impedanssi

Käytännön impedansseja

Monien kaiuttimien impedanssin itseisarvon minimi on neljän ohmin tuntumassa, vaikka nimellinen impedanssi olisi suurempikin. Tällainen impedanssi on yleensä täysin ongelmaton, koska vaihekulma on normaalisti lähellä nollaa itseisarvon minimin kohdalla.

Esimerkkinä on kaksitiekaiutin Magnat Quantum 503, jossa itseisarvon minimi on 3,9 ohmia (230 Hz). Matalampia taajuuksia kohti vaihekulma kasvaa, mutta samalla itseisarvo suurenee. 125 hertsillä vaihekulma on -40 astetta, mutta itseisarvo on 5,2 ohmia. 100 hertsillä vaihekulma on maksimissaan -53 asteessa, mutta itseisarvo on jo 12 ohmia.

Järeämmät kaiuttimet eivät ole välttämättä vaativampia. Vielä edellä mainittua helpompia kuormia ovat esimerkiksi Amphion Xenon, Dynaudio 72 SE, Gradient Revolution, KEF XQ5 ja Magneplanar MG-1.6/QR.

Hieman vaativampi kaiutin on B&W Nautilus 804, jonka impedanssissa on 70 hertsillä yhdistelmä 4,6 ohmia ja -48 astetta. Rakenteeltaan epätavallisemmasta Crevasse-kaiuttimesta löytyy jo 4,0 ohmia ja -55 astetta (41 Hz). Tämä onkin vaativin HIFI-lehden viime vuosina testaamista malleista. Sekin jää kuitenkin alle 4 ohmia/60 astetta -mittauksen helpommalle puolelle.

Joissakin erikoisia diskanttitoteutuksia käyttävissä kaiuttimissa impedanssin minimi voi korkeilla taajuuksilla olla hyvinkin pieni. Gallo Reference 3:n itseisarvo on 20 kilohertsillä 3,4 ohmia ja vaihekulma -60 astetta. Tannoy TD10:ssä taas 6,6 kilohertsillä on arvopari 3,6 ohmia ja -60 astetta. Sähköstaattista elementtiä käyttävässä Martin Logan Clarityssä itseisarvo laskee 20 kilohertsillä jopa alle kahden ohmin, mutta vaihekulma on kuitenkin alle -30 astetta.

Tehon kannalta matalat äänet ovat kriittisin alue. Korkeiden taajuuksien hankalat impedanssit eivät yleensä rajoita äänenpainetta, koska tämän alueen osuus musiikissa on pieni. Joissakin tapauksissa ne voivat yhdessä sopimattoman kaapelin kanssa kuitenkin vääristää taajuusvastetta.