normaalia kiukkupuuskia?

Vaikuttaa ihan perinteiseltä huomiontarpeelta, jos syliin ottaminen helpottaa. Se lieneekin paras lääke tuohon vaivaan ja yhteinen puuhaileminen. Tuo vilkkaus saattaa olla
lopulta poikasi eräs voimavara.
Joskus suoran kiellon voi esittää toisinkin.
Ehdottaa lapselle jotain haasteellista, jolloin
tämä unohtaa mitä oli tekemässä. Lapsi on
hyvä saada välillä nauramaan.

Tuonikäisen pojan elämässä eri vaiheet menevät
vielä pikavauhtia ohi, mutta se vilkkaus taitaa
säilyä. En tiedä, onko miehen helpompi katsoa
hieman eri asenteella raisua poikaa. Kun muistaa
oman lapsuutensa, tulee vain mieleen ettei ainakaan oman lapsen elämänenergiaa halua
täysin nujertaa kaikenlaisella pelottelulla

Itselläni on vilkas poika, mutta olen erittäin
iloinen että tämä vielä koulupoikanakin uskaltaa
ottaa kontaktia aikuisiinkin, esim. työkavereihini. Hieman mietin, onko se sittenkin
parempi ominaisuus kuin ns. kiltteys. Siihen muottiinhan tässä maassa ja lapsenkasvatuksessa
on pyritty kaikki eloisuus tuhoamaan ja itsekin
koen olevani eräs näitä tuotoksia.

Tsemppiä t. 8-vuotiaan isä

Meillä alkoi suunnilleen tuon ikäisenä ihan samanlainen meuhkaaminen asioiden kieltämisestä. Ja päätä hakataan edelleen lattiaan joka kerta kun ei omaa tahtoa saada syystä tai toisesta läpi. Kai se sitten vaan on jonkinlainen "normaali" ilmaisu tuonikäisille, vaikkei se nyt aina ihan normaalille tunnu, kun tietää että päänsä lyömisen jälkeen tulee vielä suurempi poru ja sitten suuri tarve syliin ja lohdutukseen... Toki vanhemman tehtävä on suojella lasta loukkaamasta itseään, ja nykyään kun tuo pojan reaktio on jo tiedossa, otan hänet syliin ennenkuin hän ehtii lyömään päätään lattiaan - koska hän lyö sen todella LUJAA! Rajat pitää kuitenkin asettaa ja pitää, eli lapsen on tervettä oppia kestämään myös pettymyksiä. Kunpa vaan tuo pään hakkaaminen vaihtuisi johonkin vähemmän rajuun... Pojalla kun tuntuu olevan jatkuvasti otsa mustelmilla :o/

ikäinen tyttö : Suuttuu helposti ja heittelee tavaroita ja huutaa, hakkaa päätä joka paikkaan, kun kielletään.

tutulle. Meillä kaksosista varsinkin nuorempi on ERITTÄIN lujatahtoinen. Kun neiti suuttuu hän mm.heittäytyy lattialle, polkee jalkaa, huutaa/itkee, heittelee tavaroita ja lyö päätään, josta seuraa suurempi huuto. Tätä jatkunut reilun puolivuotta.

Poika ottaa asiat huomattavasti rauhallisemmin, mutta osaa hänkin suuttua, jolloin viskelee tavaroita ja huutaa. Joskus paukuttaa päätään ja puree, mutta onneksi hyvin harvoin.

Eli luultavasti aivan normaalia tietyn tyyppisen tempperamentin omaavilta lapsilta tuo itsensä satuttaminen. Ja ylipäätään kaikilla lapsilla varmaan jonkun sortin kiukun/raivonpuuskia joskus.

Välillä olen jo aivan epätoivon partaalla, kun on kaksi kiukutteliaa, mutta onneksi kiukun puuskat ovat harvassa. Lapset vaan ovat ikäväkyllä perineet äitinsä lyhyen pinnan ja kesken leikinkin saattaa tavarat lentää, jos esim.palapelin palanen ei mene heti oikeaan paikkaan. Onnekseni olen huomannut, että kärsivällisyyttäkin voi opetella ja lapset jaksavat jo pidempäänkin kokeilla palasia paikalleen ennekuin palat lentelee. Ja oma pinna on kyllä kasvanut todella paljon lasten syntymän myötä. =)

Meillä sama juttu tyttö 1v 6kk. jos jotain kieltää ja ottaa syliin niin rupee lyömään,
huutamaan, heittelemään tavaroita välillä oikein hävettää kun ollaan kylässä tai kaupassa.toivottavasti tämä loppuu joskus:)