Aamun kajossa näki jo sen, ei elämä jatku enää sen.
Ei löydä rakkaintaan, on pimeys tullut väliin.
Yksin kai ja suruissaan yritti löytää suuntaansa,
ei valoa ei tähtiäkään ollut, joita kohden kulkea voinut ois.
Yhden surullisen ulinan päästi huuliltaan, ja koko maailman suru siihen mahtui.
Haparoiden ja suunniltaan etsi jotain jota turvapaikakseen olis sanoa voinut.
Ei sitä ollut –tietenkään, ei mistään sitä löytää saattanut, kun maailma vääntelehti ja hiljaa kuoli.
Ei muut nähneet samaa minkä hän, ei yksinäisyyttä sydämen, ei pohjatonta surua, ei loputonta pimeyttä maan.
Muut jatkoi ja sanoi kai, ei elämä lopu koskaan nyt kuono ylös ja häntääs heilauta, surun ja murheen pois päältäs viskaa, on paljon hyvää on paljon kaunista.
Vain yksi sen näki, läpi kaiken muun, ei elämä jatku kun maailma pysähtyy ja kuolee pois.
Ei löydä rakkaintaan, on pimeys tullut väliin.
Yksin kai ja suruissaan yritti löytää suuntaansa,
ei valoa ei tähtiäkään ollut, joita kohden kulkea voinut ois.
Yhden surullisen ulinan päästi huuliltaan, ja koko maailman suru siihen mahtui.
Haparoiden ja suunniltaan etsi jotain jota turvapaikakseen olis sanoa voinut.
Ei sitä ollut –tietenkään, ei mistään sitä löytää saattanut, kun maailma vääntelehti ja hiljaa kuoli.
Ei muut nähneet samaa minkä hän, ei yksinäisyyttä sydämen, ei pohjatonta surua, ei loputonta pimeyttä maan.
Muut jatkoi ja sanoi kai, ei elämä lopu koskaan nyt kuono ylös ja häntääs heilauta, surun ja murheen pois päältäs viskaa, on paljon hyvää on paljon kaunista.
Vain yksi sen näki, läpi kaiken muun, ei elämä jatku kun maailma pysähtyy ja kuolee pois.
Vastaukset 1
Vanhimmat
surullinen runo. Toivottavasti jostain mielen sopukoista löytyy kuitenkin se turvapaikka, kun oikein