Oppitunti metsässä

Kävin ekaluokan pienessä kyläkoulussa, jossa oli vain yksi opettaja kolmea luokkaa kohti. Minulle se tarkoitti joutumista samalle luokalle vuotta vanhemman siskoni Sannamarin kanssa, mutta myös sitä, että koko kotipihapiirimme viisi 7-9 vuotiasta tenavaa kävimme koulua saman aikataulun mukaan. Mikä oli kiva sikäli, että saatoimme aina kulkea koulumatkat samaa matkaa ja huonolla säällä samalla, naapurin tädin autolla.

Eräänä syksyisenä päivänä lähimme koko luokan kanssa retkelle. Sitä oli valmisteltu pitkään ja mukana oli runsas eväskori ja paljon sadeviittoja. Kolmasluokkalaisten oli tarkoitus tunnistaa joitakin tyypillisiä puita ja sieniä ja meidän muiden vain kulkea luonnossa ja nauttia siitä. Nuoren naisopettajamme ja miespuolisen kouluavustajamme lisäksi matkaan ei lähtenytkään muita aikuisia.
Vaelsimme metsässä aikamme, eihän se toki mitenkään vierasta tai vastenmielistä ollut, olemmehan metsäläiskansaa. Mutta juuri, kun olimme naapuriemme Kristan, Teron ja Tepon kanssa palaamassa kohtaamis-ja eväidensyöntipaikaksi sovitulle nuotiolle, näimme jotain aika yllättävää.

Opettaja ja kouluavustaja olivat levittäneet pari sadeviittaa nurmikolle ja olivat jo täydessä touhussa. En aluksi tajunnutkaan, mistä oli kyse, mutta kun pojat alkoivat hillittömästi hihitellä, tajusin toki itsekin. Eihän se, että kouluavustajan pää on kadonnut opettajan jalkojen väliin, voinut merkitä, kuin yhtä asiaa...

Tepon hihitys yltyi siinä määrin, että Tero lopulta läjäytti häntä naamalle. Tero sanoi, ettemme missään tapauksessa saisi millään tavoin häiritä toimitusta, vaan painaa näkemämme visusti mieleen ja jonain päivänä itse tehdä samoin.
Tapitin opettajan ja kouluavustajan kiimaista vehtailua niin keskittyneenä, etten tainnut edes tajuta, mitä lähempänä tapahtui. Yhtäkkiä vain huomasin koko muun seurueemme olevan riisuutumassa. Krista oli jo alasti ja kun käänsin päätäni Teroa kohti, näin hänenkin heittävän kalsarit pois. Sannamarillakaan ei ollut enää kuin pikkuhousut pimppinsä peittona ja Teppo seurasi muiden käytöstä kuin se olisi ollut jokin muoti-ilmiö. Joten miksen minäkin. Eikä meille sitäpaitsi toistemme pimpeissä ja pippeleissä mitään uutta ollut...

Kouluavustaja tuli opettajan suuhun ja hieroi toisella kädellään hänen vaginaansa. Krista kysyi, miksi ope näytti niin raukealta, Sannamari oli tikahtua, mutta Tero sanoi opettajan jo saaneen oman osansa mukaan varatuista eväistä. Tero ehdotti, että menisimme pyytämään ruokaa, kellokin varmaan oli jo sen verran, että voisimme niin tehdä, emmekä ilmeisestikään enää edes keskeyttäisi mitään.
Astuimme esiin pensaasta. Opettaja ja kouluavustaja vaikuttivat kuin pahanteosta yllätetyiltä, mutta he eivät luonnollisestikaan ruvenneet selittämään mitään, eivätkä edes kyselemään, miksi olimme alasti. Emme ruvenneet selittelemään, mutta myöskään pukeutuminen ei olisi vaikuttanut järkevältä. Sitä ei kukaan tainnut edes huomata, ennekuin muutkin luokkatoverimme alkoivat tulla paikalle ja ihmetellä ääneen alastomuuttamme.

Opettaja sanoi, ettei alastomuudessa ole mitään pahaa ja että kaikille tekee hyvää olla välillä ihan luonnontilaisena. Yllätyksemme oli melkoinen, kun muutamassa seunnissa koko luokkamme istui grillipaikkaa ympäröivällä nurmella ilkosillaan. Se oli todella ikimuistoinen ja hauska koulupäivä, jota olemme monesti muistelleet, vielä nykyäänkin, jos yhteisistä koulumuistoista tulee Sannamarin kanssa puhetta, palaamme tuohon syyspäivään metsässä.