käytännössä tapahtuu sijoituksen purku? Meillä lapsi ollut vain muutaman kuukauden mutta tajuamme, ettei tästä mitään tule mitään. Olemme siis huomanneet, ettei meistä olekaan sijaisvanhemmiksi. Millainen on ns.irtisanomisaika? Kiitos asiallisista vastauksista.
Millälailla
Onneton kyselijä
121388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
varsinaista irtisanomisaikaa ei ole, mutta toimeksiantosopimuksessa pitäisi asiasta olla merkintä, jos sellainen (irtisamisaika) on määritelty.
niin tai näin! sos.virkailijaanne sinun on ensimmäiseksi otettava yhteyytä, kerrottava mikä mättää, miksi haluat purkaa sijoituksen ja kysyä minne lapsi palautetaan. sos.virkailija sitten kertoo vastaukset ja pyytää tod. näköisesti teitä jatkamaan, kunnes uusi koti lapselle on löydetty.
mutta mikä mättää? kaksi kuukautta on tosi lyhyt aika tehdä päätöstä edes vaikeimpien lasten kohdalla. onko hän laitokseen kuuluva tapaus? vai odotitteko iiris-rukkaa, vihervaaran annaa vai hucleberry finniä? jotain kivaa ja kiitollista.
kävittekö sen priden ennen ryhtymistänne?
ei voi mitään, mutta KESÄKISSAA EI PIDÄ OTTAA! eikä sijaislasta ilman valmiuttaa kohdata suuriakin ongelmia.
Reservin viestistä tuli esille juuri se, että ensin yhteys omaan sosiaalityöntekijään. Viestistä tuli myös esille se, että muutama kuukausi on liian lyhyt. Meillä sijoitukset ovat kestäneet jo vuosia. Aina silloin tällöin vielä nykyisinkin tulee riittämättömyyden tunne. Tuntuu, ettei minusta ja meidän perheestä ole vastaamaan lapsen kaikkiin tarpeisiin. Nykypäivän ihmiset ovat niin tarvitsevia. Tämä koskee kaikkia.
Vastauksessa tulee esille myös se, että sijoitusprosessi pitäisi olla pitempi. Perheet tarvitsisivat pitemmän sisäänajon. Mahdollisuuden hitaaseen tutustumiseen ja valmistautumiseen vastaanottamaan uusi perheenjäsen. Sosiaalipuolen tuen tärkeys kaikkia osapuolia kohtaan nousee taas arvoon arvaamattomaan.
Nollatkaa perheenä tilanne ja miettikää mikä on parasta kaikkien kannalta.Niin pahalta kuin tuntuu sanoa lapsen palauttaminen takaisin on parempi vaihtoehto kuin antaa lapsen tuntea koko ajan ettei ole rakastettu ja toivottu. Ongelmatonta ja kiitollista sijoitusta saa hakea,mutta niin saa hakea ongelmatonta perhettäkin.
Toivon, että löydätte ratkaisun mahdollisimman nopeasti. Töitä sen eteen saa tehdä ihan hartia voimin.
On totta ,että tutustumis aika saisi olla pitempi, esim, aloittaminen sijaisvanhemmaksi lapselle alkaisi tukiperheenä ensin,siinä ehtii tutustua paremmin ja nähdä miten puoliso ja muu perhe suhtautuu. Usein toinen puolisoista jaksaisi lapsen kanssa,mutta jos toinen ei, niin varmasti vaikuttaa negatiivisesti kaikkeen. Se on niin valtavan suuri muutos elämään,kaikki muuttuu. Mutta näissä asioissa on jotenkin aina se kiire takana!?
Meillä on ollut erittäin vaikeasti oirehtiva
lapsi nyt yli kaksi vuotta.Vasta nyt on löytynyt
se jyvä että tätä lasta voi rakastaa.
On oikeasti upeaa olla tämän lapsen vanhempi.
Ei mitään kiitollisuuden odotusta pidä ollakkaan
vaan aikuisten täytyy nähdä kauemmaksi,vaihtoehto
olisi ollut laitos.Meillä on myös toinen aikaisemmin tullut lapsi joka on ok.Tie ei tule
olemaan helppo mutta se kasvattaa oikeasti paljon.Hakekaa tukea,niin mekin tehtiin,tosin
se voi olla kiven takana mutta itseään ei pidä
ajaa loppuun.
pilannut lasta.
On sanomattakin selvää, että mikäli sijoitus alunperinkään ei ole muusta riippuvainen kuin lapsen oman perheen tukemisen puute, saattaa ongelmat johtua nimenomaan ikävästä.
Lisäksi maallikkona uskon, että uuteen paikkaan sijoitettuna on aina ensin sopeutumisvaikeuksia, oli alkuperäinen syy sijoitukselle mikä tahansa, mutta ne huomioon ottaen.
Käsittääkseni sijaisperheillä on huomattavasti paremmat mahdollisuudet yhteiskunnan eri tukiin, ja siksi ihmettelenkin, kuinka ette jaksa noista tuista huolimatta.
Olen joskus nimimerkki Resrvin kanssa ollut tietyistä asioista hyvinkin erimieltä, mutta nyt täytyy sanoa, ettei näin ole.
Hänen vastauksestaan toden totta tuli esiin monen monta seikkaa, jotka teidänkin tulisi ottaa huomioon.
Itseasiasssa, ne olisi tullut ottaa huomioon jo ennen sijaisvanhemmaksi ryhtymistä ja lapsen sijoitusta luoksenne.
On myös väärin toivoa Reservin mainitsemaa kiitollista lasta.
Se on väärä periaate lähteä lapsia kasvattamaan.
Tarkoitan nyt huolenpitoa ja rakkautta, joka pitäisi (ainakin normaalissa perheessä) olla itsetään selvyys, joka perustuu myöhemmin vuorovaikutukseen.
Itse olen tavallinen äiti, en siis sijari tai ns. äiti lapsi huostassa.
Toivottavasti lapsi löytää paikan, jossa hän saa rauhassa sopeutua ilman kiitollisuuden vaatimusta tunteesta, jota meistä jokainen kaipaa.
täytyy hakea ajoissa.Ja jo siinä vaiheessa kun lasta sijoitetaan perheeseen,sij.v.tulee vaatia
itselleen ns.työnohjausta,ja sitä ei todellakaan
pysty antamaan sos.tt.
Olen sen saanut kokea,tällä hetkellä maksan itse
tuen saamisen.Kaikkihan tulee loppujen lopuksi
sij.lapsenkin hyväksi.Kun perhe jaksaa,elämä
hymyilee.
Otitte sijaislapsen/lapsia kokeeksi, eikö kukaan keronut teille mitään todellisuudesta. Järkyttää tämmöinen, eikä ole edes ensimmäinen tapaus, että leikitään kotia toisten lapsen kanssa ja sitten kun ei jaksetakaan leikkiä sanotaan sopimus irti.
jos et edellinen itse ole sv.niin ei kyllä pidä
arvostella.sijaisvanhemmuus on tänäpäivänä niin
monitahoinen työkenttä että jos siinä uupumus ja hätä tulee niin ei todellakaan ole ihme paremminkin on hyvä tuuri jos lapselle ei tarvitse hakea apua.Omat ja perheen voimavarat
voi ihan hyvin arvioida uudelleen,eikä tarvitse
tuntea syyllisyyttä jos irtisanoutuu.
Ja apua hakekaa heti,älkää pitkittäkö asiaa.
Pitäisi jo etukäteen selvittää itselleen mihin sitoutuu, ettei sitten tule lapselle ongelmia. Käsitääkseni lapselle tulee ongelmia kun pitää vaihtaa paikkaa, eli lapsi alkaa oireileen tavalla tai toisella. Itse tiedän tämän aisan, koska omat lapseni ovat vaihtaneet paikkaa, toinen joutui kriisijaksolle sairaalaan, toisella alkaa pitkäkestoinen terapia jota tosin nykyinen sijaisperhe vastustaa, onhan se lapsellekin raskasta monta vuotta kulkea terapiassa kaksi kertaa viikossa, luultavasti joutuu taas vaihtaan paikkaa. Eli toivoisin todella että sijaisperheet hakisivat jotain apua ja ottaisivat myös sen vastaan ennen kuin aletaan lapsia heitteleen paikasta toiseen. Edellinen ja nykyinen perhe ei ole käyttänyt hyväkseen, eikä aio käyttää perheterapia yms. mahdollisuuksia, että on niitä ns. huonojakin sijaisperheitä, eikä kaikille ole lapsi se tärkein.
Minä tarkoitin juuri sitä että sij.perheen täytyy
osata hakea apua.Se on varsinkin alussa erttäin
vaikeaa,koska ajattelee että itse on jotenkin
huono kun ei omat voimat riitä lapsen oireilussa.
Meillä on tämä lapsi myös terapiassa ollut jo
vuoden,ja sitä aikaisemmin hoitojakso.
Itse haluttiin apua ja onneksi saatiin,sijaisvan-
hemmat ei ole kaikkivoipia,on lupa väsyä.
Etehän tekään ole mitään yli-ihmisiä, eikä biologisetkaan ole. Mutta tuo just ihmetyttää, kun lasta on edellisessä sijoituspaikassa kohdeltu huonosti, niin nämä nykyiset eivät halua ja ihmettelevöt että heidänkö se pitää lapsi kuljettaa terapiassa, en tiedä kuka muukaan kun me emme voi, ei olla puheväleissä kun yrittävät minultakin kieltää töihin menon (tapaamiset piti järjestää uudestaan). Ja tiedän että on oikeasti lapsia jotka ovat kärsineet koti-oloissa paljon, ja ainakin täällä päihdeperheiden lapsia heitellään edestakaisin lastenkodin ja kodin välillä, eli lapset pääsevät liian myöhään siitä perhehelvitistä pois. Me emme käytä alkoholia kuin hyvin harvoin, ja muita päihteitä (tupakkaa tosin) emme ole edes kokeilleet koskaan, vaan väsyttiin kahden vauvan ja kahden muun alle kouluikäisen kanssa, nukuttua ei tullut koskaan, itse saimme "avuksi" huostaanoton, tosin pyysimme apua vain lasten ulkoiluun että saisi itse levätä ja siivota. Mutta pääsääntöisesti itse kyllä kunnioitan ihmisiä, jotka jaksavat hoitaa ja kasvattaa noita todella huonoista oloista tuleita lapsia, tiedän tapauksia itsekin, joissa lapset jo pienenä on jätetty kotiin, kun vanhemmat viettävät aikaa baareissa ja edellisessä asuinpaikassa näin myös näitä lapsia baarin edessä odottamassa vanhempiaan, järkyttävää.