Tiedättehän te läheisriippuvuuden oireet? Kuinka monella naimisissa olevalla (lue: kituvalla on sellainen? Entäs suhteet, joissa toinen osapuoli (lue: Mies) saa pyörittää naista kuinka haluaa. Eikö nämä ole selviä oireita?
Sitten ihan pieni vinkki teille, jotka haluatte, ettei petipuuhat huvita. Tee kumppanillesi seuraavanlainen temppu ja usein: Kun olet vailla, lirkuttelet ja puhuttelet häntä ihanaksi, "hommat hoidettuasi" et ihan heti aloita haukkumista tai naljailua vatsamakkaroista, riipputisseistä tai leveästä lantioista, vaan otat sen puheeksi myöhemmin. Toimii!
Sitten ihan pieni vinkki teille, jotka haluatte, ettei petipuuhat huvita. Tee kumppanillesi seuraavanlainen temppu ja usein: Kun olet vailla, lirkuttelet ja puhuttelet häntä ihanaksi, "hommat hoidettuasi" et ihan heti aloita haukkumista tai naljailua vatsamakkaroista, riipputisseistä tai leveästä lantioista, vaan otat sen puheeksi myöhemmin. Toimii!
Vastaukset 4
Vanhimmat
mitkä ne oireet ovat? Pelkään itse olevani läheisriippuvainen(mies). 20 vuotisen seurustelun ja avioliiton jälkeen, jossa 2 lasta, vaimoni on "sairastunut" neljänkympin kriisiin. Viime aikoina hän on hakeutunut vapaaehtoisesti erilaisille työmatkoille päästäkseen pois kotoa. Emme ole aikoihin riidelleet ja muutenkin suhteemme on ollut tasapainoinen. Suhteessa on mielestäni kummankin puolella vallinnut hyvä luottamus, ja olemme sallineet toisillemme omat menot. Nyt vaimoni menohalut ovat kasvaneet sellaisiksi, ettei häntä kovin paljoa kotona näy. Rakastan häntä ja olen aina kertonut sen hänelle sekä muistanut säännöllisesti mainita hänen kauneudestaan ym. Sitten hän ilmoitti (mielestäni yllättäen,tai sitten olen ollut sokea) että haluaa oman elämän!! Ruotiessamme asioita hän kertoi tuntevansa riittämättömyyttä toisinaan koska kokee minun suorittavan enemmän, minä en ole asiaa huomannut. Kaikki on vaimoni mukaan suhteessa kunnossa, hän vain haluaa elämältä enemmän, vaikkei itsekään tiedä mitä!! Välillämme ei vaimoni mukaan ole toista miestä eikä hän sellaista haluaisikaan. Uskon häntä. Itse olen pitkän liiton aikana viihtynyt suhteessa ja panostanut elämäni täysin sen varaan. Pärjäämme kohtuullisesti eikä meillä ole taloudellisia huolia. Koska olen luullut liittomme kestävän ikuisesti, en koskaan olisi uskonut joutuvani tähän tilanteeseen. Olenko läheisriippuvainen koska en näe itselläni mitään ulospääsytietä tilanteesta? Tunnen vain valtavaa tuskaa, ruoka ei maistu ja tunteet myllertävät. Hän sanoi ettei minun kannata enää laskea tämän liiton varaan kovin paljon, vaikka arvelikin minulla olevan vielä mahdollisuuksia. Tunnen hajoavani tälläisesa paineessa, mutta en haluaisi rakkaani luota lähteäkään. Millainen tohvelisankari minusta nuoresta "kovasta jätkästä" on keski-ikää lähetessä kasvanut?
Sinä vaikutat todella upealta mieheltä. Nykyään tuntuu olevan paljon yleisempää pettää, jättää tai valehdella kuin panostaa parisuhteeseen. Toivon todella että vaimosi vielä tajuaa millainen aarre hänellä Sinussa on. Etkä mielestäni ole läheisriippuvainen.. ei rakkaus ole sitä. Haluat vain elää rakastamasi naisen kanssa, mutta hän haluaa "jotain" enemmän. Toivon että hänen kriisinsä menee ohi ja elätte yhdessä vielä pitkään =)
eli sitähän vaimosi juuri käy läpi. Nyt kattellaan mitä on saatu aikaan tähän mennessä ja aika usein tuntuu, että tässäkö tämä nyt oli. Tästäkö haaveilin ja tätäkö toivoin nuorena... oma työ saattaa ottaa päähän ja nyt on viimeinen hetki näyttää mitä osataan tai vaihtaa täysin suuntaa...
Jos teillä on lapsia, on lasten kasvatus, työ ja parisuhde vienee aika paljon aikaa vaimosi omasta ajasta ja omista tarpeista... eikä hän ole sitä ehkä edes kaivannutkaan ennen kuin nyt. Hän saattaa miettiä kuka oikein on... mikä hänestä on tullut.
Toista miestä ei tarvitse olla eikä tulla kuvioihin, siihen voit luottaa, jos luotat yleensäkin vaimoosi.
Mietin sitä, miten itse voit selvitä tälläisen kriiseilijän kanssa ja tulin siihen johtopäätökseen omienkin kokemusten kautta, että sinun on annettava vaimolle hieman lisää omaa aikaa ja omaa tilaa. Pohtikaa yhdessä, että miten se toteutuu parhaiten ja toteuttakaa se yhteisillä pelisäännöillä. Älä heittäydy marttyyriksi, siihen ei sinulla ole syytä, myös sinulla on oikeus vastavuoroisesti samaan. Omasta ajasta tehdään usein liian suuri haloo. Omaa aikaa ei aina tarvitse viettää mitenkään kaukana kotoa eikä perheestä.
itseään vain voi syyttää jos jää pyöritettäväksi, siinä kohtaa kannattaa panostaa siihen, että asia tulee selväksi kumppanille, että kaikenlainen ei käy, tahdotonta on helppo pyörittää kuka tahansa pystyy siihen, liian kiltti ei kannata olla, sillä silloin aiheuttaa juuri vastaavanlaisen reagtion kumppanille tehdä mitä vaan. Liian rajatonta elämää sellainen.
Joo ja ketään ei saa nimitellä rumasti rajat puuttuu siitäkin jos ei saa sanotuksi, että toinen loukkaa... kumppani oikein kerjää käytöksellään jotain reagointia ja rajoituksia... ja jos ei niitä saa niin painaa vain entistä enemmän päälle...
Asennemuutosta nyt vain sassiin, kyllä se tilanne siitä muuttuu päinvastaiseksi...