Ketä muuta vituttaa nämä todella pienet piirit? Kaikki ovat toistensa exiä tai muuten vaan tuntevat jotain kautta.."toi on mun kaverin kaveri, toi on mun exä.." plääh..baarien kautta kai turha etsiä itselleen ketään erityistä..
Pienet piirit!
Seelo
335457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
kanssasi täysin samaa mieltä. Jotkut jopa keräävät ympärilleen exä-piirin, joiden kanssa vietetään suurin osa vapaa-ajasta. Tätä en ymmärrä. Miksiköhän ? Itselläni ei ole todellakaan tarvetta hengailla exieni kanssa, pari kertaa vuodessa textareita laitellaan ja that´s it.
Mulla kävi tuuri, kun aikoinaan löysin naisen, jolla ei ollut mitään yhteyksiä lesbomaailmaan ennen mua. Oli tietysti muutaman ex-miesystävä, muttei heidänkään kanssaan emme (onneksi !) ole missään tekemisissä.
Mua on jo monta vuotta ottanu nuo pienet piirit päähän aivan tajuttomasti. Meininki noissa piireissä on aivan sairasta. Onnekseni löysin myös rakkaan, joka ei tiennyt eikä ollut ikinä ollu missään tekemisissä näiden piirien kanssa. Nyt olen kokonaan irtautunut näistä piireistä, en edes käy baareissa enään, eikä ikävä ole ollut.
No, tämänhan luulis sit olevan melkoinen houkutin, kun ilmotan olevani aivan uusi nainen lesbopiireissä. ;) Vasta viime lauantaina kävin ekaa kertaa naisen kans sokkotreffeillä ja hehkua ihmettelemässä. Huomasin, et siellä ihmiset istu melko tiiviisti vaan omissa pöydissään, eikä juurikaan ottanu kontaktia uusiin ihmisiin. Pitänee siis itse uskaltaa tehdä aloite?
näyttää olevan aika paljon. Miksihän ihmisiin ei sitten tutustu? Kertokaa mulle...
Todellakin olen saanut tarpeekseni "meikäläisten" piireistä. Nyt kun olen löytänyt ihanan naisen niin vietämmekin aikaa paljon kahdestaan ja omien piiristä ulkopuolisten ystäviemme kanssa ja näin on paljon parempi. Piireissä juorutaan, kadehditaan, levitetään perättömiä juttuja toisista, riitaannutaan helposti millon mistäkin. No, toisille se sopii, minun luonteelle ei.
Olen huomannut, että oli kyse mistä tahansa naisporukasta, hetero-tai lesbopiiristä, meno on juuri tällaista. Nainen on naiselle peto.
että ns. piireissä pyöriessä ja hyöriessä helposti kadottaa otteensa elämästään, jos sellainen joskus oli eikä ole aina ollut ihmisjoukkojen vietävissä.
Silloin, kun vielä luulee olevansa syrjässä ja sivullinen, vailla 'Elämää', piirien tapahtumarikkaus, vauhdikkuus ja ihmisten runsaus ja monenkirjavuus houkuttavat mukaan.
Edes jollakin tavoin virran viemäksi jouduttuaan ja sisäpiirin säännöstellessä elämää, vaikka siihen itse kuuluisikin, alkaa vähitellen huomata kuinka väsyttävää jatkuva osallistuminen ja yleisenä omaisuutena oleminen on. Jo menossa mukana hengailu rasittaa. Lisäksi elämäsi tosiaankin mukamas tiedetään kaikkialla ns. ystävien kesken. Vääriä käsityksiä elämänsuunnitelmistasi ja entisistä ja nykyisistä ihmissuhteistasi ei jaksa jatkuvasti oikoa, pötypuheista ja silkasta ihmisten ilkeydestä ja pahuudesta puhumattakaan.
Muuten samat sanat ja osallistumisinto kuin sinulla.
Muuten aivan totta, mitä kirjoitat pienistä lesbopiireistä. En kuitenkaan halua uskoa, että kaikki naiset ovat samanlaisia porukoissaan. Kaipa se johtuu siitä, kuka on porukan "johtaja" ja mikä fiilis kullakin porukalla on.
Siksi myöskään minua ei näe "piireissä". Kovin moni luulee tuntevansa minut, aika harva oikeasti tuntee, vääriä puheita liikkuu paljon. Käyn joskus Setan järjestämillä leireillä ja niissäkin usein olen syrjäänvetäytyvä.
Olen samaa mieltä. Luin kerran täällä Suomessa tehdyn tutkimuksen asiasta ja siinä todettiin, että aivan samanlaisia ongelmia on niin mies- kuin naisporukoissakin. Luulenpa, että kyse on tosiaankin enemmän joukon rakenteesta ja ehkä myös siitä, mikä ihmisiä yhdistää, millaisissa yhteyksissä tavataan. Joukossa liikkuminen ja toimeen tuleminen vaatii kaikilta joustamista, välillä suun kiinni pitämistä, relaa asennetta. Ei tarvita kuin yksi jyrkkä ja piikikäs siihen, ettei ryhmä enää toimikaan.
Eiköhän noissa lesbopiireissä yksi suuri syy kaikenlaiseen jäynäämiseen ole se, että pelissä on mukana aika suuria tunteita, nykyisiä ja karrelle palaneita? Menkääpä joskus kotibileisiin, joissa on molempaa sukupuolta mutta osa exiä ja nykyisiä. Aivan sama tunnelma sielläkin, pieni selkäänpuukotus velloo ilmassa taukoamatta.
Puheet naisten "vaikeasta" luonteesta ovat suurimmaksi osaksi kukkua ja todennäköisesti miesten erittäin mielellään levittämää harhaluuloa. Miehet haluavat pitää yllä reilua "kaveria ei jätetä"-asennetta mutta aivan samalla tavalla he kaivavat maata toistensa jalkojen alta, vihjailevat ja puhuvat pötyä erityisesti silloin, kun itsellä on jokin tavoite tähtäimessä. Miehet osaavat myös lahjakkaasti juoruilla ja harrastaa työpaikkakiusausta. Kaikki tietysti yritetään kuitata "hei, sehän oli leikkiä"-jutuilla, kun kiinni jäädään. Esimerkiksi veljeni työpaikalla tämä on ollut ihan arkipäivää ja siellä siis lähes pelkästään miehiä.
Naisten ongelma on minusta se, että puhutaan ja analysoidaan liikaa. Väännetään ja käännetään asioita ja tunteita niin kauan ja hartaasti, että ne menevät kaikilta solmuun. Selittämällä ja sanoja vääntämällä, toistamalla saa mistä tahansa asiasta monimutkaisen ja vaikean. Joskus on vain hyvä antaa olla, jättää sikseen ja jatkaa matkaansa. Tämän miehet osaavat paremmin noin yleisesti ottaen. Tosin heissäkin poikkeuksia. Ei kai muuten puukotettaisi ex-vaimoja bussipysäkille neljä vuotta eron jälkeen??
Sellaiset piirit, joista ei kovin helposti lähdetä huutelemaan apua ulkopuolisille tuppaavat olemaan kaikenlaisten hyväksikäyttäjien ja häiriintyneiden paratiiseja. Tavisten yhteiskunnassa tuollaiset epäsosiaaliset luonteet eivät ikinä pärjää.
Jos esimerkiksi mies hipelöi lapsia hiekkalaatikolla leikkipuistossa, niin kymmenessä minuutissa hän makaa käsiraudoissa maijan lattialla. Mutta jos hän tekee sen vaikkapa uskonnollisessa yhteisössä joka välttele kaikenlaisia imagekatastrofeja ja suhtautuu paranoidisesti viranomaisiin, niin seurakunnassa suljetaan silmät ja hyväksikäyttö jatkuu -vuosikaudet.
Sama on noiden piirien naisten kanssa. Vaikka ulkonaisesti vallitsee vapauden tuulahdus, niin kyllä aika lujasti ollaan kaapissa ja pelätään että tapaamisiin soluttautuisi vääriä ihmisiä, ulkopuolisia. Fiksut ihmiset kääntyvät ovelta niin että piireissä vallitseva huono henki jatkuu vuodesta toiseen yhtä ummehtuneena.
Kun entisestä lahkolaisesta, siis minusta, rupesi tulemaan imagerasite lahkolle, sain kenkää. Maailmassa on kuusi miljoonaa ihmistä, jotka eivät suostu tervehtimään minua. Hurskaimmat peittävät silmänsäkin. Tämä on hengellistä väkivaltaa.
Sitten mä oletin, että uskovaisten ulkopuolinen maailma olisi jotenkin vapaamielinen ja minut savustettiin ulos näistä pienistä piireistä.
Pakko sanoa että ihan sama ryhmädynamiikka vallitsi Nallessa kuin Valtakunnansalissa. Sama paska, eri lapio.
En mä muusta kanna kaunaa, kun että uskovaisista lensin pellolle maailmaan, jonka piti sallia kaikenlaiset homoseksuaaliset tavat ja sitten sain ämpärillisen kylmää vettä naamalleni heti alkuun Nallessa ja kotirapun alaoveen ilmaantui viesti, että "rumat lesbot kokoontuvat" (baarin nimi) ja sitten Setassa oltiin, että joo kauhean suvaitsevaista on ja suvaitsevaisuus lisääntyy.
Niin minä tunsin olevani yksin koko maailmassa.
Mutta nyt on toisin mutta onhan aikaakin kulunut kohta kymmenen vuotta.
Mitä mieltä mennä sellaiseen paikkaan jossa sinulle lyödään jokin mielivaltainen leima otsaan heti ovella. Esimerkiksi monet femmet valittavat täällä aina, että heihin lyödään heteroleima heti alkuun. Sen jälkeen heitä tulkitaan tämän mielivaltaisen heterouden kautta eivätkä he voi olla omia itsiään edes paikassa joka nimellisesti pitäisi olla meidän omamme.
Miten pinnallista ja valheellista kommunikaatio on sellaisten ihmisten välillä jotka vain kommunikoivat toisiinsa lyömiensä leimojen kautta. Ihan yhtä hyvin voisi mennä heteropaikkaan teeskentelemään heteroutta sinuun mahdollisesti ihmisten lyömän heteroleiman kautta.
Nyt kun vuosikausia minun puheita on tulkittu joidenkin hometta kasvavien anglosaksisten sosiologien aikoinaan sairausleimoiksi tarkoitettujen nimekkeiden tai seiskalehdistä koulutuksensa saaneiden juoruämmien skandaalihakuisten leimojen kautta kuulematta mitä minulla itselläni itse asiassa olisi asiaa, ei minua huvita enää oikein keskustella kenenkään kanssa mistään syvällisestä. Se vain turhauttaa.
.. kaikki tuo. Puheet naisten vaikeasta luonteesta, juoruilusta, epäluotettavuudesta tms, puppua. Eroa miesten vastaavaan ei juurikaan ole. Oikeastaan eräs toissavuotinen ulkomainen tutkimus osoitti miesten juoruilevan työpaikoilla enemmän kuin naiset. Juoruissakin on ainakin kahta perustyyppiä: on funktionaalista, sosiaalista juoruilua, enemmän hyödyllistä (vuorovaikutuksellista, informoivaa) ja terapoivaa kuin haitallista. Ja vanhingoittavaa, pahantahtoista juoruilua, jonka tarkoitus on kaivaa maata jalkojen alta ja levittää ennakkoasenteita.
Oma empiirinen kokemukseni vahvistaa eo. havainnot todentuntuisiksi, ammatissani on sukupuolijakauma mennyt jokseenkin fifty-fifty (tosin yli 30v sitten se oli ehdottoman miesvoittoinen), mutta yritykset, se konserniympäristö, jossa toimitaan, on sinänsä ollut naisvaltaista.
Miesten pitäisi mielestäni puhua enemmän (vatvoa) ja "puukottaa" (sananmukaisesti) vähemmän.
On viiteryhmiä, joista ei helpolla lähdetä apua hakemaan. Nuo, mitä mainitsit, ja lisäksi muita. "Kultturelleista" piireistä ja vallan kammareista muun muassa. Korkeat kynnykset sisään ja ulos, sisäänlämpiävä suojelu, ulkopuolisten/uloslähteneiden ignorointi.
Sen enempää pyörittelemättä: mitä jos menee vain ja viis veisaa leimoista ja länkytyksistä siinä ympärillä? On sitä mitä on, ollaan sitten lesbo- tai heteropaikoissa, yhtään teeskentelemättä mihinkään suuntaan. Omalla kohdallani toimii ihan hyvin näin.
Olen todennut, että pääaukomiset loppuvat noin 90 pros. melko lyhyeen, kun ei yksinkertaisesti kiinnitä niihin mitään huomiota. P-a ei jauhamalla parane, joten miksi yleensä edes huomioida sellaista? Maailmaan mahtuu ääntä ja mereen vettä, joten relasti vaan. Kokeilepa joskus, saatat yllättyä.
"No jaa
Kirjoittanut: LaikaQ 10.5.2006 klo 14.36
mitä jos menee vain ja viis veisaa leimoista ja länkytyksistä siinä ympärillä? On sitä mitä on, ollaan sitten lesbo- tai heteropaikoissa, yhtään teeskentelemättä mihinkään suuntaan."
Minun tapauksessani länkytykset levisivät kuin metsäpalo kunnes saavuttivat ihmiset jotka todella olivat rikollisen vaarallisia. Minusta tuli paikallinen julkkis ja kylähullu, enkä edes tiedä mitä ihmeellistä minusta puhuttiin. Kovin ihmeellistä se on pakko olla ollut, ei kai muuten ventovieras ihminen pahoinpitelisi minua poliisin puuttumatta asiaan.
Nyt elän jonkinlaista puolikodittoman elämää.
"pääaukomiset loppuvat noin 90 pros. melko lyhyeen, kun ei yksinkertaisesti kiinnitä niihin mitään huomiota."
Onneksi olkoon. Minä taas olen lopun ikääni pakolainen. Tapasin erään homon samoissa mietteissä. Hän sanoi että jotkut homokavereista olivat muuttaneet paskapuheiden takia Lappiin.
Muutapa tänne niin ei ole minkäänlaista piiriä:) Vain minä. Tässäkin taas tarkastellaan asiaa kaupunkien ja varsinkin pääkaupunkiseudun näkökulmasta, mutta unohdetaan että meitä on ripoteltuna pitkin maata; melko suuri osa on piirissä oman itsensä kanssa.
No, en itsekään piireihin kaipaa, mutta joskus kaipaan sitä, että olisi ystäviä tai edes tuttavia lähistöllä.
nimittäin pelkästään pääkaupunkiseudun näkövinkkelistä. Mä asustan sieltä noin 800 km:n päässä, ja taajamamme on pieni. Siis juuri niinkuin piiritkin (myös täällä). Ja varmaankin vielä paljon pienempiä kuin pk-seudulla.
T: Aiemmin keskusteluun osallistunut
se aika luonnollista että piirit on pienet, koska sijoitumme vähemmistöryhmään. Ärsyttäväähän se on joskus, mutta itse ainakin naiseni kanssa pyörimme lesbo tuttujemme kanssa juuri sen verran kun hyvältä tuntuu. En itse ainakaan halua olla hänen exiensä kanssa missään tekemisissä. Se tuntuisi jotenkin teennäiseltä koska ei ole mitään intressejä tutustua heihin.
Saman verran minullakin matkaa on eli noin 800 km ja piiri on sen yhden ihmisen eli itseni kokoinen:)
piirit, mutta isonevat varmasti sitä mukaa, mitä enemmän meitä tulee näkyville. Luonnonlaki.
Se on totta, että exiä riittää samoissa porukoissa ja niitä, jotka yrittävät nykyisiksi vaikka sellaisen kanssa, joka seurustelee jo. Siis surutta tuntuu, että kaikki on luvallista. Toisinaan tapaa todella röyhkeitä tyyppejä. Tuntuu, että toisen muijan voi yrittää viedä nenän edestä.
Noihin peeaska puheisiin ja selän takana puukotuksiin uskon olevan yhden syyn ja siihen olen törmännyt monet kerrat. Nimittäin se, että jos et onnistu jotain muijaa iskemään, niin ei sitä hitto vie helpolla muillekaan anneta. Ja suuri osa lepakoista on sen verran kunnianhimoista väkeä, ettei mikään enemmän ketuta kuin se, että joku toinen vie ihastuksen kohteen. Silloin on lupa toimia miten vaan, vaikka sitten keksiikin jotain.
Totta tuo edellinen, olen siihen niin sadasti törmännyt. Nainen ei koskaan halua jäädä toiseksi ja se saa aikaan tosi katkeroituneita tekoja toisinaan.
Mainitsemasi lisäksi on sitten nämä nettipiirit:
-vastasin citypastalla sen ja sen nimiselle lesbolle.
-ai sille. No sehän on ihan kaheli! Se ja se vastasi sille vuosi sitten...
-Vastasin netissä lesbo X:n ilmoitukseen.
-Ai onko se sellanen ja sellanen?
-On, just tasan.
-no sehän on se sama nainen, jolla oli ilmotus päälle vuos sitten nikillä Y ja sille vastasi Z ja Z kertoi että se kuule oli...
:DD
Tuohon törmäsi aikoinaan, kun vastasi muutamaan. Sielläkin kaikki tunsi toisensa. Uskomatonta!
Tilastollisesti pienet ja näkyvyys/tavoitettavuus vaikeahkoa. Aina vain pienemmäksi menee, mikäli tämänkin palstan mielipiteisiin on uskominen, halutaan segregoitua mieluisiin "piireihin".
Nuoret viihtyvät nuorten kanssa, ja tosi tiuhaan, mutta rahasta tekee tiukkaa. Kolmi-nelikymppiset haluavat omia tapaamispaikkoja, mutta harvakseltaan, suurin osa (?) pariutuneista aattelee, että "kell onni on, se onnen kätkeköön" ja hautoo pesässään keskenään. Tätä vanhemmat eivät tule kenenkään mieleen edes (paitsi Mummolaakson). Näillä ehdoilla tuskin syntyy markkinahinnoilla tapaamispaikkoja, pystyssä pysymiseen tarvittaisiin vähintäänkin valtiontukea tai EU-rahaa.
Melkoinen määrä meistä tuntuu pitävän tiukasti lieassa kumppaniaan, tuttujen tapaamisetkin ilman puoliskoa aiheuttavat närää. Kun he menevät tanssimaan tms, ei kukaan saa hakea kumppania tai jutella edes. Ainakaan hitaita ei päästetä lattialle vetäsemään vieraan kanssa. Niinpä kun meikäläinen vanhis käväisee joskus mummistansseissa, olen näiden oppien valaisemana tukalassa tilanteessa: vain hitaat miellyttävät, minähän en hikisenä hyppele, mutta ketä uskaltaa hakea, ei juuri ketään. Vakiintuneen oloiset vanhemmat pariskunnat, ei. Isot porukat päät yhdessä rupattamassa ja muita noteeraamatta, ei ei, joku on kuitenkin jonkun pari. Nuoremmat, ei ei ja ei, "mitä tuo tuntematon vanhempi tähän änkeää". Aika vähän on yksinään istua töröttävää vanhempaa väkeä tai tuttua "sallittua" pyörähtelyseuraa, jos ei ole omaa kantapöytää.
Mikäli exätkin karsittaisiin, l-paikoissa varmaan saisi aika rauhassa keskustella itsensä kanssa, ei vaaraa toisesta "sopivasta". Meitä on moneksi, on niitä, jotka vaihtavat naista 1,5 vuoden välein, ja on niitä, jotka ovat yhdessä, kunnes kuolema erottaa. Oma historia: kaksi pitkää suhdetta, päätyivät eroon, ei muita naisia missään vaiheessa. Ensimmäisellä exällä sama juttu. Toisella exällä menossa se toinen suhteensa, todennäköisesti lopun elämää kestävä. Kunnon ihmisiä kaikki, ei mitenkään epätavallisia.
Olisin sitä mieltä, että JOS mennään tansseihin (tällä nimellä kulkeviin tilaisuuksiin), pitäisi sietää vapaa haku. Tanssi on tanssia, lähentely jotain muuta. Ja kännäily säälittävää. Nämä karsastamiset ymmärtää.
valittajat.
Mitä oikein kuvitellaan, Suomen kokoisessa maassa, lesboja on tietty määrä, pääkaupunkiseudulla tietty määrä, tietyn ikäisiä ja tietysti syntyy piirejä.
Mä olen elänyt kaveripiirissäni, ja ei se ole ahdistanut, eikä puukotettu selkään eikä olla oltu toisiemme kanssa jne jne.
Lopettakaa se ainainen itku ties mistä ja rakentakaa se oma elämä sellaiseksi että sitä siedätte elää. Ei se todellakaan mene niin että kaikki on olleet kaikkien kanssa, mutta jos itse ei osaa ottaa askeltakaan muualle kuin siihen mikä ahdistaa niin on opeteltava sitten sietämään tiettyjä asioita.
Kyllä se menee sillälailla että ne oman elämän piirt ja porukat voi ihan itse koota ja itse saada sen ympäristön jossa nauttii elämästä eikä tarvitse valittaa.
Pientä peliin katsomista välillä, ja kysymys itselle että miten voin asian muuttaa paremmaksi.
Nähkää vaivaa elämänne eteen, se kyllä palkitsee siitä. Mikään hyvä ei vain tipu eteen pomittavaksi.
..lisäisin vielä tähän, että tuo oletus siitä, että kaikki on olleet kaikkien kanssa, on kyllä monesti aivan skeidaa.ehkä ei kannata olla niin sinisilmäinen, että uskoo kaikkea, mitä puhutaan ja juoruja.esim.jos on joskus suudeltu tanssilattialla, se ei ole vielä suhde eikä seurustelua.
on suotavaa kai tutustua ensin toiseen, ja ottaa itse selvää, millainen tyyppi on kyseessä, eikä uskoa jotain juttuja.
olen täysin samaa mieltä, järjen käyttö sallittu.
jos on piiriallergia, niin
kannattaa pysyä kotona.
varmasti on. Mulla on heterokaveripiiri, mutta vasta kaapista ulos tulleena en kovin paljon lesboja/bissejä tunne. Onko vinkkejä miten heihin voisi tutustua? Ei sitä oikein kehtaa tehdä tuttavuutta, kun tyttöjä on hirveä lauma, et "moi täs mä ny oon"...vedoten just tuohon "tutustumiskulttuuriin"...mikä on ns. sopivaa ja mikä ei...Hetskulikkoja en oikein dtm:nkään ole saanu mukaan...
Onneksi asun kaukana piireistä, turvallisesti kaapissa oman kullan kanssa
väliä piirien koolla enää ku on löytänyt elämänsä rakkauden ;o)ja eri piireissä ollaan pyöritty. eli nyt kaksi pientä piiriä yhdistyi ja tuli isompi piiri :D
niitäkin riittää, jotka ovat piirien ulkopuolella omissa elämissään. Ja heitä on paljon, et vain törmää heihin/meihin, koskapa ollaan muissa baareissa, mökillä, missä vaan...
Nuo piiri pieni pyörii jutut ovat totta osaltaa. Mutta piirejä on monelaisia ja yleensä se tyhmyys joukossa tiivistyy...
Mutta siinä olet oikeassa etteivät kaikki liiku piireissä. Itse viihdyn oman kultani kanssa kahdestaan ja välillä tavataan tuttavia, joista osa kuuluu niin sanottuihin piireihin ja osa on muualta tuttuja. Riippuu siis aivan itsestäsi millaisen kuvan annat muille..jos riehut humalassa aina samassa porukassa varmasti jostakin tulee exäsi ja aikanaan sinustakin puhutaan pahaa,niin kuin jokaisesta jäsenestä vuorollaan, sillä koko ajan ei pysty ketään mielyttämään.
Jokaisessa yhteisössä niin töissä kuin kaveripiirissä, ikävä kyllä puhutaan toisen seläntakana, mutta paras keino pysyä ulkopuolella noista jutuista ja tässä tapauksessa existä, on liikkua monissa piireissä. Eli pitää välillä taukoa joistakin ihmisistä ja tapaa toisia ihmisiä ja sen jälkeen on kiva taas tavata niitä ns. piiriläisiä. Ei siis pidä tarrautua yhtiin ja samoihin ihmisiin...Elämä on valintoja täynnä.
uskalsi sanoa ääneen. Pieniksi käy piirit ja ahtaaksi elämä jos ei näe muita kuin exät ja biletutut, nekin exiä tai tulevia sellaisia. Roikkuminen, takertuminen eli samoissa ihmisissä ja tunnemaailmassa pitäytyminen tuhoaa aikaa myöten ihmissuhteet. Tavallaan kadottaa elämäntunteen.
Ihmisillä ei ole niin paljon muuntautumiskykyä että ennestään tutut ihmiset olisivat roolin vaihtuessa kovin paljon erilaisia. Kertaalleen tai moneen kertaan kertaan koetuissa tunteissa, iloissa ja suruissa pyöriessä elämästä tulee ennustettavaa. Jopa pelottavaa kurjien kokemusten tunneljäämien vuoksi. Elämänpiiri alkaa ahdistaa, pienistäkin piireistä kasvaa viidakko. Kannattaa harkita missä ympäristössä ja seurassa aikaa viettää kotiympyröiden lisäksi.
No osta hyvä immeinen isommat rillit!! Instussakin just törkeen hyvät tarjoukset!!!!
TEHKÄÄ JOTAIN!!! Kääk !!!
Exäni on "sekoillut" lähes jokaisen Kaisassa ja Mamassa pyörivien tyttöjen kanssa. Ne joiden kanssa se ei ole "sekoillut" ovat sitten jotain tuttuja tai tutun tuttuja näille, joita on tavannut. Eipä paljon innosta käydä näissä sisäpiiripaikoissa ainakaan tämän exän kanssa. Vaikka pakko myöntää, että olisin ehkä samanlainen, jos olisin sinkku.
Tuo "sekoillut" oli suora lainaus exän suusta :)))...