Nyt on helppo ajatella, että niin on lapsesi kuin olet kavattanut. Kauhea äiti.
Minulla on myös tytär, joka on vanhempi jo yli 20 vuotias ja ei ole ollut mitään ongelmaa koskaan. Poika on 16 ja käyttäytyy mielivaltaisesti ja haluaa määrätä kaikesta. Hän ei kuuntele pyyntöjä, ei keskustele. Haistattelee ja haluaa vain rahaa minulta. Hän halveksii ja moitti minua kuten isäsnä aikoinaan. (isänsä on narsistinen ja mielivaltainen)
Hän jopa uhkailee kertovansa isälleen, jotta tämä voisi laittaa järjestykseen minut, kuten hän sanoo. Riidat on jokapäiväisiä. Nyt joku nuori varmaan ajattelee, etten osaa suhtautua poikaan tms. Olen yrittänyt hyvällä ja auttaa sekä keskustellla... mut kun tilaisuus taas tulee hän pettää lupauksensa ja kierre jatkuu. Hän on päältäpäin normaali nuori, aktiivine, urheileva, mopo harrastus, käy koulua, on kavereita, mutta hän purkaa kaiken pahan minuun. Haluaa alistaa ja hallita ja sellainen ei normaalissa perhe-elämässä käy... se vaan ei ole normaalia, että lapsi hallitsee ja vanhemmat ovat lapsia. Olenalkanut asettamaan kovempia rajoja ja lisään niitä koko ajan, mut tuntuu että hän ei ymmärrä sen tarkoitusta tai sanoo pirullaan että teemme kiusaa hänelle.
Ei voi olla kysymys myöskään, että hän ei hyväksyisi isäpuoltaan, Häntä hän sentään joskus kuuntelee, vaikka ei paljon muuta kantaansa vaan syyttää ja kääntää asiat minun syyksi.
Olen eronnut hänen isästään yli kymmenen vuotta sitten ja isä on luultavasti vaikuttanut asiaan eli manipuloinnut pojan jo pienestä, tämän käydessä hänen luonaan. Ex halusi aina mollata ja moittia minua, koska ei koskaan hyväksynyt eroa. Ei ole ymmärtänyt pilaavansa pojan elämän. Poika ei kuitenkaan halunnut jäädä isänsä luokse asumaan. En minäkään.
Tämä tarina on pitkä ja mutkikas ja olen yrittänyt vaikka mitä keinoja, mutta tilanne on toivoton. Enpä tiedä mitä muuta sanoisin. Yritetään selvitä selväjärkisinä.
Elämä vaan on niin että myös lapsi voi olla luonteeltaan niin vaikea ja itsekeskeinen, että vanhemmat ei vaan voi mitään muuta kuin antaa kokea kaiken pahan kantapään kautta.
Minulla on myös tytär, joka on vanhempi jo yli 20 vuotias ja ei ole ollut mitään ongelmaa koskaan. Poika on 16 ja käyttäytyy mielivaltaisesti ja haluaa määrätä kaikesta. Hän ei kuuntele pyyntöjä, ei keskustele. Haistattelee ja haluaa vain rahaa minulta. Hän halveksii ja moitti minua kuten isäsnä aikoinaan. (isänsä on narsistinen ja mielivaltainen)
Hän jopa uhkailee kertovansa isälleen, jotta tämä voisi laittaa järjestykseen minut, kuten hän sanoo. Riidat on jokapäiväisiä. Nyt joku nuori varmaan ajattelee, etten osaa suhtautua poikaan tms. Olen yrittänyt hyvällä ja auttaa sekä keskustellla... mut kun tilaisuus taas tulee hän pettää lupauksensa ja kierre jatkuu. Hän on päältäpäin normaali nuori, aktiivine, urheileva, mopo harrastus, käy koulua, on kavereita, mutta hän purkaa kaiken pahan minuun. Haluaa alistaa ja hallita ja sellainen ei normaalissa perhe-elämässä käy... se vaan ei ole normaalia, että lapsi hallitsee ja vanhemmat ovat lapsia. Olenalkanut asettamaan kovempia rajoja ja lisään niitä koko ajan, mut tuntuu että hän ei ymmärrä sen tarkoitusta tai sanoo pirullaan että teemme kiusaa hänelle.
Ei voi olla kysymys myöskään, että hän ei hyväksyisi isäpuoltaan, Häntä hän sentään joskus kuuntelee, vaikka ei paljon muuta kantaansa vaan syyttää ja kääntää asiat minun syyksi.
Olen eronnut hänen isästään yli kymmenen vuotta sitten ja isä on luultavasti vaikuttanut asiaan eli manipuloinnut pojan jo pienestä, tämän käydessä hänen luonaan. Ex halusi aina mollata ja moittia minua, koska ei koskaan hyväksynyt eroa. Ei ole ymmärtänyt pilaavansa pojan elämän. Poika ei kuitenkaan halunnut jäädä isänsä luokse asumaan. En minäkään.
Tämä tarina on pitkä ja mutkikas ja olen yrittänyt vaikka mitä keinoja, mutta tilanne on toivoton. Enpä tiedä mitä muuta sanoisin. Yritetään selvitä selväjärkisinä.
Elämä vaan on niin että myös lapsi voi olla luonteeltaan niin vaikea ja itsekeskeinen, että vanhemmat ei vaan voi mitään muuta kuin antaa kokea kaiken pahan kantapään kautta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Laita se ruotuu.Rahaa et anna, potkase pihal jos haistattelee.Se ei oo sua kohtaa oiken.Omat vanhempani ovat tiukkoja ja KIITOS SIITÄ.Sen takia en ole hemmoteltu,uusavuton kakara.
sinulle vastauksesta. Rajat on rakkautta, vaikka monet nuoret luulevat ensin toisin....
Nuorena ihmisenä, joka ole ehkä ikäni puolesta murrosiässä, mutta henkisesti jo sen ylittänyt (16v.) sanoisin, että pojallasi on paha murrosikä, joka voi siis olla hyvinkin totta. Mutta toisaalta puheistasi sai sellaisen käsityksen, että hän on jatkuvasti vihainen, eikä kunnioita sinua tippaakaan. Johtuisiko se sinun ja ex-miehesi erosta? Tai kenties poikasi isä on saanut hänet kääntymään sinua vastaan, tiedän itse eronneiden vanhempien lapsena, että vanhemmat saattavat puhua toisistaan erittäin ilkeään äänensävyys, joskus. Millaiset välit sulla on ex-mieheesi? Ehkä voisit myös kysyä tyttäreltäsi, oliko kasvatus tavassasi joitain mainittavaa? Vaikea sanoa kun en tiedä tapausta, mutta ehkä se on vain poikasi luonteenpiirre, joka häviää hänen aikuistuessaan, kuten itselleni kävi..
Kiitos vastauksesta. Kiva nähdä, että nuoret osaa ottaa järkevästi kantaa.
Puhut paljon asiaa ja kysyit josko ero olisi syynä pojan käyttäytymiseen. Osittain varmasti ja ex-miehen käytös on varmasti poikaani vaikuttanut ja ongelma on todella paha, koska en pysty vaikuttamaan enää pojan mielipiteisiin, vain odottamalla ja ohjeita sisukkaasti antamalla ehkä saan hänet ymmärtämään ajan myötä mitä oikeasti on tapahtunut. Pojan isän kanssa ei voi keskustella, valitettavasti.
Poika ei ole koko ajan vihainen, ainoastaan silloin jos hän ei saa hallita tilanteita ja asiat eivät mene niin kuin hän haluaa. Eli haluaa olla kaikessa boss. Eihän se sellainen käy, oppirahat on näköjään maksettava ja hän on todella sisukas ja itsekeskeinen, joten on odotettavissa kova ja kipeä taistelu. En halua menettää häntä lopullisesti, vaikka siltä jo tuntuu.
Toivotan sinulle onnea elämään.
... tästä nyt apua.
Uskon, että olet yrittänyt kasvattaa lapsesi parhaasi mukaan, jos kerran tyttäresi osaa käyttäytyä "ihmisiksi". Olet siis varmasti tarpeeksi hyvä äiti :)
Pojallasi on kuitenkin selvästi paha olla jostain syystä. Ehkä erosi miehesi kanssa on vaikuttanut häneen traumatisoivasti. Mahdollisesti myös narsistinen ja mielivaltainen isä on voinut vaikuttaa häneen suuresti. Hän on saanut ns. miehen mallin isältään ja soveltaa sitä nyt sinuun.
Silti, vaikka takana olisivat mitkä syyt, hänen käytöksensä ei ole oikeutettua. Jos tavallinen keskustelu kotona ei auta kuin väliaikaisesti, kannattaisi ehkä ottaa yhteyttä perheterapeuttiin tai vastaavaan ja yrittää saada poika sinne keskustelemaan. Ulkopuoliselle hänen saattaisi jopa olla helpompi avautua kuin omille läheisilleen. Ammattiavusta voisi siis olla hyötyä koko perheellenne.
Tällaista nyt tuli mieleen näin äkkiseltään. Tämän paremmin en kait osaa auttaa, mutta toivottavasti löydät tahon, josta saat enemmänkin apua. Voimia tulevaisuudelle :)
Minusta edellinen kirjoittaja nosti hyviä asioita esille. Oon kans taipuvainen epäilemään, että isän narsistisuus on jättänyt jäljet poikaan ja soveltaa oppimaansa miehen mallia sinuun. Voisi myös olla mahdollista, että pojassasi on noita samoja narsistisia piirteitä. On ikävää, jos näin on ja mielestäni olisikin tärkeää, että saisit itsellesi apua ja voimaa jaksaa. Jos poika tosiaan olisi narsistinen, niin silloinhan esim. ammattiavusta ei hänelle ole apua, koska hän ei välttämättä tunne tarvitsevansa apua.
Toivottavasti saatte apua ja voimia Sinulle ja perheellesi!
Hei!
Onpas hankala ja väsyttävä tilanne. Lapset ovat yksilöitä ja vaikka kuinka kaikki tekisi oikein ei lopputulos ole taattu.
Kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä ensimmäisenä perheneuvolaan. Vaikka poikasi ei suostuisikaan tapaamiseen saat varmasti itsellesi tukea ja apua. Monet perheneuvolat tekevät myös kotikäyntejä, kannattaa kysyä.
Kannattaisi myös varmasti istua pojan kanssa alas ja kertoa kuin aikuiselle asiallisesti miksi erosit hänen isästään. Kannattaa painottaa myös miltä hänen kohtelunsa sinusta tuntui.
Edelliseen keskustelijan kanssa olen erimieltä siitä etteikö ammattiavusta olisi pojallesi hyötyä.
Äärimmäisenä keinona on nuorisopsykiatria jonka piiriin on huomattavasti helpompi saada alaikäinen kuin täysi-ikäinen. Alaikäisen lapsen mahdolliseen hoitoon pääset osalliseksi, täysi-ikäisen et. Näitä asioita ei kannata jättää turhan pitkälle.
varmasti naulan kantaan... Olen itse miettinyt asiaa saman suuntaisesti. Kiitos vastauksestasi
Näinhän se on. Raskasta, mutta totta puhut. Voimia vievät keskustelut on edessä että saisin asiat eteenpäin. Kiitos paljon mielipiteistä.
pojallasi kuulostaa olevan monta asiaa hyvin? :"aktiivinen, urheileva, mopo" yms..Ei ole syrjäytymisriskissä, ei huonossa seurassa, eikä juomisongelmia -hienoa.
Joku viisas sanoi, että murrosikä on selviytymisaikaa meille vanhemmille. Me vanhemmat olemme se seinä jota vastaan he puskevat ja kapinoivat, raskasta on vanhemmilla.
Meillä alkaa olla murkkuikä ohitse, mutta vähän aikaa sitten oli vastaavanlainen nuori: valtataistelu kanssani oli kiivasta (usein johtuu läheisistä väleistä), meillä tilanteeseen varmasti vaikutti yksinhuoltajuuteni ja nuoren luonne.
Kaipaako poika omaa rauhaa, saako olla tarpeeksi yksin huoneessaan? Entäpä raivarit..keskusteletteko niiden jälkeen? Keskusteluhan ei onnistu silloinkun toinen on raivon partaalla..
Saatan olla täysin väärässäkin, muttei poikasi mitenkään poikkeavalta kuulosta. Ehkäpä itsepäinen/vahvatahtoinen, joka yrittää kaikki keinonsa kanssasi. Hyvä piirre myöhemmin esim. työelämässä :)
Kiitos kommentista.
Olen saanut todella hyviä vastauksia jotka käy yksiin pohdintojeni kanssa.
Kysyit keskustelua. Ongelma on siinä että poika ei keskustele kanssani, vaan päättelee asiat itse eli yrittää hallita näin ja olla yläpuolella.
Keskustelua syntyy "pakottamalla" eli ei tehdä ennen ruokaa tms. jos asiaa ei keskustella ja silloin poika huokaillen ja kiireisen oloisesti suostuu pöydän ympärille, mutta ei ota kantaa pahemmin vaan "joo, joo onks tää ohi nyt" -periaatteella haluaa tilanteesta ulos. Ja yleensä ei tee asialle mitään kuitenkaan. Hyvin harvoin kovan painostuksen ja viikon ilman kyydityksiä tai valmista ruokaa hän puolihuolimattomasti suostuu jotain tekemään. Rajoja aion lisätä rajummin vaikka kipeetä tekee ja yritän saada hänet johonkin juttusille.
Tuo pojan isän narsistisuus pisti silmään. Luultavasti poika on saanut isältään sellaisen mallin, että naisia on kohdeltava "yläpuolelta". Ehkä se on vain opittu piirre ja siitä on helpompi päästä eroon tai sitten on kovat ajat edessä, kun yriteään saada poika "oikeille raiteille". Mahdollisesti poika tulee käyttäytymään samalla lailla myös muita naisia kohtaan, jos asiaan ei puututa ajoissa. Katso huviksesi perheväkivalta- keskusteluista, minkälaista on elämä narsistin kanssa.
Sun ongelmassa on jo yksi asia, jonka vuoksi olet jo voiton puolella. Sä ainakin rakastat poikaasi ja välität. Se, että sä tulet teidän välisestä ongelmasta tänne puhumaan, on musta hieno asia.
heitä se kersa pihalle yksin asumaan
Heips,
Et ole yksin. Mun poika tavallaan savusti minut kotoani.Asun nyt "toistaiseksi" erään miehen luona. Asuntoni on minun edelleen, vaikka poika asuu siinä nyt yksin. Emme pärjänneet saman katon alla. Käyn siellä välillä siivoamassa ja vien ruokaa. Ei mitään kunnioitusta minua kohtaan. Poika huutaa vaan että:" SOITA S...TANA ennen kuin tulet.! Miksi vakoilet minua?" Apua!!! Se on lyönyt minua jo useita kertoja. Jo 13 v potkaisi hyppypotkulla minua ja nimetön sormi murtui. Tartuin poikaa tukasta puolustautuessani, mutta se kävi vain enemmän päälle. En ole ikinä häneen tarttunut muulloin - siis edes tukistanu. Poika haistattaa mulle v--t lähes joka päivä puhelimessa. Mitään en saa kysyä. Kaikesta palaa pinna.Rahaa pitää antaa loputtomasti. Sen osaa mairistellen pyytää. Hirveä kakara. Kun hän oli vauva imetin 1.3 v. Rakastin yli kaiken. Nyt kaikki on muuttunu? Järkyttävää..