Lyhykäisesti näin tapahtui tänään: tyttäremme 3kk oli turvakaukalossa pyyhkeen sisässä, olimme menossa uimaan, ja minä kamala äiti en muistanut tai jotain laittaa sitä kantokahvaa kohdalleen ja olin nostamassa kaukaloo, kun vauva moksahti lattialle. Onneksi kaukalo oli lattialla, mutta kuitenkin!
Voitte varmaan kuvitella kuinka vauva alkoi itkemään ja äiti tärisemään. Minulla meni hetki ennenkuin tajusin mitä tapauhtui, menin niin shokkiin. Vauvan otettuani syliin huomasin verta tulevan ylähuulesta jostain ja pienen ruhjeen olevan leuassa. Verenvuoto loppui kuitenkin hetkessä.
Puettuani itseni maailman ennätysajalla, lähdin viemään pienokaistani päivystykseen. Vauva itki suurimman osan matkasta ja oli niin virkeä kuin vain voi olla itkeneenä. Sairaalalla lääkäri tarkasti tilanteen ja sanoi, ettei ole syytä jäädä tarkkailuun, kun vauva on "normaali".
Kotona itkua riitti vielä pariksi tunniksi ja tissille rupeaminen oli hankalaa. Sattui varmasi imeässä sinne ikeneen. Supot kuitenkin ovat jonkin verran auttaneet.
Tämä kaikki tapahtui ennen puoltapäivää, ja nyt iltamasta vauva oli jo oma ihana itsensä, luojalle siitä kiitos! Söikin jo pari kertaa ilman itkua, mutta tuossa ennen yöunia itki vielä vähän (mikä ei ole meidän vauvalle normaalia).
Mutta voi tätä minun tunnetta! Tuntuu kuin olisin tehnyt pahempaakin, vaikka järki sanoo että vahinkohan se oli. Muttei tuollaisia vahinkoja saa sattua!!! Silmät ovat niin turvoksissa itkusta (ja siihen päälle vielä paha siitepölyallergia), että silmäpussitkin ovat jo mustuneet. Mahdan olla näky.
Kaikista tärkeintä on kuitenkin, että lapseni nukkuu nyt onnellista vauvan unta ja toivottavasti lapseni voi antaa minulle anteeksi. Äiti ei tätä tapahtumaa voi koskaan unohtaa, mutta vauvani sen varmasti tekee.
Kolmen lapsen äitinä, tämä päivä oli kamalista kamalin.
Voitte varmaan kuvitella kuinka vauva alkoi itkemään ja äiti tärisemään. Minulla meni hetki ennenkuin tajusin mitä tapauhtui, menin niin shokkiin. Vauvan otettuani syliin huomasin verta tulevan ylähuulesta jostain ja pienen ruhjeen olevan leuassa. Verenvuoto loppui kuitenkin hetkessä.
Puettuani itseni maailman ennätysajalla, lähdin viemään pienokaistani päivystykseen. Vauva itki suurimman osan matkasta ja oli niin virkeä kuin vain voi olla itkeneenä. Sairaalalla lääkäri tarkasti tilanteen ja sanoi, ettei ole syytä jäädä tarkkailuun, kun vauva on "normaali".
Kotona itkua riitti vielä pariksi tunniksi ja tissille rupeaminen oli hankalaa. Sattui varmasi imeässä sinne ikeneen. Supot kuitenkin ovat jonkin verran auttaneet.
Tämä kaikki tapahtui ennen puoltapäivää, ja nyt iltamasta vauva oli jo oma ihana itsensä, luojalle siitä kiitos! Söikin jo pari kertaa ilman itkua, mutta tuossa ennen yöunia itki vielä vähän (mikä ei ole meidän vauvalle normaalia).
Mutta voi tätä minun tunnetta! Tuntuu kuin olisin tehnyt pahempaakin, vaikka järki sanoo että vahinkohan se oli. Muttei tuollaisia vahinkoja saa sattua!!! Silmät ovat niin turvoksissa itkusta (ja siihen päälle vielä paha siitepölyallergia), että silmäpussitkin ovat jo mustuneet. Mahdan olla näky.
Kaikista tärkeintä on kuitenkin, että lapseni nukkuu nyt onnellista vauvan unta ja toivottavasti lapseni voi antaa minulle anteeksi. Äiti ei tätä tapahtumaa voi koskaan unohtaa, mutta vauvani sen varmasti tekee.
Kolmen lapsen äitinä, tämä päivä oli kamalista kamalin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
hyi sinua ja kehtaat kertoa
Kun ei sitä voi olla täydellinen, vaikka kuinka haluaisi! Voin kuvitella tuntemuksesi, mutta ONNEKSI kaikki on nyt hyvin. Varmasti parasta sekä sinulle että lapsellesi on nyt, että yrität antaa itsekin itsellesi anteeksi ja pääsette jatkamaan iloista yhdessäoloa. Hyvää jatkoa teille :)
Tekstisi muistuttaa niin omaa kirjoitustani vuoden takaa!! Meillä oli pojalla tuollainen baby romer plus kaukalo, jossa myös oli tuo kääntyvä kantakahva. Synnytyksen jälkeisessä lääkärin tarkastuksessa (jälkitarkastus) minulla kävi ihan sama juttu. Lääkäri oli laittanut lapsen kaukaloon ennen kuin tutki minut ja kun olin lähdössä lääkärin huoneesta pois, en huomannut etteivät vyöt ole kiinni ja lapsi oikeasti tippui maahan (vaikka kaukalo oli lattialla). Koskaan en anna anteeksi itselleni!! Menin niin järkyttävään paniikkiin tuolloin, etten edes tajunnut nostaa lastamme heti ylös lattialta, vaan lääkäri nosti lapsen minulle syliin. Verta vuoti ylähuulesta ja lapsi huusi niin kovaa että korviin koski. Säikähdin tuota lapsen huutoa, mutta lääkärini sanoi, että jos lapsi syö rintaa normaalisti ja itkee (itku on hyvä merkki :) ) ei kuulemma ole syytä huoleen. Vaarallinen tuollainen kääntyvä kahva, vaikka täysin oma vika minulla olikin! Näitä sattuu ja tapahtuu eikä sille voi yhtään mitään vaikka olisi kuinka ylivarovainen. Kaunista kesää sinulle!
Minä myös olen tällainen "vauvan nakkelija". Vauva oli tuolloin n. 2kk. Tultiin (talvella) autoreissulta. Kun päästiin sisälle aukaisin vauvan kaukalon vyöt ja vaatteita, ettei tuu kuuma (vauva nukkui enkä sen takia raskinu nostaa pois ja herättää). Sitte kun olin siirtämässä vauvaa kaukalossa eteisestä olohuoneeseen niin kesken matkan kaukalon kahva "petti" taaksepäin (kun semmonen kääntyvä on) ja vauva muksahti lattialle.
Iso huutohan siinä pääsi sekä vauvalla että mulla. Onneksi vauvalle ei sattunu mitään, ei edes pientä mustelmaa tai naarmua. Kyllä mää tärisin koko loppupäivän sen jälkeen ja kauhea syyllisyyden tunne. Monta viikkoa vielä tapahtuman jälkeen mietin "joka itkusta" että tulikohan vauvalle sitteki jotain. Vaikka monen monituista kertaa oli mulle todisteltu että ei siinä mitenkään käyny.
Kamala kokemus. En oo sen jälkeen vauvaa kaukalossa kannellu metriäkään ilman, että vyöt on kiinni.
vauva n 1kk oli hoitopöydällä mahallaan kun öljyilin sitä ja vauva sitten nosteli kovasti päätään mutta voimat sitten loppui jossain vaiheessa ja pää muksahti hoitoalustaan (pehmeä) mutta jotenkin kuitenkin nänä aukesi ja verta tuli jonkin aikaa, mutta vauva ei kuitenkaan alkanut itkeä, säikähti vain vähäsen... (olipas oikeaoppisesti kirjoitettu ylipitkä lause..:D)