Ensimmäinen HP ficcini. :)

Harry Potter Fan fiction

Tämä on sitten minun ensimmäinen fanficci, et voi olla vähän sekava.
Siirsin tän tuolta Harry Potter keskusteluista tänne.

Niin ja asiallinen palaute/kommentit ovat erittäin tervetulleita.

*********

Tämän tarinan tapahtumat sijoittuvat vuoteen, jälkeen Voldemortin kukistumisen, jolloin myös Harry siirtyi ajasta ikuisuuteen.


You and I

Punatukkainen tyttö istui pöydän ääressä. Hänen edessään on avonainen päiväkirja, johon hän oli ehtinyt raapustaa pari riviä. Nyt hän katsoo ikkunaa, jota sade rummuttaa ja hänen silmäkulmasta putoaa kyynel.
Hän muistaa yhä sen kamalan päivän, jolloin Pimeyden Lordi kukistui ja vei mennessään myös Harryn.
Radio soittaa viereisellä pikkupöydällä jästimusiikkia. ”Ja nyt seuraavaksi kuulemme The Scorpionsin You and I kappaleen.” Toimittaja kuulutti ja hetkenpäästä kappale pyörähti soimaan.

“I lose control because of you babe
I lose control when you look at me like this
There’s something in your eyes that is saying tonight
I’m not a child anymore, life has opened the door
To a new exciting life

It’s all written down in your lifelines
It’s written down inside your heart...””

Ginny kuuntelee kappaletta hiljaa, kyynelten valuessa poskille. Tuo musiikki toi jotenkin kaikki ne hetket ja niiden muisteleminen teki niin kipeää.

“I lose control whem i'm close to you babe
I lose control don't look at me like this
there's something in your eyes, is this love at first sight
like a flower that grows, life just wants you to know
all the secrets of life

It’s all written down in your lifelines
It’s written down inside your heart

You and I just have a dream
To find our love a place,
where we can hide away
You and I were just made
To love each other now, forever and a day...”

Ginny tarttuu taas kynään ja yrittää kirjoittaa, mutta siitä ei tule mitään. Pari kyyneltä tipahtaa sivulle ja sotkee musteella kirjoitetut rivit.

Hän muistaa kaikkein parhaiten kuudennen vuoden lopun tylypahkassa, jolloin Dumledore kuoli ja Harry lopetti koulunsa.
Ginny muisti Harryn lempeän ja kärsivän katseen, josta ei silloin paljoa puuttunut, ettei hänkin olisi itkenyt.
Hän muistaisi ikuisesti, ne sanat, jotka Harry sanoi silloin hautajaisten jälkeen.
”En voi jatkaa kanssasi, sillä kuolonsyöjät voisivat huomata sen ja käyttää sinua, minua vastaan, enkä minä halua, että sinulle tapahtuu mitään pahaa.” Harry oli sanonut ja Ginny oli nähnyt tämän silmissä kuitenkin sen mitä Harry sillä hetkellä oli tuntenut. Niin kyllä hän rakasti Ginnyä yhä, vaikka joutuikin lopettamaan suhteen tähän.
Tämän Ginny oli hyväksynyt viimein pienen vastustuksen jälkeen.

Hän raapusti taas vähän päiväkirjaansa, mutta lopetti hetken päästä.

Kenties kaikkein kipeimmin hän tunsi ja muisti sen kamalan päivän, joka samalla oli velhomaailmalle myös ilon päivä, jolloin hän sai kuulla Voldemortin kukistuneen. Hän oli silloin iloinnut, mutta pian se oli muuttunut murheeksi, kun Ron ja Hermione palasivat takaisin. He ja Killan jäsenet kantoivat mukanaan ruumista, joka oli huolellisesti kääritty kaapuun.
”Kuka… ei kai se..?” Ginny oli kysynyt, mutta juuri silloin kukaan ei ollut vastannut. Ron oli tullut hänen luokseen Hermione vanavedessään.
”Sinun olisi syytä istua.” Kalpeakasvoinen Ron sanoi hiljaa ja Ginnyn istuuduttua hän jatkoi. ”Harry… hän sai surmansa, kukistettuaan V… Voldemortin.”
”Ei, ei, ei..” Ginny sanoi ja kun hän katsoi veljeään, jolta tältäkään ei itku ollut kaukana, kyyneleet alkoivat valua vuolaina hänen silmistään.
Ron veti sisarensa syliinsä ja tunsi, kuinka tämän hoikka vartalo vavahteli nyyhkytysten voimasta.
Seuraavat päivät Ginny kulki kuin sumussa.
Hän tajusi vasta hautajaisissa, että Harry oli lopullisesti poissa ja kuumat kyyneleet valuivat Ginnyn poskille hänen kuunnellessaan veljensä kaunista puhetta. Hermione istui vieressä ja hänkin itki.
Myöhemmin Ginny jäi yksin Harryn haudalle ja katsoi kauniisti kirjailtua tekstiä. Harryn haudan vieressä oli kaksi muutakin hautaa, nimittäin hänen vanhempiensa haudat.
”Nyt olet taas yhdessä perheesi kanssa.” Ginny kuiskasi hiljaa ja kyynel valui hitaasti hänen poskeaan pitkin.
Hän kääntyi ja lähti muiden perään.

Ginny katsoi, mitä oli kirjoittanut ja laski päiväkirjansa takaisin pöydälle. Scorpionsin laulaja lauloi viimeisiä säkeitään.

“...You and I just have a dream
To find our love a place, where we can hide away
You and I were just made
To love each other now, forever and a day...”

Hän sulki päiväkirjansa ja katsoi ulos ikkunasta, jota sade yhä rummutti, oli kuin itse luontokin olisi itkenyt ja surrut yhdessä Ginnyn kanssa.
Ginny nousi ja sammutti radion. Hän asteli ulos huoneesta, meni eteiseen ja kiskoi kengät jalkaansa ja kaavun päälleen. Tämän jälkeen hän astui ovesta ulos sateeseen. Hän käveli välittämättä siitä, että kastui. Hän antoi jalkojensa viedä ja pian hän huomasi olevansa Harryn haudalla.
Hän seisoi ja katsoi valkoista hauta kiveä, johon oli koukeroisin kirjaimin kirjoitettu Harryn nimi, syntymä aika ja… ja kuolin päivä.
Haudalla oli kukkia, valkoisia ruusuja, jotka joku oi sinne tuonut.
Sade valui alas vuolaana ja kasteli Ginnyn kokonaan, hän seisoi haudan edessä ja katsoi sitä onnettomana. Kyyneleet sekoittuivat sadepisaroihin hänen poskillaan.
”Harry, kaipaan sinua yhä vain.” Hän kuiskasi hiljaa.
Seisottuaan, vielä hetken haudalla, hän kääntyi ja lähti takaisin kohti kotia.