Sydämeni väpättää jo,
pian on mentävä kauaksi niin.
Kiribatin saaret jo välkkyvät allamme,
Bairiki se vain kyntää taivaita.
Täällä elämäni voisin viettää mä,
mutta pian on mentävä rajan toiselle puolelle,
pian on tullut aika kuolla, saatana.
Elämänmielemme kehikkoon piirretty on mustalla värillä elontiemme rajat, ja kun sen rajan kerran ohitat, ei ole enää paluuta takaisin. Näen, kuinka portti iäisyyteen avautuu edessäni,
joko lienee tullut aika?
Näen, kuinka Beelzebub toivottaa minut tervetulleeksi Perkeleen valtakuntaan, Helvettiin. Täälläkö on minun vietettävä iäisyyteni? Mieluummin olisin päiväni taivaissa päättänyt, mutta Ärpeen voimaa ei voine kukaan vastustaa.
Olen menehtynyt, ja aivoni houreiden maailmassa vellovat ne vaan.
Olen menehtynyt, eikä pelastusta näy horisontissa, jossa kulta kiiltää mustaa paskaa virtaavaan veteen.
Olen menehtynyt, ja aivoni houreiden maailmassa vellovat ne vaan.
Olen menehtynyt, eikä pelastusta näy horisontissa, jossa kulta kiiltää mustaa paskaa virtaavaan veteen.
Olen menehtynyt, ja aivoni houreiden maailmassa vellovat ne vaan.
Olen menehtynyt, eikä pelastusta näy horisontissa, jossa kulta kiiltää mustaa paskaa virtaavaan veteen.
Olen menehtynyt, ja aivoni houreiden maailmassa vellovat ne vaan.
Olen menehtynyt, eikä pelastusta näy horisontissa, jossa kulta kiiltää mustaa paskaa virtaavaan veteen.
Ja kun mä Ärpeen muistan, on mieli rauhaton.
Kun mä Ärpeen kerran nähdä saisin, ois mieli rauhaton.
Muista vastuusi, älä luovuta 10-vuotiaalle viinaa äläkä pornoakaan.
Muista vastuusi, houkkain mentävä on helvettiin, jonka kerran saisin tuntea läheisyyden sisällä.
Ulkoneva hellyys on ollut merkki kusellisuudesta, mutta nyt se kantaa pelkkää murhetta.
Mikä vittu on, kun aivosairaus aiheuttaa nykyään pelkkää kärsimystä, kuolemaa?
Me kaikki tuhoudumme joskus.
pian on mentävä kauaksi niin.
Kiribatin saaret jo välkkyvät allamme,
Bairiki se vain kyntää taivaita.
Täällä elämäni voisin viettää mä,
mutta pian on mentävä rajan toiselle puolelle,
pian on tullut aika kuolla, saatana.
Elämänmielemme kehikkoon piirretty on mustalla värillä elontiemme rajat, ja kun sen rajan kerran ohitat, ei ole enää paluuta takaisin. Näen, kuinka portti iäisyyteen avautuu edessäni,
joko lienee tullut aika?
Näen, kuinka Beelzebub toivottaa minut tervetulleeksi Perkeleen valtakuntaan, Helvettiin. Täälläkö on minun vietettävä iäisyyteni? Mieluummin olisin päiväni taivaissa päättänyt, mutta Ärpeen voimaa ei voine kukaan vastustaa.
Olen menehtynyt, ja aivoni houreiden maailmassa vellovat ne vaan.
Olen menehtynyt, eikä pelastusta näy horisontissa, jossa kulta kiiltää mustaa paskaa virtaavaan veteen.
Olen menehtynyt, ja aivoni houreiden maailmassa vellovat ne vaan.
Olen menehtynyt, eikä pelastusta näy horisontissa, jossa kulta kiiltää mustaa paskaa virtaavaan veteen.
Olen menehtynyt, ja aivoni houreiden maailmassa vellovat ne vaan.
Olen menehtynyt, eikä pelastusta näy horisontissa, jossa kulta kiiltää mustaa paskaa virtaavaan veteen.
Olen menehtynyt, ja aivoni houreiden maailmassa vellovat ne vaan.
Olen menehtynyt, eikä pelastusta näy horisontissa, jossa kulta kiiltää mustaa paskaa virtaavaan veteen.
Ja kun mä Ärpeen muistan, on mieli rauhaton.
Kun mä Ärpeen kerran nähdä saisin, ois mieli rauhaton.
Muista vastuusi, älä luovuta 10-vuotiaalle viinaa äläkä pornoakaan.
Muista vastuusi, houkkain mentävä on helvettiin, jonka kerran saisin tuntea läheisyyden sisällä.
Ulkoneva hellyys on ollut merkki kusellisuudesta, mutta nyt se kantaa pelkkää murhetta.
Mikä vittu on, kun aivosairaus aiheuttaa nykyään pelkkää kärsimystä, kuolemaa?
Me kaikki tuhoudumme joskus.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.