Sinua odotan
saapuvaksi,
vaikka tiedän,
ehkä et
koskaan tulekaan.
Sinua odotan illan
hämärässä, aamun
auetessa, päivän
valon aikaan
kulkiessa.
Missä sinut
tunnistan.
Sinä olet
minun sydämeni
toinen puoli,
sieluni vastinkappale.
Seisotko leipätiskillä,
bussijonossa, lenkkipolulla,
parvekkeella tyhjyyteen
katsellen..
kerro, missä olet?
Kuiskaa se korvaani.
Kerro -
mistä minä
sinut tunnistan?
saapuvaksi,
vaikka tiedän,
ehkä et
koskaan tulekaan.
Sinua odotan illan
hämärässä, aamun
auetessa, päivän
valon aikaan
kulkiessa.
Missä sinut
tunnistan.
Sinä olet
minun sydämeni
toinen puoli,
sieluni vastinkappale.
Seisotko leipätiskillä,
bussijonossa, lenkkipolulla,
parvekkeella tyhjyyteen
katsellen..
kerro, missä olet?
Kuiskaa se korvaani.
Kerro -
mistä minä
sinut tunnistan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
oli ehkä se, mikä sai minut kommentoimaan.
Mietin, että jos on olemassa "vastakappale", niin mistäs se toinen "vastakappale" tietää olevansa "vastakappale" sen varmemmin kuin sinäkään?
Hieno runo.
tuo on totta... siinä se ongelman ydin monella lieneekin..??
aamuyöstä, kun heräät ja katoaa samantien.
siis - kohdataan puhtain Rakkaus ?
Eikö elämä ole tämän vastakappaleen etsimistä?
Monet sopivat yhteen, mutta jossain saattaa olla se täydellinen vastakappale, joka saattaa jäädä/jää useimmiten löytymättä elämän aallokossa.
Pitäisikö siis tyytyä siihen mitä on vai yrittää löytää hänet, jonka löytyminen on epätodennäköistä?
se oikea vastakappale??
Ja murskataan se vähemmän oikea vastakappale tuuleen..
on tämä leikkiä julmaa - sielun vastakappaleen etsintä..
muuten todella kökkö - mutta hei - me ollaan amatöörejä täällä vielä - josko kehitytään, näyttää vain aika..
Yksi tulkinta erojen syistä,
tavoitella tavoittamatonta!