rikki menneiden ihmisten
särkyneiden sydämien
siruista koottavien
paloista kasattavien
viidakkoa
kyynelistä kostuvien
ikävää tyhjyyteen
huutavien äänien
avaruus
ei edes kaiku vastaa
kaikki ovat yksin
mitään sanomattomien
sanojen onttoutta
tai liian paljon sanottujen
sanojen
satuttavaa säilää
ruusun tuoksulla
pehmentävää
kauniilla sanoilla
lohtua
perille koskaan
toimittamatonta,
jotka vain tietokone
toistaa
viidakon läpi rämpiessä
ei paratiisia voi
löytyä
kuulun itse samaan
kompastelevaan
joukkoon
särkyneiden sydämien
siruista koottavien
paloista kasattavien
viidakkoa
kyynelistä kostuvien
ikävää tyhjyyteen
huutavien äänien
avaruus
ei edes kaiku vastaa
kaikki ovat yksin
mitään sanomattomien
sanojen onttoutta
tai liian paljon sanottujen
sanojen
satuttavaa säilää
ruusun tuoksulla
pehmentävää
kauniilla sanoilla
lohtua
perille koskaan
toimittamatonta,
jotka vain tietokone
toistaa
viidakon läpi rämpiessä
ei paratiisia voi
löytyä
kuulun itse samaan
kompastelevaan
joukkoon
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kompastellaan yhdessä.
Etsitää viidakosta Paratiisi.
Huudetaan tuskaa kaiulle.
Rakastetaan, unelmoidaan.
Kunhan vaan eletään ja ollaan olemassa.
Vaikka täällä.
Ei missään kaapin nurkassa.
Ihanaa huomata.
Jokaisella tunnetta.
Kirjoitaa runoa.
Oman näköistä.
Kiitos
me särkyneen sydämen omistavat
tai paratiisiin löytäneet kaikki
kohtaamme,surussamme tai suuressa
rakkaudessamme - ystävinä
Olemme niin yksin kaikki joskus,
täällä tapaa toisen yhtä
yksinäisen teksteissä,
se lämmittää hiljaisuuden
keskellä.
Kiitos Margitta.
osuvasti kirjoitettu :)
ystävät yksinäiset kohtaavat
täällä, kuten Margitalle
vastasin - kiitos myös
Sinulle =)