Kun menin yläasteelle, olin luokaltani ainoa ihminen, jota haukuttiin kehitysvammaiseksi. Minulle oli kuulemma ihan turha puhua, koska "tuo kehitysvammainen" ei kuitenkaan ymmärtäisi mitään. Koko yläasteen ajan olin vammaisen maineessa. Lisäksi isäni oli minulle noihin aikoihin (ja vähän aikaisemminkin) hyvin inhottava. Hän huusi kotona aggressiivisesti ja kysyi 3-6 kertaa peräkkäin "Ymmärsitkö?". Sitten alkoi lukio. Sain sieltä yhden kaverin, joka oli ensimmäisen vuoden ajan hyväkäytöksinen, mutta muuttui lukion loppua kohden minua alas pistäväksi. Hän myös mainitsi joskus "tyhmyydestäni". Sitten lukio loppui ja pääsin ylioppilaaksi. Sain uudesta opiskelupaikastani uuden kaverin, joka aliarvioi ja väheksyy minua rankemmin kuin kukaan aiempi kaverini. Naurahtaa jokatoiselle jutulleni ja sanoo, että minä en välttämättä ymmärrä, vaan minä kuvittelen. Kuvittelen hänen mukaansa kamalasti asioita. Jopa ihan yksinkertaisiakin asioita. Minulla ei ole tällä hetkellä yhtään ketään ihmistä, jonka seurassa voisin olla rentoutuneesti. Välit äitiini ovat huomattavasti viilentyneet eikä hän jaksa välittää kenestäkään enää. Olen ihan ypöyksin. On sellainen olo, ettei jaksaisi millään. Olisiko parempi, jos kesän aikana nukkuisin pois... ei kai, mutta jotenkin pelottavaa etten voi turvautua kehenkään. En enää edes omaan äitiini. Eikä tuo kaverinikaan ole 'ystäväni' lähimaillakaan. En jaksa tulla aliarvioiduksi, ala-arvostetuksi. Pitäisi luultavasti viettää koko loppuelämä yksin, niin ei tulisi loukatuksi näin paljoa.
Tällaiseksi
koen itseni!
8630
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen siis naispuolinen. Kunhan mainitsin....
Jepjep tuohan se homma on että jos maineen saa maine pysyy(Huono tai hyvä) sama minullakin ollu "Tyhmä Läski yms" ja ensimmäiseksi se esiintyi siinä mitä ikinä sanoin jotenkin sitä oli pakkko Kommentoida... ja lopulta se meni siihen että vaikka hiljaa olin niin silti pitää kommentoida.. eihän maineesta mihinkään pääse.. se pysyy pysyy pysyy heh jote Stemppiä!
Tuossa oli totta jokaikinen_sana.. Kiitos kommentistasi ja kaikkea hyvää sulle! :)
Oletko tosiaan (kenties lievästi) kehitysvammainen? Tuskinpa olisit saanut tuollaista mainetta jos oikeasti olisit ollut normaali älyinen.
Usko tai älä, mutta olen nähnyt oikeasti yläasteella erään tyypin huutaneen yhdelle anorektikolle: "Vitun läski!"
Olet sinäkin Jannu sitten AIKA typerä, kun uskot kaiken mitä ihmiset sanovat... Sanat ovat vain sanoja. Niistä voi muodostaa ihan kokonaan mielensä mukaisia lauseita. Tarviiko niiden lauseiden olla aina sitten totta vai? No ehkä kaltaistesi herkkäuskoisten ääliöiden mielestä... Luepa ylempänä oleva toisen kirjoittajan kommentti. Hän opettaa sulle vähän syvällisempää ajattelua aiheesta.
Jannuhan vain tiedusteli asiaa ja sinä vedät siitä pultit. :D
Itsekkin olen koulussani "tylsä","pissis" ja kaikkea mahdollista.Minusta ei saa luonteeni perusteella mitenkään pissistä ja tylsä en todellakaan ole!Täytyy ottaa huomioon, että ylä-asteikäisillä nuorilla on juuri paha murrosikä ja he haukkuvat kaikkia, jotka vähänkin poikkeavat heistä.Käyn itse mallikoulua ja pukeudun hyvin muodikkaasti, enkä mustiin,niin kuin muut koululaiseni.Luulen ,että kiusaaminen minun kohdallani johtuu pelkästä heidän kateudesta.Oletko varma ,ettei silloin ylä-asteella sinua kiusattu vain kateudesta.Kateus voi johtua ihan yllättävistäkin asioista.Voi olla ,että olit/Olet parempi jossakin, missä muut luokkalaisesi eivät olleet.Minäkin olen vähän yksinäinen, mutta en anna sen häiritä.Ymmärrän minkäliasta on olla yksin, kun ei voi turvautua keheenkään,mutta yritä löytää ystäviä.Uuden ystävän kanssa on aina vaikeata avautua ja rentoutua, mutta kun aika kuluu ja jaksat olla hänen kanssaan usein, niin hän alkaa tuntua jo siskoltasi.Niin minulle on käynyt ja olen ollut parasta kaveria ystäväni kanssa jo 9vuotta.Varmasti saat ystäviä, kun vaan haluat.Huom! Muista ettei kukaan ole täydellinen.:)
Kiitos Emma, tuo oli varsin kauniisti kirjoitettu =)