan, Jameshan se siinä. Tyhmän näköisenä kuin aina.” Severus piikitteli.
”Ole hiljaa Ruikuli!” James ärsyyntyi.
”Ja sinulla näyttää olevan seuraa, itse kuraverinen Lily Evans. Ei ihmekään että
ilma tuntuu tunkkaisemmalta”
Kesti suunnilleen neljäsosa sekuntia ja Kalkaros oli ilmassa.
”Ei James, anna hänen olla. En minä välitä siitä”, Lily suorastaan anoi.
James totteli hyvin vastahakoisesti ja he lähtivät takaisin kouluun.
James kertoi sattuneesta Siriukselle, ja hänen reaktionsa ei ollut mitenkään
yllättävä. Koko yön he suunnittelivat kostoa.
Seuraavana päivänä kun he huomasivat Kalkaroksen istuvan puun juuressa yliluonnollisen
pitkä nenä kiinni pimeyden voimilta suojautumisen kirjassa, he iskivät.
Sirius huusi keholeijus, ja Kalkaros roikkui ilmassa. James lähestyi häntä, ja sanoi
”Miltä nyt tuntuu, olla ilmassa kaikkien silmien edessä nöyryytettävänä?
”Painu sinä sen kuraverisen luokse!” Kalkaros huusi naama punaisena.
James huusi vihoissaan Kidutu, ja sitten hän huomasi että oli juuri lausunut
anteeksiantamattoman kirouksen.
Kukaan paitsi James ei ollut huomannut että Lily oli nähnyt kaiken ja James juoksi nopeasti
hänen peräänsä. Jamesin onnistui saavuttamaan hänet muutaman minuutin päästä
tähtitornista.
”Anna anteeksi Lily. En voinut hillitä itseäni, lupaan etten tee sitä enää ikinä. Annatko minulle anteeksi”, James puhui rauhoittavalla äänellä.
”Lupaatko varmasti?” Lily varmisti.
” Kyllä, sinun vuoksi tekisin mitä tahansa”, James sanoi.
Sitten tuli hetki jota James oli jo pitkän aikaa odottanut, Lily siirtyi lähemmäs häntä ja antoi
pitkän kostean suudelman. James ja Lily viettivät aikaa tähtitornissa vielä viitisen minuuttia,
ja lähtivät eri teitä oleskeluhuoneeseen.
Sirius oli katsellut heitä oven takaa ja kun James tuli ulos sieltä, Sirius ja James läpsäsivät
kunnon ylävitoset ja lähtivät Rohkelikon oleskeluhuoneeseen.
____________________________________________
onko toi hyvä? en oo mikän hyvä tarinoiden kirjoittamisessa…
toi oli eka minkä oon tehny Potter aiheesta…
Kritiikki on yhtä tervetullutta kuin kehut :)
Remus ja Peter syöksyivät sisään, ”siellä sataa lunta”, sanoi Peter hengästyneellä äänellään.
James ja Sirius pomppasivat pystyyn ja he kaikki juoksivat ulos kierimään puhtaassa ensilumessa.
Lily tuli ulos kikattaen ystäväjoukossaan ja huomasi Jamesin ja hänen naamalleen levisi
kauniin heleä puna (se ei johtunut kylmästä ilmasta).
Muutaman minuutin päästä he palasivat oleskeluhuoneeseen jutellen niitä näitä.
Jamesin ajatukset olivat ihan muualla kuin siellä. Hän ei pystynyt olla miettimättä
kaunista Lilyä.
Ilta tuli, mutta vasta keksiyöllä he menivät nukkumaan, tehtyään hieman unohtuneita
kotiläksyjään. Seuraavana aamuna James nousi ylös ensimmäisenä ja lähti takan eteen lämmittelemään. Pian sinne saapui myös Lily, yllään kauniin vaaleanpunainen pitkä yöpaita.
James hätkähti kun hän tuli istumaan suoraan hänen viereen. Ei kestänyt kauaakaan kun James
ei pystynyt olla pidättelemättä ja sanat suorastaan tulvi hänen suustaan.
”Lily, tylyahon retki on huomenna. Tulisitko sinä sinne minun kanssa, jos sinulla ei ole
mitään muuta suunnitteilla? hän kysyi hieman epävarmasti.
”tottakai tulen!” Lily huusi vähän hieman liian innostuneesti, ja lähti aamiaiselle ystäviensä saavuttua.
James tunsi olevansa maailman huipulla, ja lähti poikien makuuhuoneeseen kertomaan
ystävilleen jymyuutisen. He olivat kuin puulla päähän lyötyjä, kun kuulivat että James
oli onnistuneesti pyytänyt Lilyä treffeille.
Tylyahon retki saapui ovelle, ja James, Sirius, Remus ja Peter lähtivät ulos.
Lily saapui Jamesin luokse ja he erkanivat ystävistään. Kierreltyään vähän aikaa
tylyahoa, he lähtivät kävelemään paikkaan jossa he saisivat hetken rauhaa.
Sitten kuin tyhjästä saapui Severus Kalkaros.
”Kappas vaan, Jameshan se siinä. Tyhmän näköisenä kuin aina.” Severus piikitteli.
”Ole hiljaa Ruikuli!” James ärsyyntyi.
”Ja sinulla näyttää olevan seuraa, itse kuraverinen Lily Evans. Ei ihmekään että
ilma tuntuu tunkkaisemmalta”
Kesti suunnilleen neljäsosa sekuntia ja Kalkaros oli ilmassa.
”Ei James, anna hänen olla. En minä välitä siitä”, Lily suorastaan anoi.
James totteli hyvin vastahakoisesti ja he lähtivät takaisin kouluun.
James kertoi sattuneesta Siriukselle, ja hänen reaktionsa ei ollut mitenkään
yllättävä. Koko yön he suunnittelivat kostoa.
Seuraavana päivänä kun he huomasivat Kalkaroksen istuvan puun juuressa yliluonnollisen
pitkä nenä kiinni pimeyden voimilta suojautumisen kirjassa, he iskivät.
Sirius huusi keholeijus, ja Kalkaros roikkui ilmassa. James lähestyi häntä, ja sanoi
”Miltä nyt tuntuu, olla ilmassa kaikkien silmien edessä nöyryytettävänä?
”Painu sinä sen kuraverisen luokse!” Kalkaros huusi naama punaisena.
James huusi vihoissaan Kidutu, ja sitten hän huomasi että oli juuri lausunut
anteeksiantamattoman kirouksen.
Kukaan paitsi James ei ollut huomannut että Lily oli nähnyt kaiken ja James juoksi nopeasti
hänen peräänsä. Jamesin onnistui saavuttamaan hänet muutaman minuutin päästä
tähtitornista.
”Anna anteeksi Lily. En voinut hillitä itseäni, lupaan etten tee sitä enää ikinä. Annatko minulle anteeksi”, James puhui rauhoittavalla äänellä.
”Lupaatko varmasti?” Lily varmisti.
” Kyllä, sinun vuoksi tekisin mitä tahansa”, James sanoi.
Sitten tuli hetki jota James oli jo pitkän aikaa odottanut, Lily siirtyi lähemmäs häntä ja antoi
pitkän kostean suudelman. James ja Lily viettivät aikaa tähtitornissa vielä viitisen minuuttia,
ja lähtivät eri teitä oleskeluhuoneeseen.
Sirius oli katsellut heitä oven takaa ja kun James tuli ulos sieltä, Sirius ja James läpsäsivät
kunnon ylävitoset ja lähtivät Rohkelikon oleskeluhuoneeseen.
____________________________________________
onko toi hyvä? en oo mikän hyvä tarinoiden kirjoittamisessa…
toi oli eka minkä oon tehny Potter aiheesta…
Kritiikki on yhtä tervetullutta kuin kehut :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
On todella upea!
kiitos :)
Toi on paljon parempi kun mun kirjoittamat tarinat kelmeistä
Oli tosi hyvä!! :D
(en jaksa kirjautua sisään :D)
Tarinasi on hyvä, mutta siellä oli joitain pahoja virheitä >:D Kuten KEKSIyö :D mutta... :D hyvä tarina ;)
Elä kumminkaan sorru kliseisiin niin loistavan tarinan saat :D ;)
Harjoittelemalla hyvä tulee. Mutta minä annan sinulle vähän opastustakin.
Tarinnassasi oli hyvä rakenne. Huonoa siinä oli "sitten tapahtui sitä, sitten tätä, lopulta näin, sitten noin..." -tyyli. Tajuatko, mitä tarkoitan? Tarinassa olisi pitänyt olla hieman enemmän yksityiskohtia eikä vaan syöksymistä asiasta toiseen. Ihminen kun ei jaksa kauan lukea listausta päivän tapahtumista. Täytyy olla hieman syvyyttä. Eli rauhallisempi kerrontatyyli jatkossa, anna lukijan ajatella hieman ennen kuin loppuratkaisu tulee. Tuota lukiessa kun ei ehtinyt tehdä oivalluksia, kun kaikki kerrottiin jo seuraavassa lauseessa. Eli älä jatkossa sivuuta tapahtumia ja kiirehdi loppua kohti. Äläkä kirjoita tarinaa kuin tekisit ostoslistaa.
Mutta juu, hyvä se on ja parempi tulee kun hieman korjailet. Ja pidin siitä, että lauseet oli jaoteltu eri rieille. Helppo lukea eikä kyllästy nopeasti. Jatka kirjoittelua a kehityt mestariksi.
olen kyllä samaa mieltä kanssasi vehnä. pitääpä alkaa enemmän harjoitella, ja anteeksi kirjoitusvirheitäni :)
Sanosinpa vaan että oli aika hyvä 12-vuotiaan kirjoittamaksi. Uutta vaan..