Täällä on joskus aiemmin ollut puhetta puhevioista, ja minä nyt ajattelin sanoa oman mielipiteeni kyseisestä asiasta.
Eli, minun mielestäni on aivan tavattoman SÖPÖÄ, jos pojalla on puhevika (esim. s- tai r-vika)!!!
Se on vaan niin ihanan kuuloista, jos poika suhauttaa ässän hieman hassusti tai sorauttaa ärrän...:)
Jos esim. jossain kaupungilla kuulen jonkun poitsun puheessa sihisevän ässän tms. niin heti tuntuu siltä että jalat menee alta :)
Eli kaikki puhevikaiset, minun mielestäni ei ole mitään syytä hävetä pientä erilaista ominaisuuttaan. On varmasti muitakin, joiden mielestä se on tooodella söpö pikku erikoisuus :)
Eli, minun mielestäni on aivan tavattoman SÖPÖÄ, jos pojalla on puhevika (esim. s- tai r-vika)!!!
Se on vaan niin ihanan kuuloista, jos poika suhauttaa ässän hieman hassusti tai sorauttaa ärrän...:)
Jos esim. jossain kaupungilla kuulen jonkun poitsun puheessa sihisevän ässän tms. niin heti tuntuu siltä että jalat menee alta :)
Eli kaikki puhevikaiset, minun mielestäni ei ole mitään syytä hävetä pientä erilaista ominaisuuttaan. On varmasti muitakin, joiden mielestä se on tooodella söpö pikku erikoisuus :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Muni mielest on tosi söpöö jos poitzul on s-vika... Olen tykännyt monista joilla on ollut s-vika...ja niin on myös kaverini...=)
oon poika ja ite en tykkää yhtää R-viastani, tai no, joku sano joskus ala-asteel jossai r harjotus jutussa et se on samanlainen ku ranskalaisilla...ja tuntuu vaa et kaikki nauraa sille ja..vaikee selittää ni antaa olla..
Itse änkytän ja siitä on kyllä söpöys kaukana. Luulen että juuri tästä syystä mulla ei ole juuri tyttöystäviä ollut. Se on helvetin noloa musta ja toisaalta kiusallista kuuntelijalle. Oon aika eristäytynyt tästä syystä. Ja ikää on jo 20v. Maksaisin mitä tahansa jos tästä pääsisin. Mutta kun puhe ei vaan kulje, vaikka kuinka yrittäisi!
Musta on niin kauhean väärin, että jonkun puhevian takia ei voi saada tyttöystävää...:(
Siis kaikillahan on oikeus saada osakseen hellyyttä ja rakkautta, oli sitten puhevika tai ei!!
Eli jos vastakkainen sukupuoli ei ole kiinnostunut sinusta puhevikasi takia, niin silloin vika on kyllä jossain ihan muualla kuin sinussa...Jakselkaahan :)
Ei mullakaan pahemmin poikaystäviä ollut, johtui varmaan r-viastani... Mut nyt mul on poikaystävä, joka ei välitä siitä, silti aristan ärrää hänen seurassaan. Joskus ala-asteella mua kiusattiin sen takia ja siksi en uskalla ottaa paljon osaa keskusteluihin, joissa on tekemisissä tuntemattomimpien kanssa... tai harkitsen ainakin tarkkaan, mitä sanon. Pystyn puhumaan tavallisesti vain perheeni ja hyvien ystävieni kanssa, sillä tiedän ettei vikani heitä haittaa. Tsemppiä, kyllä säkin vielä tyttöystävän löydät, oonhan mäkin löytänyt poikaystävän!
Kiitoksia vaan rohkaisusta. Mun mielestäni r- tai s-vika on pienempi juttu kuin tämä mun vikani. Puheen lukkiutuminen on todella kiusallista luokan edessä ym.
Voin ihan rehellisesti sanoa että kumppanin r-vika olis mulle aivan yks hailee, eli ei haittais tippaakaan.
Mulla on paha r-vika, mutta ei se mun elämään juurikaan ole vaikuttanut. En ole koskaan sitä häpeillyt ja oon aina ottanut osaa keskusteluihin. Ei noita tyttöystäviä nyt niin kauheesti ole ollu, mutta en usko, että se r-viasta on ollu kiinni. Nyt kuulin ensimmäisen kerrran, että se ois jotenkin söpöö.=)
Mulla on oikeestaan sama ongelma, että puhe lukkiutuu eikä oikein löydä oikeita sanoja joilla asian ilmaisisi. Hmmm.. erityisesti silloin kun on ahdistunut tai jotenki väsyny , eikä tekis mieli sanoo mitään.
Osaan tietenki puhua sujuvasti kun en ajattele mitään suoritusta, että siinä minua ei arvioida jotenkin. En voi olla hermostumatta jos kaikki möllöttävät tai on muutenki rauhaton ilmapiiri. Siinä sitten menee melkein sanattomaksi ja tekee mieli lähteä pois.
Ihmisiä on niin joka lähtöön! =)
Joskus viisi vuotiaana alkoi ja kävin ainakin viisi tai neljä vuotta puheterapiassa. Lol ei siitäkään mitään apua ollut, kun siitä muodostui sellainen tunne että mulle on sattunut jotain kauheaa kun vanhemmatkin ovat kauhuissaan. :/ Sitten alkoin jännittämään. Jokainen sana oli jokin suoritus. =D Ala-asteella oli kausia jolloin en änkyröinyt ja olin normaalisti.. sitten taas kun alkoi ahdistaan niin sitten se tuli taas takaisin. Opettajat oli ihan ymmällään ja mua piti käyttää kaikissa tutkimuksissa. Mitään vikaa eivät löytäneet, sanoivat että olisipa mullakin samanlainen aivotoiminta kuin tuolla pojalla. =D
Se opettaja ei osannut mitään muuta kuin hätäillä että miten mulla tulee menemään yläasteella yms. Ja etsiä virheitä ja koittaa löytää selitystä tilanteelle. Kaikki helpotti kun opettaja vaihtui ja hän suhtautui asiaan että "ihmiset on erilaisia".. silloin olin puheliaimmillani. LOL
Yläasteella olin hiljainen ja jos multa kysyttiin jotain, en yleensä osannut vastata.. Sanoin että en tiedä. Nyt suhtaudun asiaan rennosti.. kyllä se puhe sieltä ulos tulee kunhan ei jännitä ja on itsevarma. Helpommin sanottu kuin tehty. Minusta tuntuu että ihmiset eivät osaa tehdä mitään muuta kuin etsiä virheitä ja huomautella. Siinäpä teidän pienille aivoille ajateltavaa... tällainen änkyrä minä olen!
Mä luulin että olen ainoo outo :)
Mun avomiehellä on ärrä vika, se ei ole kovin paha, mutta kumminkin kuuluva. Ja mielestäni äärettömän söpöä! Sanoinkin sen hänelle ja hän piti minua outona :)
Nuorempana olin myös monta vuotta ihastunut luokkalaiseeni poikaa jolla oli myös ärrä vika. Taitaa olla tämä puhevika minun heikkouteni..
Hauska kuulla, että joku pitää puheen vikoja söpönä. =) Itselläni on r-vika, ja se on jotenkin noloa. Etenkin vieraiden kanssa pitää vähän harkita puhettaan uudelleen.
On ne puheviat ihan söpöjä... jos ei ole kovin paha. Ei ainakaan haittaa tälläinen pikku vika...