Onko sinusta ammattihenkilönä alkoholismi, huumeidenkäyttö yms. vain ja ainoastaan omaa syytä ?
Itse olen törmännyt aika paljon työkavereissani ajatusmaailmaan, jossa ajatellaan päihteiden käytön ja riippuvuuden olevan vain sen ihmisen omaa syytä. Esim. olen kuullut sellaisia kommentteja, että oma vikansa, kun rupesi leikkimään viinan kanssa. Kukaan ei kaatanut väkisin viinaa kurkusta alas yms.
Osittain olen samaa mieltä, mutta kumminkin eri mieltä. Itseni mielestä riippuvuuden syntymiseen vaikuttaa ympäristö, perimä yms.
Mitä mieltä muut hoitajat ovat asiasta ?
Itse olen törmännyt aika paljon työkavereissani ajatusmaailmaan, jossa ajatellaan päihteiden käytön ja riippuvuuden olevan vain sen ihmisen omaa syytä. Esim. olen kuullut sellaisia kommentteja, että oma vikansa, kun rupesi leikkimään viinan kanssa. Kukaan ei kaatanut väkisin viinaa kurkusta alas yms.
Osittain olen samaa mieltä, mutta kumminkin eri mieltä. Itseni mielestä riippuvuuden syntymiseen vaikuttaa ympäristö, perimä yms.
Mitä mieltä muut hoitajat ovat asiasta ?
Vastaukset 11
Vanhimmat
päätös tarttua pulloon. Siinä ei mitkään tekosyyt auta !!
Monet saavat alkoholikäyttöönsä mallin vanhemmiltaan jo pienestä pitäen. On todistettu, että toiset perimältään ja opituilta tavoiltaan saavat helpommin riippuvuuden alkoholismiin yms. kuin toiset.
Lisäksi, jos on ongelmia avio/avoliitossa, raha-asioissa tai mielenterveydessä, niin on paljon helpompi turruttaa tunteet ja "hävittää" todellisuus mielestä alkoholin tai huumeen avulla. Se tuo monelle hetken helpotuksen tuskaan. Ja kun itse havahtuu tilanteeseen, niin on jo riippuvainen päihteistä.
En tosin väitä, että riippuvaiset henkilöt ovat niitä mielyttävämpiä. Valehtelu ja huijaus ovat heille arkipäivää. Lisäksi oikein pitkälle menneessä riippuvuudessa jo itsestään huolehtiminen on kärsinyt. On yhtä kuvotusta pestä ihmistä joka on kk:n ollut peseytymättä ja haisee aivan kauhealle. MUTTA he ovat siitäkin huolimatta ihmisiä ! ihmisarvon ansaitsevia, vaikka he olisivat kuinka inhottavia meistä hoitohenkilökunnasta !
Ottakaa kantaa !
ja me kaikki joudumme maksamaan heidän itse aiheuttaneet kulut veroissa.
kulut !!
Kuka on arvokkain ihmisenä ? Läski, tupakoitsija vai alkoholisti ? monet valitsisivat joko läskin tai tupakan polttajan !
Kaikki ovat kumminkin saman arvoisia, ihmisiä. Ihmisarvoa ei voi mitata rahassa !
Mielestäni on hyvä yrittää katsoa asioita vähän pintaa syvemmältä ja ainakin yrittää ymmärtää.
On tietysti vaikeaa tietää ihmisten koko historiaa, mutta itse en uskoisi, että ihminen kenellä on kaikki hyvin välttämättä tarttuu pulloon tai huumeiden kanssa läträilyyn.
Monesti voi olla ja varmaan onkin, että takana on jotain vaikeuksia, minkä seurauksena on tullut esim. alkohismia (esim.juo murheseen jne.)
Mutta tietysti on totta, että ihmisestä olisi silti hyvä löytyä vähän sinnikkyyttä ja potkua persuksille, ettei elämä "retkahda käsistä".
Kysymyksesi oli suunnattu ilmeisesti terveydenhoitoalan ammattilaisille, jollainen en ole, mutta toisaalta alkoholistina omaan melkoisen laajan empiirisen kokemuksen päihderiippuvuudeesta ja julkisen sektorin terveydenhuollosta potilaan näkökulmasta.
Alkoholismi on varsin voimakkaita tunteita herättävä aihe, juopon ympärillä on lähes aina joukko läheisiä jotka kärsivät ongelmasta vähintään yhtä paljon kuin juova alkoholistikin. Usein juuri niillä, jotka ovat itse eläneet alkoholistin lapsena tai puolisona, joutuneet kärsimään juopon itsekkyydestä ja jääneet tämän tärkeysjärjestyksessä kakkoseksi viinalle, on kaikkein jyrkimmät ja mustavalkoisimmat näkemykset aiheesta. Ymmärrettävistä syistä.
Itse en ole sisäistänyt alkoholismin sairauskäsitettä, eli en katso sairastavani alkoholismi -nimistä sairautta. Nykyään varsin laajasti hyväksytyn käsityksen mukaan alkoholismi on sairaus, joka puhkeaa otollisella perimällä varustetuilla henkilöillä sairauden puhkeamisen kannalta suotuisissa olosuhteissa. Mielestäni kysymys on kuitenkin enemmän riippuvuudesta, josta on mahdollista päästä eroon ja toipua. Jokainen aikuinen ihminen tietysti on itse vastuussa teoistaan ja elämässään tekemistään ratkaisuista. Toisaalta elämme nykyään hyvin alkoholimyönteisessä yhteiskunnassa, alkoholin käyttö "normaaleissa" rajoissa on monissa yhteyksisissä hyväksyttyä, ehkä jopa suotavaa, alkoholia on helposti saatavilla ja se on hintansa puolesta lähes kaikkien ulottuvilla. Näistä lähtökohdista on mielestäni selvää että alkoholia käytetään runsaasti ja osa käyttäjistä tulee alkoholista riippuvaisiksi.
Minä käytin alkoholia teini-iästä hiukan alle kolmekymppiseksi saakka omasta mielestäni normaalisti, joskin suurkulutuksen raja varmasti rikkoutui jo melko varhaisessa vaiheessa. Kolmenkympin korvilla tajusin ettei jatkuva dokaamiseni ole normaalia eikä enää edes hauskaa. Siitä huolimatta en pystynyt lopettamaan juomista (ja näin jälkikäteen ajatellen, en tosissani edes halunnut, ajatus elämästä ilman viinaa tuntui täysin mahdottomalta) vaan jatkoin, vaikka ymmärsin ryyppäämiselläni pikkuhiljaa pilaavani parisuhteeni, työurani ja ystävyyssuhteeni. Järjellä ei kuitenkaan ollut asian kanssa mitään tekemistä. Olin päällisin puolin halukas hakeutumaan hoitoon, todellinen motiivini ei kuitenkaan ollut juomisen lopettaminen, vaan tavallaan lisäajan pelaaminen perheen ja työpaikan säilyttämiseksi.
Lopulta kuitenkin menetin otteen täydellisesti, perhe lähti, duunista tuli se kuuluisa viimeinen varoitus, kaveripiiriin ei enää kuulunut muita kuin räkälän kulmapöydässä päivästä toiseen sössöttäviä juoppoja. Kolmisen vuotta meni yhtäjaksoisesti kännissä. Sitten tuli tyypillinen äkkipysäys, akuutti haimatulehdus vei reiluksi viikoksi sairaalaan. Minulle kyseessä oli käännekohta. Olin ensi kertaa pitkään pitkään aikaan sen verran tolkuissani että kykenin oikeasti miettimään asioita. Lähinnä sitä, haluanko vielä elää normaalin ihmisen elämää, vai lopettaa elämisen kokonaan. Muita vaihtoehtoja ei enää ollut jäljellä.
Päätin jatkaa elämistä. Tuon päätöksen jälkeen en ole viinaan koskenut. Sen toisenkin vaihtoehdon valinneita tuttavapiirissäni on ollut. Minun tai kenenkään muunkaan kurkkuun viinaa ei ikinä väkisin kaadettu, itse olen vastuussa juomisestani ja kaikesta siitä mitä se toi tullessaan. Ja toisaalta kuitenkin olen sitä mieltä että satun kuulumaan sellaiseen ihmisryhmään, joka on herkempi jäämään koukkuun mielihyvää tuottaviin asioihin, kuin väestö keskimäärin. Eli mitään paapomista ja ylenpalttista ymmärtämistä eivät juopot kaipaa, mutta toisaalta kannattaa muistaa ettei se alkoholisti todennäköisesti itsekään siitä juomisestaan nauti, eikä varsinkaan juo kiusatakseen lähimmäisiään ja kuormittaakseen terveydenhoitojärjestelmää.
Lopuksi vielä kiitos kaikille niille Lohjan aluesairaalan asiallisille ja ammattitaitoisille hoitajille ja lääkäreille jotka pitivät minut elävien kirjoissa. Tällä kertaa ei mennyt duuni hukkaan!
itselläni alkoholi on oiva apukeino rentoutumiseen työn ja perheen keskellä. Työni on vaativaa ja raskasta. Lisäksi olemme päättäneet puolisoni kanssa vuorotella työvuoroissa, kerta siihen on mahdollisuus. Kun hän on töissä, minä olen kotona ja päinvastoin.
Alkoholi rentouttaa ihanasti, antaa hyvän olon tunteen ja "irtaannuttaa" arkipäivästä. Tiedostan itse, että olen suurkuluttaja. Mutta niin kauan, kuin homma pysyy hallinnassa, en näe estettä "tissutteluuni."
En juo koskaan niin, että työnio tai lapset olisivat vaarassa. Siinä mielessä tiedostan kyllä rajani.
Tarpeeksi kauan tissuttelet,niin ryöstäytyy käsistä. menee jalkoihin se viina,saat ikäviä mahakramppeja jotka pistää sut oksentaan verta,myyt melkein vaatteeski päältä kun oot niin viinan tuskissas..Tissuttelusta se minunki lähituttavan alkoholisoituminen lähti ja nuin kävi..Mikään ei auta ja sitä alkaa olemaan niin katkera,että tekis mieli sulkea se jonnekki pakkohoitoon,mutta suomessa semmonen ei ole mahdollista.
"En juo koskaan niin, että työnio tai lapset olisivat vaarassa. Siinä mielessä tiedostan kyllä rajani."
Entä jos lapsesi omaksuu sinulta alkoholinkäytön malliksi itselleen ja myöhemmin elämässä juo itsensä hengiltä koska kokee että alkoholinkäyttö on kaikesta huolimatta ok, kyllähän äitikin joi?
Tosin oma isäni ei opettanut minulle alkoholismia - vältin viinan; Minusta tuli huumeidenkäyttäjä. Pienelle lapselle näet näin jälkiviisaana on se aine sivuseikka, olennaista on käyttäytymismalli ja "päissään olo" jonka vanhemmat opettavat normaalin elämän rytmiksi.
Tätä "toisenlaista oloa" sitten tavoittelin aineella jos toisella. Kunnes valkeni miksi asia näin on.
olet alkoholin tissuttelija, suurkuluttaja tai alkoholisti annat aina saman vastauksen: homma hallinnassa eikä ole minkäänlaista alkoholiongelmaa.
tuossa sinä juuri tuossa kerroit olevasi riippuvainen alkoholista. ja sitten pitkä luettele syitä ja selityksiä miksi saa/ voi /pitää juoda. ennen koiralta kusi loppuu kuin alkoholistilta selitykset.
alkoholistiksi ei kukaan tunnustaudu, koska hoitona siihen se tietäisi alkoholin käytön lopettamista. se taas on mahdotonta jo ajatuksenakin, joten "ei minulla ole ongelmaa alkoholista" saa jatkua.
toivottavasti tämä kirjoitus saa jonkun hieman miettimään, sekin olis hienoa. itse alkoholistina kun turhautuu siihen ettei voi juuri mitenkään auttaa tuota suurenevaa alkoholisoituvaa massaa. näkee ihmisten juovan ja kulkevan kuin kiskoilla välittämättä tosiasioista.
niin kyllä tein minäkin ja toivois monen muun olevan fiksumpi.
Voi hyvin ollakin, mutta minusta viestissä ei ilmaista sukupuolta ;-)