Hei,
kysyisin teiltä muilta vanhemmilta kokemuksia. Tyttäreni on kaksivuotias ja on alkanut itkeskellä öisin, varsinkin aamuyöllä kun uni on kevyempää. Huutaa isiä (isä on kovasti suosiossa kun meillä on vauva) ja puhuu unissaan, kiljaiseen yht'äkkiä kovasti ja nukkuu taas. On aina tähän saakka nukkunut tosi hyvin ja on tasaisen tuntuinen, nyt uhma on tullut ja erittäin valtava kielen kehitys ja myös mielikuvitus. Voisiko tässä olla aineksia yölevottomuuteen?
Onko muilla ollut sellaista, että lapsi on ikään kuin äidille vihainen vauvasta ja kiinnittyy voimakkaasti isään?
kysyisin teiltä muilta vanhemmilta kokemuksia. Tyttäreni on kaksivuotias ja on alkanut itkeskellä öisin, varsinkin aamuyöllä kun uni on kevyempää. Huutaa isiä (isä on kovasti suosiossa kun meillä on vauva) ja puhuu unissaan, kiljaiseen yht'äkkiä kovasti ja nukkuu taas. On aina tähän saakka nukkunut tosi hyvin ja on tasaisen tuntuinen, nyt uhma on tullut ja erittäin valtava kielen kehitys ja myös mielikuvitus. Voisiko tässä olla aineksia yölevottomuuteen?
Onko muilla ollut sellaista, että lapsi on ikään kuin äidille vihainen vauvasta ja kiinnittyy voimakkaasti isään?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei Johanna.Minulla kolme lasta (2,6 ja 8) ja jokaisella on ollut yökohtauksia enemmän ja vähemmän.Minusta kuuluvat kehitykseen ja uhmaikään.Normaalia mutta tietenkin rasittavaa.Voivat vielä tuosta kyllä pahentua,että älä säikähdä...6-vuotias huutaa silloin tällöin vieläkin jopa puolikin tuntia sängyssä eikä herää mihinkään.Ainut konsti mikä auttaa on että kosketat tai hieman "tönäiset" lasta juuri kun epäilet hänen alkavan itkemään.Silloin uni katkeaa ja kohtaus voi mennä ohi.Voimia sinulle.
Meillä myös esikoinen pitänyt mahdottomat huudot yöllä ja päivällä. Kun tyttö aloitti huudon, ei siitä tullut loppua millään. On ihan normaalia. Meille kun syntyi vauva, ennen niin äitin tyttö ollut oli yhtäkkiä vähintään yhtä paljon isin tyttö...mut nyt on tilanne tasoittunut kun vauva on jo vuoden ikäinen.Kyllä se siitä.