Kesän kenties pimein yö oli päättymäisillään, täydelliset nurmikot ja puutarhat olivat
pimeyden peittämät. Likusteritien jokainen valo oli sammunut jo muutama tunti sitten,
mutta Harry harjoitteli peittonsa alla seuraavaa Taikuuden historian koettansa varten
(se ei tosiaankaan ollut hänen lempiaineensa).
Harry kuuli hiljaisuuden rikkoutuvan kun suuri värikäs lintu lennähti ikkunasta hänen
yöpöydälleen. Sen sulat sojottivat eri suuntiin, ja sen jalkaa hiersi liian kireälle solmittu
kirje.
Harry otti kirjeen sen jalasta varovaisesti ettei se olisi alkanut rääkyä, koska
hän tiesi että joutuisi vaikeuksiin jos lintu herättäisi Harryn tädin ja sedän ,ja laittoi
linnun samaan häkkiin uinuvan Hedwigin viereen lepäämään.
Harry meni takaisin petiinsä avaamaan kirjettä jossa oli poikkeuksellisen kaunis sinetti sulkemassa kirjettä. Kirje oli Siriukselta. Harry mietti mitä siinä mahtaisi lukea, koska Siriushan
kuoli kuukausi sitten...
Rakas Harry 1.6.1996
Olet varmaan vihainen minulle kuolemastani, juuri kun olimme
päässeet vihdoin tutustumaan toisiimme. Kuitenkin, tiedän että olet surullinen
mutta pidä pääsi pystyssä ja jatka eteenpäin. Olen siirtynyt parempaan paikkaan
enkä tule ikinä unohtamaan sinua. Kuten tiedät, olen jättänyt koko omaisuuteni
sinulle, myös Kalmanhanaukio 12. Pidä huolta itsestäsi, äläkä unohda minua myöskään. :)
Rakkain terveisin kummisetäsi Sirius Musta.
Kyyneleet valuivat hitaasti Harryn poskille, kun hän luki tätä kirjettä, ja Harry oli
lähellä parkua tuskansa pois. Tuntien kuluessa Harry oli lukenut kirjeen
kahdeksan kertaa, kyyneleiden yhä valuessa.
Harry nukkui seuraavana aamuna pitempään kuin yleensä, nukkuen hyvin sikeää unta,
jossa hän kuvitteli asuvansa yhdessä Siriuksen kanssa kauniilla maatilalla, jossa Hedwig
liisi vapaana sinisellä taivaalla. Harry tiesi että se ei tulisi ikinä tapahtumaan,
mutta hän tuli heti iloiseksi kun ajatteli Siriusta hymyilemässä vapaana…
________________________________________
kaikki tekevät näitä, joten päätin minäkin tehdä tällaisen pikku tarinan :)
kertokaa onko tää ihan surkee...
p.s. sori et ei oo kappalejakoja, en saanu niitä tulemaan tähän.
pimeyden peittämät. Likusteritien jokainen valo oli sammunut jo muutama tunti sitten,
mutta Harry harjoitteli peittonsa alla seuraavaa Taikuuden historian koettansa varten
(se ei tosiaankaan ollut hänen lempiaineensa).
Harry kuuli hiljaisuuden rikkoutuvan kun suuri värikäs lintu lennähti ikkunasta hänen
yöpöydälleen. Sen sulat sojottivat eri suuntiin, ja sen jalkaa hiersi liian kireälle solmittu
kirje.
Harry otti kirjeen sen jalasta varovaisesti ettei se olisi alkanut rääkyä, koska
hän tiesi että joutuisi vaikeuksiin jos lintu herättäisi Harryn tädin ja sedän ,ja laittoi
linnun samaan häkkiin uinuvan Hedwigin viereen lepäämään.
Harry meni takaisin petiinsä avaamaan kirjettä jossa oli poikkeuksellisen kaunis sinetti sulkemassa kirjettä. Kirje oli Siriukselta. Harry mietti mitä siinä mahtaisi lukea, koska Siriushan
kuoli kuukausi sitten...
Rakas Harry 1.6.1996
Olet varmaan vihainen minulle kuolemastani, juuri kun olimme
päässeet vihdoin tutustumaan toisiimme. Kuitenkin, tiedän että olet surullinen
mutta pidä pääsi pystyssä ja jatka eteenpäin. Olen siirtynyt parempaan paikkaan
enkä tule ikinä unohtamaan sinua. Kuten tiedät, olen jättänyt koko omaisuuteni
sinulle, myös Kalmanhanaukio 12. Pidä huolta itsestäsi, äläkä unohda minua myöskään. :)
Rakkain terveisin kummisetäsi Sirius Musta.
Kyyneleet valuivat hitaasti Harryn poskille, kun hän luki tätä kirjettä, ja Harry oli
lähellä parkua tuskansa pois. Tuntien kuluessa Harry oli lukenut kirjeen
kahdeksan kertaa, kyyneleiden yhä valuessa.
Harry nukkui seuraavana aamuna pitempään kuin yleensä, nukkuen hyvin sikeää unta,
jossa hän kuvitteli asuvansa yhdessä Siriuksen kanssa kauniilla maatilalla, jossa Hedwig
liisi vapaana sinisellä taivaalla. Harry tiesi että se ei tulisi ikinä tapahtumaan,
mutta hän tuli heti iloiseksi kun ajatteli Siriusta hymyilemässä vapaana…
________________________________________
kaikki tekevät näitä, joten päätin minäkin tehdä tällaisen pikku tarinan :)
kertokaa onko tää ihan surkee...
p.s. sori et ei oo kappalejakoja, en saanu niitä tulemaan tähän.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sehän oli upee! on tosi kiva lukee kaikkien kirjottamia tainoita.
Itsekin tekisin mutta niistä tulisi minun mielikuvituksella melko synkkiä :D
Mut katotaan jos vaikka joku kerta innostaisi tekemään:)
Vähän tuo hymiö Siriuksen kirjeen lopussa pilasi tunnelman.