vanha koira

eläinlääkäri tutki koiran ja tulimme siihen tulokseen että koiran kannalta oli armeliainta antaa viimeinen piikki...jotenkin outoa että olo on pikemminkin helpoittunut kuin surullinen,muilla samanlaisia kokemuksia? tietysti päivällä itketti ja suretti mutta tällä hetkellä kun ajattelen asiaa niin kyllä se oli kuitenkin oikea ratkaisu, näkihän sen jo vanhuksesta että elämän ilo oli kadonnut ja nukkuminen oli ainoa mikä kiinnosti.

perhonen kirjoitti:

eläinlääkäri tutki koiran ja tulimme siihen tulokseen että koiran kannalta oli armeliainta antaa viimeinen piikki...jotenkin outoa että olo on pikemminkin helpoittunut kuin surullinen,muilla samanlaisia kokemuksia? tietysti päivällä itketti ja suretti mutta tällä hetkellä kun ajattelen asiaa niin kyllä se oli kuitenkin oikea ratkaisu, näkihän sen jo vanhuksesta että elämän ilo oli kadonnut ja nukkuminen oli ainoa mikä kiinnosti.

täälläkin edesmenneestä koirasta...Ei ollut itseasiassa vielä kymmentäkään vuotta vanha mutta alkoi olla kaikenlaisia sairauksia mm epilepsia, krooninen virtsaputken tulehdus. Inhottavinta oli huomata kun ennen niin intoa pursuava ja liikuntaa rakastava koira ei itse tajunnut miksei jaksa enää samalla tavalla kuin ennen. Todella koirasta huokui ihmetys omaa "saamattomuutta" kohtaan ja sitä se sitten yritti minulta kysellä epätoivoisilla katseilla. Kaikki koiratkaan eivät pysty vanhenemaan arvokkaasti.

Olisi varmaan pystytty "elättämään" sitä vielä vuosi tai pari mutta katsottiin parhaaksi päästää ikuiseen lepoon. Luopuminen oli vaivannut jo niin pitkään omaa mieltä että varsinaisen piikin ja hautajaisten (jotka sujuivat kauniisti, vuolaasti itkien) jälkeen olo oli rehellisesti vain helpottunut.

Koira on edelleen ajatuksissa silloin tällöin (vuosi aikaa tapahtuneesta) mutta muistot ovat kauniita, eivät surullisia. Kun kerran ihmisellä on oikeus päättää koiran elämästä syntymästä saakka niin mielestäni siihen kuuluu myös vastuu päätöksestä sen lopettamiseksi. Ajoissa. Kyllä sen huomaa jos ei ystävälle enään elämä maistu, sitä vain helposti haluaisi olla itsekäs ja pitää kumppanin vierellä liian pitkään.

perhonen kirjoitti:

eläinlääkäri tutki koiran ja tulimme siihen tulokseen että koiran kannalta oli armeliainta antaa viimeinen piikki...jotenkin outoa että olo on pikemminkin helpoittunut kuin surullinen,muilla samanlaisia kokemuksia? tietysti päivällä itketti ja suretti mutta tällä hetkellä kun ajattelen asiaa niin kyllä se oli kuitenkin oikea ratkaisu, näkihän sen jo vanhuksesta että elämän ilo oli kadonnut ja nukkuminen oli ainoa mikä kiinnosti.

Niin pelkäsinkin.Viime kesänä lopetetiin anoppilan koira.Miekin olin helpottunut sen jälkeen.Ikävä ja suru on läsnä,haudalla käydään kesällä.Se oli vähä,ku oma koira.