Säpsähdän hereillä. On turskas.
Elämäsi on jo loppuvaiheillaan, sen takaan: olethan 108-vuotias. Profeetaksiko vanhoilla päivilläsi ryhdyt, vai viekö viina mukanaan?
En pidä elontiestä, elontiestä taas en pidä.
Pidän pihvistä ja pihviintymisprosessista. Asia lienee nyt pihvi.
Tämä päivä on kuin Esterin perse, tämä päivä on kuin auringonnousun kajo tai kotivalon aivo, järjen riemuvoitto, joka meidät vielä vapauttaa.
Tämä päivä on kuin keväinen syysaamu,
kuin kesäinen talvitie,
kuin iltainen aamukahvi,
kuin öinen kävely ohuella rantakaistalla välissä maan ja maan.
Minä lienen kykenevä lentämään niin kuin lauluissa, niin kuin houreessa. Pusken kengilläni mustaa paskaa virtaavaan veteen.
Katson ikkunasta sisään, näen maata. Sisälle hetkeksi pälyämään jään, kunnes tulee emäntä ja minua kaulimella päähän nykäisee. Ulvon kauhusta.
Tämä päivä on kuin Teuvon kaara, joka lumessa uljaana kiitää, kuin itkuvirsi iätön, aivovamma ajaton, persreikä poloinen, ihminen syntinen perkeleen saatana kurja, haistakaa... elämä on perseestä.
Miksi olet saatana olemassa? Sinun syytäsi lienevät lukuisat kansanmurhat, jotka ovat tämän taivaan alla aikain saatossa ottaneet paikan, veriteot hirmuiset, seksuaalirikokset saatanalliset, talousrikokset taivaalliset, näpistykset näppärät, ryöstöt rangaistavat, tapot tuomittavat, arpajaisrikokset ahdistavat. Syytäsi lienee niin ikään oma olemassaolosi. Mene pois.
Ja äkkiä kun Teuvo herää, on aamu.
Elämäsi on jo loppuvaiheillaan, sen takaan: olethan 108-vuotias. Profeetaksiko vanhoilla päivilläsi ryhdyt, vai viekö viina mukanaan?
En pidä elontiestä, elontiestä taas en pidä.
Pidän pihvistä ja pihviintymisprosessista. Asia lienee nyt pihvi.
Tämä päivä on kuin Esterin perse, tämä päivä on kuin auringonnousun kajo tai kotivalon aivo, järjen riemuvoitto, joka meidät vielä vapauttaa.
Tämä päivä on kuin keväinen syysaamu,
kuin kesäinen talvitie,
kuin iltainen aamukahvi,
kuin öinen kävely ohuella rantakaistalla välissä maan ja maan.
Minä lienen kykenevä lentämään niin kuin lauluissa, niin kuin houreessa. Pusken kengilläni mustaa paskaa virtaavaan veteen.
Katson ikkunasta sisään, näen maata. Sisälle hetkeksi pälyämään jään, kunnes tulee emäntä ja minua kaulimella päähän nykäisee. Ulvon kauhusta.
Tämä päivä on kuin Teuvon kaara, joka lumessa uljaana kiitää, kuin itkuvirsi iätön, aivovamma ajaton, persreikä poloinen, ihminen syntinen perkeleen saatana kurja, haistakaa... elämä on perseestä.
Miksi olet saatana olemassa? Sinun syytäsi lienevät lukuisat kansanmurhat, jotka ovat tämän taivaan alla aikain saatossa ottaneet paikan, veriteot hirmuiset, seksuaalirikokset saatanalliset, talousrikokset taivaalliset, näpistykset näppärät, ryöstöt rangaistavat, tapot tuomittavat, arpajaisrikokset ahdistavat. Syytäsi lienee niin ikään oma olemassaolosi. Mene pois.
Ja äkkiä kun Teuvo herää, on aamu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.