mikä pikselimäärä vastaa perinteistä rullafilmikameraa...
siis milloin kuvalaatu on sama?
siis milloin kuvalaatu on sama?
mikä kamera
ferrie
8904
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
siinä jossain 10 megapixelistä ylöspäin
oikeesti!?
eipä sit tarvii vielä hommata digikameraa...nehän maksaa ihan törkeesti!!!
ajattelin et joku 5-7 pikseliä vois olla sellanen minkä vois hommata, mut taidan korjauttaa vanhan järjestelmäkamerani ja tyytyä vielä siihen...
Tämä oli eräs suosikkikeskusteluaihe silloin, kun parhaissa autoa halvemmissa kameroissa oli 5 Mpikseliä. Vastaavuus riippuu filmistä, linsseistä ja kuvaustilanteesta ja vieläpä siitä, mitä sillä tarkoitetaan. Kasvokuvissa riittää selvästi pienempi pikselimäärä kuin metsänreunasta otetussa kuvassa, josta pitäisi laskea kuinka monta lehteä näkyy haavassa (jokainen lehti tarvitsee vähintään neljä pistettä, jotta se erottuu ympäristöstään). Vertailua tehtiin kuvaamalla lähekkäin olevia viivoja. Järkevämpi vertailu on katsoa tarvittavan tulosteen kokoa ja katseluetäisyyttä.
Jos tosiaan pelkästään kuvan tarkkuus on kaikki kaikessa, niin suosittelen tosiaan filmikameraa. Mutta kannattaa harkita myös digikameran etuja:
1. Voit ottaa (testi)kuvia lähes rajattomasti ilman erillisiä lisäkustannuksia. Näet kuvien mhhdollisen onnistumisen heti.
2. Voit heti tietokoneellesi päästyäsi aloittaa parannella kuvia nykyaikaisilla ja helppokäyttöisillä muokkausohjelmilla. Tärkeimpinä itse pidän valkotasapainon ja kontrastinsäätöä. Kuvaan voi myös manipuloida objekteja, joita siinä ei ennen ollut. Esim. joulupukki poroineen taivaalle, tms. Ohjelman saa laillisesti ilmatteeksi netistä.
3. Itse en erota tarkkuudesta, onko 10x15 cm filmikuva otettu 3 megapikselin digikameralla vai normaalilla filmikameralla. Lähinäköni on kuitenkin hyvä. 3 megapikseliä on myös yleimmin suositeltu digikameran tarkkuus. Voi se olla tarkempikin. Itselläni on 5 ja 20x30 cm kuvakin onnistuu helposti. Yksi komistaa juuri seinää.
HUOM! Ei kuitenkaan kannata tuijottaa pelkkiin megapikseleihin: kuten ehkä tiedät, valo kulkee digissä kennolle, ja kennon koko ratkaisee. 2 megapikseliä ISOLLA kennolla on ainakin kohinan (lumisateen) kannalta parempi asia kuin 15 megapikseliä PIENELLÄ kennolla.
4. Digissä voi tarvittaessa "vaihtaa filmiä" valoherkemmästä vähemmän valoherkkään. (ISO-arvo) Mitä herkempi, sen kohinaisempi, mutta esim. ISO 1600-arvolla voi saada tyydyttäviä kuvia mitkä olisivat normaalilla 400-filmillä lähes mustia. Myös kohinaa voi tiettyyn rajaan asti poistaa erityisillä kohinanpoisto-ohjelmilla. Itse käytän suht. usein.
5. Omaan digiini mahtuu 400 kappaletta 5 megapikselin kuvia. Kaverilleni 130 kappaletta 4 Mp kuvia. Filmikameraan ei ehkä mahdu ihan yhtä montaa? :) Varsinkaan kun kaikki kuvat eivät onnistu.
Mutta siinä oli jotain näkökulmantynkää. Kannattaa harkita. Filmikameroissa on kyllä yleensä parempi väritasapaino, mutta itse muokkaan tärkeimpiä digikuvia aina kuitenkin, joten väritasapainon voi säätää siinä samalla. Pelkkä filmitulos ei itselleni melkein koskaan riittäisi. ;)
siinä tietoa..huh =)
Mistä tiedän mainitsemasi kennon koon kamerassa?!
No olihan siinä vähän. Oikeastaan kannattaa kennon sijasta tarkkailla testikuvia. Sehän sen valinnan loppupeleissä ratkaisee. Kuvia löydät eri malleille esim.
http://www.imaging-resource.com/DIGCAM01.HTM tai
http://www.dcresource.com/reviews/cameraList.php
itse käytän alempaa. Kannattaa vilkaista esim. Canon EOS 5D:llä (2500 euroa) otettuja testikuvia ja sen jälkeen miettiä kuinka paljon huonompia kuvia on valmis sietämään. ;) Testikuvat on pimeäkuvia. Ylemmässä on sitten testikuvia myös valkotasapainoasetuksille ja muulle vähän systemaattisemmin.
HUOM! =) Kannattaa kiinnittää erityistä huomiota ISO-arvoon, jolla kuva on napattu, koska se kertoo kuinka nopealla syötöllä kamera pystyy nappaamaan valoa sisään. Vaikuttaa mm. kuvan tärähtäneisyyteen käsivaralta kuvattaessa, ym..
Jos kysyisit, mikä kamera kannattaa ostaa, ois pakko sanoa että en tiedä. :D Ei oo semmosta oikein hyvää. Itellä on Sony DSC H1, mutta siinä ISO 400 on suurin arvo (jolla tulee kylläkin semmoista pikselimössöä, että huh huh!), eli valotusajat on pitkiä, eli hämäräkuvaus on tosi vaikeeta käsivaralta; pitää ottaa jalusta mukaan jne. Ehkä kannattaa katella Sony DSC H2:ta tai Canon Powershot S3 IS:ää. En oo ite niihin paljoa tutustunut, mutta uskoisin niiden olevan jokseenkin hyvät. Noissa on monikäyttöisyys yhdessä paketissa, mutta riippuu täysin mitä haetaan. :) Itse hommaan digijärkkärin vielä joskus. Siihen se mieli kuitenkin on kallellaan. Niillä saa ehottomasti parasta jälkeä aikaan. Tosin sillon pitää olla reppu mukana kun on eri putkia, jne. :D Puolia on monia.
Hyvä ISO-arvomahdollisuus kamerassa ois joku 1600, mutta kannattaa myös katsoa millaista jälkeä kamera saa sillä aikaan. ISO-testissä jokainen kameratyyppi selviää omalla tavallaan.
Taas piti vastata lyhyesti mutta tässä tätä nyt sit oli. Eli ei kenno vaan testikuvat. =)
tosiaan, kohina-asiaa ajatellen parasta jälkeä tekevät ehdottomasti digijärkkärit. Omassa Canonin 30D:ssä jopa herkkyys 3200 on käyttökelpoinen pienen kohinanpoiston jälkeen. herkkyydellä 100 kuvat ovat käytännöllisesti katsoen kohinattomia.
pokkarit tekevät 1000 kertaa huonompaa jälkeä kohinan suhteen. Fujifilmin kamerat tosin kohisevat pokkariluokan kameroista vähiten.
"Itse en erota tarkkuudesta, onko 10x15 cm filmikuva otettu 3 megapikselin digikameralla vai normaalilla filmikameralla. Lähinäköni on kuitenkin hyvä. 3 megapikseliä on myös yleimmin suositeltu digikameran tarkkuus. Voi se olla tarkempikin. Itselläni on 5 ja 20x30 cm kuvakin onnistuu helposti. Yksi komistaa juuri seinää."
Nykyään (lähes) kaikki liikkeissä tulostettavat kuvat ovat digitoitu ennen tulostamista, joten filmikameroilla ei saa sen parempia kuvia kuin digikameralla. Kehitetyt filmit skannataan ja valotetaan digitaalisesti filmille. Valotuksen jälkeen kuvat kehitetään vanhaan tapaan kemiallisesti. Useissa liikkeissä voidaan käsitellä vain mustavalkofilmejä, jotka kestävät värifilmeille tarkoitetun kehityksen. Esimerkiksi Ifillä on kaksi linjaa, joista toisen tarkkuus on 300 ja toisen 254 pistettä tuumalla. Kuvia ei erota paljaalla silmällä perinteisistä valokuvista, mutta skannaamalla niissä on selvä ero.
"4. Digissä voi tarvittaessa "vaihtaa filmiä" valoherkemmästä vähemmän valoherkkään. (ISO-arvo) Mitä herkempi, sen kohinaisempi, mutta esim. ISO 1600-arvolla voi saada tyydyttäviä kuvia mitkä olisivat normaalilla 400-filmillä lähes mustia. Myös kohinaa voi tiettyyn rajaan asti poistaa erityisillä kohinanpoisto-ohjelmilla. Itse käytän suht. usein."
ISO tarkoittaa International Standards Organisations. Valokuvauksessa ISO-arvoilla tarkoittettiin filmin herkkyyttä eli mitä suurempi ISO-arvo sitä nopeammin filmi valottui. ISO 100 vaatii kaksikertaisen ajan ISO 200 filmiin verrattuna. Nopeampi filmi tarvitsi suurempia hopeahaloidikiteiden ryhmää, jolloin kuvista tuli rakeisia. Nykyään vasta asia hoidetaan vahvistamalla signaalia.
Filmeissä herkkyyden lisäksi olennainen asia on värilämpötila. Digikameroilla pääsee eroon värillisten suodattimien käytöstä, sillä kameran tekoäly päättelee mikä on vallitsevan valon värilämpötila.
"5. Omaan digiini mahtuu 400 kappaletta 5 megapikselin kuvia. Kaverilleni 130 kappaletta 4 Mp kuvia. Filmikameraan ei ehkä mahdu ihan yhtä montaa? :) Varsinkaan kun kaikki kuvat eivät onnistu."
Kuvan kokoon vaikuttaa pikseleiden lukumäärän lisäksi sen tuottaman datan suuruus (normaalisti 8 bittiä per osaväri, mutta monissa järkkäreissä raw-muodossa käytetään 10 tai 12 bittiä) ja pakkausalgoritmi. Aikanaan käyttämässäni Uzissa oli korkeintaan 128 MB muistikortteja. Kuvien tyypillinen koko oli 400 kB, joten kuvia mahtui noin 300. Nykyisessä E-1 kamerassa käytän 1 GB kortteja, mutta kuva on 10 MB, joten kuvia mahtuu kortille sata. Tyypillisesti digin kortille mahtuu kaikki kerralla otettavat kuvat.
"Mutta siinä oli jotain näkökulmantynkää. Kannattaa harkita. Filmikameroissa on kyllä yleensä parempi väritasapaino, mutta itse muokkaan tärkeimpiä digikuvia aina kuitenkin, joten väritasapainon voi säätää siinä samalla."
Filmin väritasapaino on paljon vaikeampi saada kohdalleen kuin digin. Vähän paremmissa kameroissa on mahdollisuus kuvata valkoista paperia, jonka avulla kamera säätää väritasapainon. Filmikameroilla pitäisi mitata vallitsevan valon värilämpötila ja säätää se suodattimilla filmeille sopivaksi. Tämä on hidasta ja ennen kaikkea kallista, joten filmikameroilla käytetään yleensä joko keinovalofilmiä tai päivänvalofilmiä.
Digejä ja filmikameroita verrattaessa pitää muistaa, että filmikameralla kuvan tarkkuus ja väritasapaino riippuu suodattimista, linsseistä, ja filmistä. Näistä heikoin lenkki määrää tulosteen tason. Digissä kaikki on samassa paketissa.