Eilen näin vain
mustan runkosi,
paljaat oksasi.
Tänään yllätit minut
pukeutuneena
hentoon vihreään.
Koivut jo täydessä
tällingissä
vierelläsi keikaroivat.
Vieläkö pukusi vihreään
valkoisen liität?
Kuningatar olla tahdot.
mustan runkosi,
paljaat oksasi.
Tänään yllätit minut
pukeutuneena
hentoon vihreään.
Koivut jo täydessä
tällingissä
vierelläsi keikaroivat.
Vieläkö pukusi vihreään
valkoisen liität?
Kuningatar olla tahdot.
Vastaukset 5
Vanhimmat
olet yhtä kiintynyt puuhusi kuin minä omiini.
Puissa onkin melkein sielu; ainakin ne antavat sen maisemalle. Ymmärrän surun, jota kirkkopuistojen ja muiden puistojen kaatajat ovat aiheuttaneet.
Ehkäpä luonnonrakkaus alkaakin puista. Itselleni puut ovat keskeinen osa maisemaa, kuvaamisen arvoinen, yhtähyvin runossa kuin taulussa.
kyllä puilla minunkin mielestäni on sielu ja jotenkin myös oma "persoona". Tähän ikkunastani näkyvään komeaan pihlajaan olen kiintynyt. Se on kaunis kaikkina vuodenaikoina. Pidän myös koivuista ja männyistä, etenkin Pyynikin hongista.
Raskaana ollessani minua sanottiin paksu-maryksi...
Torstaiaamuna koivut saivat vihreänsä,
se oli juhlapäivä.
Kaatoivat toisen pihlajan moottorisahalla,
paskapäitä ovat!
Kostan ja laitan omat orvokit lupaa kysymättä.
Kun pihlaja on saanut valkohuntunsa, se on minulle sinetti siitä, että kesä ei voi enää peruuttaa saapumistaan)))).
Kiitos runostasi,aveliina.