Mulle tehtiin olkapään tähystysleikkaus vuoden alussa ja kuntoutus on tökkinyt aika pahasti. Onko kellään samankaltaisia kokemuksia?
Ongelmia itselläni aiheuttaa tällä hetkellä liikeradat tai niihin pääseminen: kun leikkauksen jälkeen paikat on jäykistyneet pitäisi venytysliikkeillä päästä takas vanhoihin liikelaajuuksiin. Venytykset kuitenkin aiheuttaa tosi pahaa kipua - ei mitään pientä kipua joka kuuluu venytyksiin vaan sellaista joka jää päiväkausiksi särkemään ja haittamaan muuta kuntoutusta ym. elämää.
Olisi kiva tietää että jos jollain muulla on samankaltaisia kokemuksia, miten on päästy eteenpäin? Fysioterapeutitkaan ei oikein osaa sanoa mitään.
Ongelmia itselläni aiheuttaa tällä hetkellä liikeradat tai niihin pääseminen: kun leikkauksen jälkeen paikat on jäykistyneet pitäisi venytysliikkeillä päästä takas vanhoihin liikelaajuuksiin. Venytykset kuitenkin aiheuttaa tosi pahaa kipua - ei mitään pientä kipua joka kuuluu venytyksiin vaan sellaista joka jää päiväkausiksi särkemään ja haittamaan muuta kuntoutusta ym. elämää.
Olisi kiva tietää että jos jollain muulla on samankaltaisia kokemuksia, miten on päästy eteenpäin? Fysioterapeutitkaan ei oikein osaa sanoa mitään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ihan normaalia on....itellä leikattii n polvi 1.5v sitten ja vieläkin kolottaa ja toimi kunnolla....ja ei tuntoa kunnolla....tsemppii kumminkin....meille Rammoille;)
Hei!
En osaa sanoa vielä. Minut leikattiin kuusi viikkoa sitten ja nyt on menossa kuntoutus ekaa viikkoa. Teen juuri noita venytysliikkeitä itse ja toivon pääseväni takaisin normaaleihin liikeratoihin. Vielä ei olla lähelläkään.
Kyllä minullakin ainakin vielä yöllä on särkyä venytysten jälkeen. Pakko ottaa lääkettä. Mutta elän toivossa...
Mikä sinun olkapäässäsi oli vikana? Jouduitko käyttämään kantosidettä? Missä sinut leikattiin? Saitko hyvät kuntoutusohjeet? Kiinnostaa kovasti.
Moi moi!
Mun olkapää oli löysä joten se piti kiristää naruilla ym. nastoilla. Kantoside oli kädessä ekat 3 viikkoa ja vielä tällä hetkelläkin kun menen nukkumaan - huomenna juttelen fysioterapeutin kanssa, ehkäpä sen olisi jo saanut ottaa pois.
Mut leikattiin Herttoniemen sairaalassa ja leikkauksen jälkeisenä aamuna tapasin sairaalan fysiotp:n joka näytti kuntoutusliikkeet. Ohjeet oli tosi hyvät ja puhelimella sai aina soittaa fys.tp:lle jos tuli onkelmia. Heti leikkauksen jälkeen alkoi tosiaan käden heiluttelut ym. joka tuntu tosi hassulta kun käsi tuntu olevan ihan runneltu leikkauksen jäljiltä!;) Sitten tein ehkä mokan kun ajattelin että yksityisellä on paremmat fysiotp:t ja menin sinne - tää uus fysiotp laitto sitte paljo hurjempia liikkeitä ja käsi kipeyty tosi pahasti. Tuskin niissä liikkeissä tai fysitp:ssa vikaa oli, ei vaan sopinu mun kuvioihion - yksilöitä kun kaikki ollaan.
Mut vaikka jatkoinkin siitä eteenpäin julkisen ohjeilla olkapää kipeyty aina uudestaan - se ei edelleenkään oikeen kestä venytyksiä. Kuminauhajumpat menee kivuttomasti ja muutenkin käden käyttäminen mutta se vittuuntuu heti kun koittaa venyttää sinne minne se on ennenkin mennyt. Eli nää liikeradat, ne tökkii, kun kipua ei saisi tulla. Se kipu joka venytyksistä seuraa ei nimittäin ole mitään yökipua joka hoituu lääkkeillä vaan jatkuvaa joka kestää monta päivää. Edes tulehduskipulääkkeet ja kolmiolääkkeet ei jeesaa yhtään. Jännä juttu. Niin, ja mikä on jännä juttu myös että kivut, vaikka miten pahat olisikin, katoo aina yöksi! Ei ikinä yösärkyä.
Löytyykö mitään vinkkejä päästä tästä "pattitilanteesta" eteenpäin?
Ihmettelen vain sitä, että jos olkapääsi oli löysä, niin miten olet saanut heti leikkauksen jälkeen heilutella kättäsi jne??? Minä pidin kantosidettä neljä viikkoa yötä päivää siksi, että kiristetty olkapää ei löystyisi uudestaan. Minulle sanottiin, että ne neljä viikkoa on otettava tosi vakavasti.
Nyt sitten yritän venytellä ja päivä päivältä näyttää paremmalta. Tottakai olen vielä kaukana normaaleista liikerajoista mutta uskon ajan myötä pääseväni niihin. On otettava iisisti eli aluksi tosiaan kaksi viikkoa venytellään kättä etukautta ja sitten sivukautta.
Fysioterapeuttia en ole tavannut. Ortopedi oli sitä mieltä ettei häntä kaivata. On parempi kuntouttaa itse päivittäin pikkuhiljaa kuin käydä muutaman kerran viikossa fysioterapeutilla. Ortopedi oli sitä mieltä, että teettävät usein liian "kovia" liikkeitä ja liian pitkään, siitä seuraa vain kipua ja takapakkia.
Ota ihan iisisti ajan kanssa. Kyllä se siitä.
Minultakin on olkapää leikattu, vajaa kaksi kuukautta sitten, ja kyllähän nuo liikkeet sattuu aivan julmetun paljon, ja säteilykipua on sormiin saakka. Kipu/särky on todella yksilöllinen asia, mutta sinulla on oikeus saada kipuusi hoitoa! Itse jäin sairaalaan kuudeksi päiväksi leikkauksen jälkeen kipupotilaana, osin siksi kun olen lääkeaineallergikko, mutta lopulta löytyi minulle sopiva kipulääkitys. Kipu myös hidastaa paranemista ja estää kuntoutumisen, on tärkeää tehdä tosiaan niin pieniä liikkeitä ettei se tuhottomasti sattuisi, mutta jatkaa niitten tekemistä niin kauan kuin jaksaa. Itse treenaan kolme tuntia päivässä, on erittäin turhauttavaa mutta ainoa keino saada olkapää kuntoon. Mutta ota lääkäriisi yhteyttä ja varmista ettei esimerkiksi ommel ole irronnut tai arpikudosta muodostautunut väärään paikkaan. Toivottavasti saat apua!
Mieheni satutti olkapäänsä noin puolitoista vuotta sitten ensimmäisen kerran. Silloin piti kutsua ambulanssi. Ambulanssimiehen taistelivat noin tunnin että saivat olkapään takaisin paikalleen.
Noin puolitoista kuukautta sitten hänen kätensä lähti työtapaturmassa uudestaan pois paikaltaan ja taas tarvittiin lääkärin apua.
Tämän jälkeen käsi lumpsuu pois paikaltaan jopa yöllä kylkeä kääntäessä.
Kirurgi sanoi, ettei tällä kädellä saa tehdä päivääkään töitä ennen kuin se on leikattu.
Nyt siitä pitäisi ottaa magneetti kuvat, jotta tiedettäisiin mitä pitää leikata. Mieheni kävi tänään "kuvauksissa". Hän ei mahtunut kuvaus koneeseen. Liian leveät hartiat. Yritetään kolmen viikon päästä uudestaan 5 cm leveämmällä koneella, jos sattuisi mahtumaan siihen.
Onko kellään samankaltaista tapausta?
ei ole omakohtaista kokemusta, mutta pari kaveria on passitettu pois kun eivät mahtuneet koneeseen. Aika pieniä on noi koneet.
Multa leikattiin olkapää ilman mangneetikuvausta, kun en muusta syystä saanut mennä mangneettiin.
Onhan myös paljon sellaisia jotka eivät saa mennä mangneettiin, niin ei se mahtuminen ole este leikkaukselle.
Tähystäminen on vielä varmempikin tutkimus kuin mangneetti.
Missäpäin on sellaiset laitteet ettei niihin mahdu? Tuntuupa hölmöltä. Magneettikuva ei ole aina tarpeellinen mutta on paljon tapauksia joissa siitä on iso hyöty. Moni ortopedi haluaa katsoa kuvat ennen tähystystä. Tavallisilla röntgenkuvilla ja ultralla ei oikein ole käyttöä olkapääongelmissa.
Täällä Helsingissä näyttäisi ainakin olevan sellaisia laitteita, että hiukan kookkaampi jos on niin sinne putkeen ei sitten mahdukkaan.
Esim. diaconissalaitoksessa on aika onneton, kun itse olen sanottakoon normaalin kokoinen, niin aikas ahdasta oli mullakin siellä. Samaa olen kuullut muuallakin olevan.
Hyötyähän niistä kuvista voi olla, mutta myös haittaakin, kun kuvatkaan ei ole 100%:t. Väärä diagnoosi voi tyssäyttää hoidon siihen ja ei saa tarvittavaa hoitoa.
Muistaakseni ortopedi aikoinaan sanoi että kuvat ovat 80%:set ja silläkin oli ollut monta tapausta, ettei kuvissa ole näkynyt mitään, mutta tähystyksessä sitten onkin löytynyt vamma. Painotti vielä, että kaikista varmin on juuri tähystys.
Sitten on vielä nämä potilaat, keillä on sydämmentahdistimet tai jotkut sisäkorvaimplantit, niin pitäähän nekin jotenkin tutkia kun sinne mangneettiin eivät saa mennä.
Eli jos ei mangneetti onnistu niin tähystykseen sitten vaan
Totta puhut. Mun ortopedi sanoi heti ekalla käynnillä mulle, että on pakko tehdä tähystysleikkaus.Sanoi myös, että haluaa magneettikuvista katsoa tarkkaan mitä kaikkea sieltä löytyy. Olkapääni on nimittäin leikattu jo kerran. Nyt ortopedi (ei sama kuin ekassa leikkauksessa) sanoi, että kaikki hoidetaan kunnolla ja silloin magneettikuva on ehdoton, ettei vain mitään jää huomaamatta.
Diacorissa otettiin magneettikuva ja olkapäähän laitettiin samalla varjoainetta. Radiologi ja henkilökunta olivat todella päteviä. Minulla tuosta magneettikuvasta oli hyötyä.
Mutta eihän se tosiaan kaikille sovi, eikä tosiaan ole välttämätön. Mutta eikö ole hyvä, että olkapäitä voidaan nykyään leikata tähystämällä!!!
Minut leikattiin neljä vuotta sitten ja nyt olen menossa uudelleen. Neljä vuotta sitten korjattiin irtiroikkunut labrum ankkureilla ja ompeleilla sekä ommeltiin kiertäkalvosimessa ollut iso reikä. Kuntoutus oli kauhean raskasta aikaa, kun en osannut lainkaan kuvitella sen vievän niin pitkään saatika sen olevan niin kivuliasta. Liikeratojen avaus oli tosi tylsää.
Kaksi vuotta meni saada itsensä jonkinlaiseen lentopallokuntoon ja koska edelleen kipuja ja ulkokierto lähes olematon ujosti kyselin josko jotain voisi tehdä. Kuulemma aiemmin olisin voinut mennä leikanneelle lekurilla varsinkin kun näiden vuosien aikana työpaikkalekurin antamat kortisonitkaan eivät ole auttaneet. Olen lisäksi itse ahkerasti yrittänyt tehdä asialle jotain.
Nyt elokuussa leikataan (jos oikein ymmärsin) yksi uusi vamma eli olkaluun ja solisluun välinen nivel ja poistetaan kiinnikkeitä edellisesti leikkauksesta. Tämän leikkauksen ei pitäisi olla niin iso kuin edellisen ja sairaslomaa onneksi vain 6-8 viikkoa. Kuntoutumisenkin pitäisi olla huomattavasti nopeampaa ja mikä tärkeintä tästä kädestä pitäisi tulla kunnon pelikäsi vielä. Ekalla kerralla saikkua oli 3 kuukautta.
Vielä tuosta liikerata-asiasta että minulla tosiaan edelleen kovemman treenin aikana ja jälkeen kivut ovat kovat eikä venytykset tai voiman hankkiminen ole auttaneet pätkääkään.
Helpottaa tietysti nyt tämä tieto, että jotain on tehtävissä. Toisekseen olen kuullut tuhat ja yksi tarinaa näistä olkapääasioista ja koskaan ei tiedä miten käy.
Itse olen nyt luottavaisin mielin kuitenkin vaikka enemmän jännitän nyt kuin ekalla kerralla, kun en yhtään tiennyt mitä odottaa.