Ollaan hiljaa!
Antaa puiden puhua.
Tuon vihreän metsän;
kuule sen kuisketta.
Ethän kättäni purista,
kahlitset sillä mun.
Kuulethan sinäkin
tuulen vapaan laulelun.
Annathan minun
vapaana hengittää.
Ole hieman etäällä.
Voithan sen ymmärtää...
että sieluni kaipaa
kappaleen yksinäisyyttä.
Se kaipaa sitä,
mitä taivas tarjoaa
ja tuuli ja valo
ja ihana tuoksuva maa.
Sä suonethan mulle
sieluni vapauden,
sillä siitä mä tiedän
se on side rakkauden.
Antaa puiden puhua.
Tuon vihreän metsän;
kuule sen kuisketta.
Ethän kättäni purista,
kahlitset sillä mun.
Kuulethan sinäkin
tuulen vapaan laulelun.
Annathan minun
vapaana hengittää.
Ole hieman etäällä.
Voithan sen ymmärtää...
että sieluni kaipaa
kappaleen yksinäisyyttä.
Se kaipaa sitä,
mitä taivas tarjoaa
ja tuuli ja valo
ja ihana tuoksuva maa.
Sä suonethan mulle
sieluni vapauden,
sillä siitä mä tiedän
se on side rakkauden.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kaipuusi on hyvin ymmärrettävä. Ihminen toivoo hyvin ristiriitaisesti sekä sitoutumista että vapautta ja tilaa hengittää. Oikea rakkaus yhdistää nämä onnistuneesti. Runosi on raikas kuin kevättuuli.
Niin hyvin ymmärrän vapaudentarpeen, vaikka samalla kaipasi myös muuta. Sovittamatonta joskus.
Onneksi on luonto ja sen tarjoama vapaus ja tila hengittää. Ajatukset selkenevät ja joskus syntyy runokin. Hedelmällistä, kypsyttävää.
Sääli niitä, joilla ei ole mahdollisuutta kokea luonnon todellisuutta.
Kiitos vastanneille.
Viisaasti vastasitte runoni ajatukseen.
Rakkaus on "suloinen kahle", mutta siltikin ihminen kaipaa hetkiä, jolloin voi olla yksin.Ilman niitä hetkiä tuntuu tukehtuvansa....