Rehellisiä vastauksia pyydetään!

Ekan talon rakennusvaiheessa tuntui että pystyi aika hyvin hoitamaan iltaisin mutta nyt toisella kertaa kivitaloa rakentaessa tuntuu että joutuu hoitamaan kaiken itse. Paljon enemmän sälää hoidettavana. Onneksi miehellä on ollut mahdollisuus olla poissa töistä n. 4kk, muuten emme olisi viimeistelyvaiheessa vielä. Sähköposti on erittäin näppärä keino hoitaa raksa-asioita, ei herätä huomiota kuten puhelut. Mutta nyt kodinkoneíden tuojat yms kalustehemmot soittelee päivittäin kuljetuksista..... Mutta periaatteessa työt töinä ja raksa raksana.

joskus sanonut kun aloittaa omakoti projektin on työntekijä 1v työpanoksen pois pelistä.eli tähän lastettu suunittelu,rahoitus,toteutus pihatöineen.

Juu, meillä ei edes kuoppa vielä auki, mutta varmaan jokaisesta 7,25 tunnin työpäivästä yksi tunti menee raksa-asioiden hoitoon. Saati miten paljon rakennusaikana laskee työteho kun on voimatkin pois. Tunnen huonoa omaatuntoa jo etukäteen. Vaikka poistaisin täysin tuon ajankäyttämisen työpäivän aikana niin työteho on auttamatta huono varmaan koko rakennusprojektin ajan.

Kenellekään keinoja toimia toisin?

Työpäivä menee töitä tehdessä.

Raksahommat/soittelut hoidetaan aamulla klo 7-8 & autossa ajaessa töihin.

Sitten taas puhelin kuumana kotimatkalla.

Kaikki mahdollinen hoidetaan sähköpostilla & paperihommat tehdään iltaisin ja öisin. Yöunet jäävät n. 4-5 tuntiin. Meillä liuta lapsia; vuorotellen toinen meistä illat & viikonloput raksalla.

Valut yms. aikataulutettu aamuiksi klo 7. Jos päivällä tarvitsee olla raksalla ne on tehty omalla ajalla (töiden aikataulutus suht vapaata, kunhan tulee tehtyä). Päivätöiden tekoa jatketaan etänä iltaisin, öisin & viikonloppuisin.

Totta kai puheluja tulee joskus päivisin, mutta niihin menee max 15 min. pääurakoitsijoiden/ tavarantoimittajien yms. sovittu sähköpostin käytöstä (jää myös sitten dokumentointi). En syö lounasta, pidä kahvitunteja tai käy tupakalla. Työnantaja kärsii ainoastaan univelkani & vähäisen ravinnon aihettamasta aivokapasiteetin rappeutumisesta. Tuota aspektia ei tosin pidä väheksyä, mutta ainakin vielä työnantaja on ollut tyytyväinen aikaansaannoksiin.

Kyllä se rakentaminen pistää asioita uuteen tärkeysjärjestykseen. Kun raksa odottaa tekijää, niin eipä siinä työnantajan kiireet pajon kiinnosta.

Huonoa on se että työnantaja ei ihan äkkiä unohda heikentynyttä työ intoa, vaan siitä jää pysyvä rasite. Itse joudun luultavasti vaihtamaan työpaikan, jotta pääsen eroon rakennusporojektin aiheuttamasta rasiteesta työpaikalla.

>pystynyt työskentelemään täysipainoisesti tai edes 90 prosenttisesti omassa leipätyössään rakennutus/rakentamis -projektin aikana?

Tuttu juttu jos talosta haluaa laadukaan/hyvän/mieleisen/taloudellisen. Aikaa joutuu käyttämään ihan sikana.

(suunnittelu, valvonta, materiaalien kilpailutus, materiaalivalinnat, yms, jne vaatii KUKIN ERIKSEEN aikaa enemmän kuin illassa on tunteja!!!!!!!!!!!! siihen kun lisää oman työn niin huomaa mihin on mahdollisuuksia)

Ennen rakentamista koetin saada valvojan joka olisi hoitanut myös "projektin vetovastuun" koska olin jo päivätyössä polttanut pääni loppuun ja vatsani limakalvot paskaksi. No edes rahalla ei sellaista valvojaa saa, näköjään.

Äiti on opettanut että "haudassa saa levätä" siispä eiku itsensä likoon ja rakentamaan.

Vaimolle ehdotin kahden erillisen talon rakentamista, mutta kuitenkin päädyttiin yrittämään yhtä yhteistä. (ollaan 15 vuotta eletty yhdessä)

Kun 2003 alettiin rakentamaan otin työpaikalta palkattomia vapaita aika reippaasti. (yhteensä ehkä reilu kuukausi)

(esimiehen kanssa juteltiin jotta se oli kohtuulista olinhan jo edellisenä 7 vuotena uhrannut itsestäni yhtiölle enemmän kuin mitenkään olisi ollut järkevää, siksi vastaantulo oli selviö)

Talven tullen joutui toteamaan ettei alle 35€/tunti saanut edes tuntematonta kirvesmiestä töihin, joten hartiapankista oli otettava.
Sinänsä se tuntui hyvältä vaihtelulta kun sai tehdä jotain muuta kuin tietokonehommaa, sai tehdä käsillään, joskin kaiken joutui opettelemaan.
Ja olipa viimeinkin "harrastus" johon vaimolla ei ollut valittamista.

2004 oli kiireisenpi vuosi töissä eikä ylimääräisiä omia lomia juuri herunut. (korkeintaan pari viikkoa palkatonta)
Vaimokin nappasi burn outin töistään, pakko oli laittaa oma väsymys "piiloon".

2004 talvella posahti anoppilassa vesijohto ... lisää hommaa vävypojalle ...

2005 keväällä mun oli pakko ottaa 3kk breikki töistä ja lääkärin suosituksesta myös raksasta (koska täydensin itse sähkö, LVI, rakenne yms. suunnittelua & opiskelin aihetta rakentamisen ohessa aiheutui nuppiin ylikuormaa).
Hankalat 3kk...

Sen jälkeen aloin tehdä 4 arkipäivä palkkatyötä ja yhden arkipäivän raksaa.

Kesän tulleen hommaa taas jatkettiin täysillä mutta ilman tiukkaa aikataulua. Hetkittäin rakentaminen antaa todella paljon jos sen antaa antaa.
(minulle nauttiminen on helpompaa, vaimo ei oikein osaa ottaa valmiista työstä mitään irti, aina on jo uusi murhe päällä)

Sähkäri tappoi itsensä. Nooh ei siitä lisämurhetta, itsehän mun oli paljon tarkoitus tehdä muutenkin.

2005 talven tullen viimein näytti tärppäävän perheenkasvatusrojektikin, yksi duuni/huoli vähemmän.

Nyt 2006 mulla rullaa hyvin, vaimollakin. Ehkä tässä jotain opitaan toisistammekin.
Juuri saatiin asuinkerroksen ilmanvaihto asennukset tehtyä, vaimo kääri villat, ja yhdessä vedetään kattoon tulevia sähköputkituksia ja kaapelointeja.

Hankalinta on tasapainoilla sen kanssa että antaa aikaa raksalle, työlle ja muullekin. Vasta-aikoihin eräs työ-uupunut kaveri tappoi itsensä (ei se sähkäri), ja toisen huomasin olevan niin ikään jo pillerimoodissa, pitäisi siis olla elävien kavereiden kanssa vielä kun niitä on. Vanhemmatkin alkaa saapua 80 ja kuoleman väliin.

Tarkkaa muuton päivämäärää ei ole mutta nyt näkyy kaikki natsaavan niin hyvin kohdilleen että ... saapa nähdä kumpi on ensin valmis. Muksu vai mökki.
Mutta elämä on tärkein. Muu vasta sitten. Ei sillä talolla niin kauhea hätä ole.

Jos on pienehköjä lapsia niin talo kannattaa hankkia niin valmiina käteen kuin sen vain voi.



>Itselläni ja miehelläni menee valtava määrä työaikaa kaikkien asioiden junailuun ja silloinkin, kun ei junaile, niin keskittymiskyyssä on välillä pahasti häikkää.

Samaa mun rakentavilla tutuilla.
Itselläni se keskittymiskyky oli tärviöllä ennen raksaa. Joten huononnusta ei siihen ole tullut.

Minulla auttaa se että vaimo vuorotyötä tehdessään on voinut päiväsaikaan soitella asioita ja minä voin tehdä omaa hommaa päivällä jos jatkan palkkatyötä illalla.
Lisäksi se että teen nyt vain 30h viikossa auttaa paljon. On aikaa hoitaa asiat. Ja lapsia ei siis vielä oo hoidettavana.

((itse asiassa 30h per viikko yhdessä työpaikassa voi olla mun psyykkinen ja fyysinen maksimi))

>Meikäläisellä on aika vapaa työ, mutta itse kärsin tästä huonosta aikaansaannoksesta paljon.

Turha yrittää väkisin/pakolla. Ehkä sun pitäisi koettaa sopia työtunteja vähemmäksi tms.

Mulla ei omatunto anna periksi hukata firman tunteja omaan hommaan ... teen lisää tunteja aamulla ennen klo 8:aa tai klo 16 jälkeen.

>Joskus toivoisin työtä, jossa olisi tiukempi valvonta ja määräajat projekteille, mutta on tässä vapaudessa näinä aikoina hytkin puolensa.

Jep jep. Kiinalaisilla on niin helppoa. ;-)

>Entisessä duunissa en olisi voinut viettää puolta työpäivää arkkitehdilla tai sähkösuunnittelijalla taikka juosta urakoitsijoiden kanssa tontilla keskellä päivää.   

Jep. Mutta näissä joustavammissa hommissa on se ongelma että työt tulee kotiinkin jos et ole tiukka.

(läppäristä luopuminen oli merkittävin askel omassa tähänastisessa toipumiskehityksessä, toinen oli se että mitään ylitöitä en ota enään rahana vaan 1:1 lomana, nytkin olin kolme viikkoa putkeen lomalla, pidin sisääntehdyt tunnit talviloman perään)