Kerran minäkin kaipasin sanoitta,
kunnes opin kirjoittamaan.
Kasvatin kaipaukseni sanoiksi,
kylvin niitä tänne kuin siemeniä.
Jätin ne huutamaan yksinäisyyttään,
kurkottamaan kohti sinua.
Sinä olit niille kuin aurinko ja vesi,
puhuit ja ne puhkesivat kukkaan.
Sinun kuultavaksi ne soittivat sävelen,
kosketuksestasi punastuivat ensikerran.
Sinun sydämeesi ne herättivät rakkauden,
tuoksullaan omakseen valloittivat tuntemattoman.
kunnes opin kirjoittamaan.
Kasvatin kaipaukseni sanoiksi,
kylvin niitä tänne kuin siemeniä.
Jätin ne huutamaan yksinäisyyttään,
kurkottamaan kohti sinua.
Sinä olit niille kuin aurinko ja vesi,
puhuit ja ne puhkesivat kukkaan.
Sinun kuultavaksi ne soittivat sävelen,
kosketuksestasi punastuivat ensikerran.
Sinun sydämeesi ne herättivät rakkauden,
tuoksullaan omakseen valloittivat tuntemattoman.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kasvoi hieno runo, anteeksi että kysyn mutta olethan sinä "se" sama Lady?
Kyyyllä Lio..olen SE sama, joka jo tänne yli vuoden on runoja rustannut :)
Sattui vain niin että toissa päivänä kun tänne yritin, niin ilmoitti että nimi Lady on rekisteröity enkä minä saa sitä käyttää, joten... en varsinaisesti uutta nimeä ruvennut keksimään :)
Ja kiitos kommentista ja aurinkoista päivää :))
Hienosti ja sujuvasti kirjoitettu runo.
Kyllä runous on ihanaa, sanoa voi niin paljon ja kauniisti :)
pitkästä aikaa sinua täällä näkee :)) Koskas runolla meitä piristät??
Kiva että pidit, itse en ihan tavoittanut sitä miten se ensi kertaa mieleen tuli, mutta pääsin lähelle vaikka hiukan jäi kaihertamaan :)