Tulin juuri lenkiltä ja hermot meinaavat kyllä välillä mennä.. Koira yksinkertaisesti heittäytyy joskus kuuroksi tai villiintyy täysin, kun sen päästää irti.
Onko kellekään tuttu tunne, vai tottelevatko koiranne aina luotettavasti?
Olen opettanut omaani pennusta asti kärsivällisesti tulemaan kutsusta luokse, palkitsen aina enkä ota kovin usein kiinni. Silti koira on välillä todella rasittava, ja saattaa rynnätä vastaantulevien koirien luokse (kiltti ja vaaraton yksilö, mutta ärsyttävää) Ihmisistä se ei niin välitä, joten saan sen yleensä helposti ja nopeasti kytkettyä.
Pidän sitä kyllä irti vain metsissä, joissa ei liiemmin ole ihmisiä yleensä liikkeellä. Vaikka se saattaa joskus hävitä turhan kauas, se tulee taas heti takaisin, nauttien suuresti vapaudestaan. En millään viitsi lopettaa vapaanapitoa, koska se on niin iso ilo koiralle.
Mites teillä, voitteko pitää koiraanne vapaana? Onko toivoa, että tämä mieletön juoksentelu ehkä rauhoittuisi jossain vaiheessa (koira kohta 2v)?
Onko kellekään tuttu tunne, vai tottelevatko koiranne aina luotettavasti?
Olen opettanut omaani pennusta asti kärsivällisesti tulemaan kutsusta luokse, palkitsen aina enkä ota kovin usein kiinni. Silti koira on välillä todella rasittava, ja saattaa rynnätä vastaantulevien koirien luokse (kiltti ja vaaraton yksilö, mutta ärsyttävää) Ihmisistä se ei niin välitä, joten saan sen yleensä helposti ja nopeasti kytkettyä.
Pidän sitä kyllä irti vain metsissä, joissa ei liiemmin ole ihmisiä yleensä liikkeellä. Vaikka se saattaa joskus hävitä turhan kauas, se tulee taas heti takaisin, nauttien suuresti vapaudestaan. En millään viitsi lopettaa vapaanapitoa, koska se on niin iso ilo koiralle.
Mites teillä, voitteko pitää koiraanne vapaana? Onko toivoa, että tämä mieletön juoksentelu ehkä rauhoittuisi jossain vaiheessa (koira kohta 2v)?
Vastaukset 9
Vanhimmat
mutta meidän sesselle ei ainakaan pelkkä palkitseminen riittänyt, piti rankaista pari kertaa kun ei tullut, ja jo tullaan aina, vaikka olisi kuinka mielenkiintoista.
Tosin tuo sinun koirasi on sen verran nuori, että voi olla "murrosiässä" silloin jotkut koirat heittäytyvät aivan kuuroiksi vaikka kyllä osaavat tulla, eikä siinä välttämättä mitkään rankaisut auta...
milläs oiekin rankaiset, kun koira viuhtoo kaukana? Ei sitä juoksemalla kiinni saa, niin tyhmä en ole että yrittäisin ;) Lisäksi koira oli pentuna ihmisarka, joten ei ole viittinyt paljon raivota, ettei siltä menisi luottamus kokonaan.
Kerran sain kyllä raivokohtauksen ja huusin ja heittelin koiraa kävyillä, jolloin se juoksi karkuun..silloin se kyllä todella oli murkkuiässä. Ei fiksua kuitenkaan tuo hermostuminen, koira ei uskalla tulla. Yleensä menenkin piiloon, jolloin koira säikähtää ja etsii minut, sillä ei vaan ole pidempiaikaista vaikutusta.
Enimmäkseen tuo hurtta tottelee ihan hyvin, tulee kutsusta kipinkapin sivulle istumaan. Tuo kuuroutuminen ja sekoaminen johtunee osittain metsästysvietistä, koirani on nimittäin collie+metsästyskoira risteytys. Kyllähän se aina tulee luokseni, mutta tekee välillä melkoisen lenkin ennen sitä, on niin pirun nopea eikä millään pysy ihan lähietäisyydellä. No, tiedän 99.99% varmasti ettei se tee mitään, lempeä ja hieman ujo narttu, vaikka välillä täyskahjo metsään päästyään.
voisihan sitä ensin hihnassa opettaa perusasioita että oppisi kuuntelemaan sinua....
Olen samaa mieltä että koiraa voisi ensin opettaa taluttimen kanssa. Meidän koira (8-v.) on sellainen että se on kiltti kuin mikä ja aivan ihana. Pysyy kyllä enimmäkseen lähellä jos vapaana lenkkillä ollaan, mutta ei sitä silloin kiinni saa..se jää kyllä odottamaan mutta kun on muutaman metrin päässä ni sit se lähtee :).Joten en pidä sitä vapaana silloin kun haluan sen olevan kiinnisaatavissa nopeasti(esim.koirien kiinnipitoaikaan!) varsinkaan metsästysviettiä omaavat koirat olisi pidettävä silloin VÄLITTÖMÄSTI kytkettävissä!
Koirakirjoissa on tosi hyviä ohjeita näihinkin asioihin (meiän koira vaan ei kyllä tuota opi ku on jo sen verran ikää) mutta sullahan on vielä hyvät mahdollisuudet! 2-v. koira on verrattavissa 14-v. ihmiseen(pahin murrosikä! :))
Niin ja sitten vielä että olen kyllä opettanut koiraani kulkemaan vierellä vapaana niin että aloitin ensin hihnan kanssa ja pyysin koiraani istumaan sitten sanoin että mennään ja lähdin itse kävelemään (koiran hihna oli ihan lyhyellä) koira lähti heti innoissaan mukaan. Sanoin sille "odota" ja "eeii vedä" rauhallisesti useasti toistaen ja välillä pyysin istumaan --> sitten sama. Sen se oppi nopesti sitten vaan löysällä hihnalla ja lopulta kokonaan ilman hihnaa :) Tämän se siis osaa :)
Mutta jos metsälenkille menee niin eihän se ole niin mukavaa koiralle jos joutuu aivan siinä vierellä kulkemaan, pitäähän sitä saada juosta ja haistella...mutta tällöin koirani ei anna kiinni
:( Joten pidän sitä kiinniolo aikoina (maaliskuun jostain kohasta johonki alku syksyyn kunnes metsästyskausi alkaa) ollenkaan irti. Sitten talvella kun ollaan metsässä (ei siis asutusalueella) pidän koiraani vapaana..se juoksee siinä lähellä ja tulee kotiin asti kiltisti (ei vain anna kiinni)..
Joo..tästä nyt tuskin mitään apua oli...mutta laitoinpahan vaan!
Onnea koiran kanssa! Toivottavasti teillä on mukavaa yhdessä! :)
koiraa on opetettu 10viikkoisesta kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, ensin kotona, sitten omalla pihalla, sitten metsässä jne.
Olen opettanut käskyn rauhassa kotona, makupalojen ja leikkimisen kanssa. Ja sitten siirtynyt eteentpäin. Koira totteli pentuna todella hyvin, palkitsin sen aina namilla ja kehuilla, enkä yleensä "rankaissut" ottamalla hihnaan.
Sitten koira tuli murrosikään, jolloin se oli tottelematon. Harjoittelulla ongelma meni ohi, mutta nyt sitä esiintyy taas.
Tottakai se hihnassa tottelee ja yleensä ilmakin hihnaa, mutta jos löytää jonkun kivan hajun tai villiintyy, niin saattaa juosta turhan kauas ja saattaa myös rynnätä erityisesti suht tuttujen koirien luo.
"Otan osaa" =).. Mulla on täsmälleen sama ongelma.. Koirallani on todella valikoiva kuulo kun irti pääsee..
Pelastin sen piikiltä, koirasuojasta, kun se oli noin puolivuotias. Se oli erittäin arka ja pelokas eikä sitä ollut koulutettu mitenkään, mutta kaiken se oppi ja vielä oppii lisää. On muuten erittäin tottelevainen, kunhan vaan "pitää korvansa auki", heh.
Joka tapauksessa yritän tässä selittää, että koirat ovat yksilöitä.. Minullakin on ollut kärsivällisyys todella koetuksella... tuskin paljon lohduttaa =).
Anyway oli "kiva" lukea, että mulla ei ole ainut vilkas koira.
Ja vielä sen sanon, että joskus oikein hävettää, kun muut ihmiset luulevat sitä vielä pennuksi..(käyttäytyy joskus niin), koirani täytti juuri 4-v.
on kyllä vielä pentu(pian 9kk) ja murkkuikäinen sellainen. Kun luoksetulo ei aina tehoa, niin onnistun paikka käskyllä ja kävelen silloin rauhallisesti koirani luo. Ressukka osaa paikka käskyn parhaiten ja haluaa noudattaa sitä. Joskus täytyy huijata.
Palkitse koiraasi jotenkin, kun se tekee oikein, että se tietää tehneensä oikein. Mulla oli ennen samanmoinen koira kun sulla. Eri koirilla tehoaa eri jutut.
Sun koiras ei oo ainut. Voisin antaa tähän sellaisen vinkin esim metsään ja paikkoihin jossa ei ihmisiä juuri ole. (jos koirasi kerran lähtee omille teilleen) niin lähdet vain tyynesti kävelemään koirasta poispäin. Usein myös lelut ja rapisevapussi herättävät koiran mielenkiinnon. kävelet niin kauas ettei koirasi näe sinua, odota hetki! Tulee varmasti takaisin ! (todettu juttu ainakin mun jääräpäisellä tipsu uroksella) On oppinut jo seuraamaan metsässä tarkemmin, Ja teillä. (HUOM! Vaihtele reittiä välillä, kävele myös joskus oikein kunnon rämeikössä, Saapahan koira ainakin pähkäiltävää, (toisin sanoen aivotyöskentelyä)
Saman tyyppinen ongelma.Koirani oli 7kk kun tuli meille ja joku typerys oli kohdellut sitä huonosti aikaisemmin,joten sehän ei tullut luokse vaikka mikä oli...päiväkausia meni siihen että istuin lattialla ja houkuttelin koiraa luokseni.Se ei luottanut ihmiseen pätkääkään...luovuin jo melkein toivosta.Uhtenä päivänä kuitenkin huomasin kun puhuin mieheni kanssa koirasta nimellä niin tämä tulla tepsutteli luokseni ja katsoin että niin missäs se makupala on.
No ei ongelmat siihen loppuneet,metsä lenkillä se huimensi aina muutaman kymmenen metriä edelläni ja kutsumisesta ei ollut apua.Kunnes keksin,että kun koira meni kaukana kutsuin sitä ja kun mitään ei tapahtunut kutsuin uudelleen ja samalla käännyin vastakkaiseen suuntaa ja lähdin kävelemään koirasta pois päin,eikä mennyt kun tovi niin johan koiruli juoksi perässäni ja sitten kehuttiin.Näitä tehtiin jokun kerran ja vihdoin koira tajus et sen tarvii pitää huoli että omistaja pysyy mukana,eikä huimentaa omia teitään.Ja nyt koiran ollessa 2,5 vuotias lenkit sujuu moitteettomasti.