Meillä puhutaan kotona kolmea eri kielta, minä suomea, mieheni saksaa ja keskenämme puhumme englantia. Yritimme alkuun sitä, että ihan sama, mitä kieltä puhumme, minä olen aina äiti ja mieheni papa, mutta käytännössä tämä vain ei toiminut. Minulle on ihan sama, minkä sanan lapseni oppii, mutta onko hänelle vaikeaa oppia kutsumaan meitä?
Vai onko meidän vain pakotettava itsemme päättämään, mitä sanaa käytämme?
Olikin hankalampi muotoilla tätä kysymystä kuin luulin, mutta toivottavasti joku poimii pointtini tästä sekamelskasta.
Vai onko meidän vain pakotettava itsemme päättämään, mitä sanaa käytämme?
Olikin hankalampi muotoilla tätä kysymystä kuin luulin, mutta toivottavasti joku poimii pointtini tästä sekamelskasta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...kutsutaan minua (äitiä) joko äiti tai mama, isää joko isi tai papa. Vauveli on vasta vajaan kolmen kuukauden joten toimii vain "kuuntelevana" osapuolena mutta uskon kyllä että hän oppii meitä kutsumaan sitten aikanaan äitiksi ja isiksi....ja vaikka siinä samalla mamaksi ja papaksi; pääasia että tunnistaa omat vanhempansa. ;) Joten älkää siitä kutsumanimestä stressiä ottako... kyllä se lapsi sieltä sitten sen "omansa" poimii. :)
..kertoa että minä ja vanhin poika puhumme keskenämme suomea, mies ja vanhin poika keskenään suomea ja vähän englantia, minä ja mies keskenään suomea ja englantia ja vauvalle puhumme suomea ja ranskaa, miehen sukulaisille ranskaa ja englantia. Ja sinne sitten joka väliin vähän arabiaakin... että tällainen kielten sekamelska... saas nähdä mitä sieltä vauvan suusta sitten tulee kun joskus aukaisee suullisen sanavarastonsa...:)
Miksi miehesi ei puhu vanhimman pojan kanssa ranskaa?
se on pakko sanoa että jos aiotte oikeasti puhua vauvallekkin kaikkea sekaisin, niin hän tulee oppimaan puheen hitaammin ja huonimmin:(
Minulle kävi niin ja minua kiusattiin siitä koulussa, (kunnes vaihdoin kansainväliseen kouluun) sillä en osannut täydellisesti MITÄÄN kieltä. Vanhempani sanoivatkin että kumpa olisivat tajunneet pitää sen että isäni puhuu omaa äidinkieltään minulle ja äitini omaansa.
Jos haluatte välttämättä että lapsi tulee oppimaan varhain monta kieltä kaikesta huolimatta, niin laittakaa lapsi vaikka englanninkieliseen päiväkotiin vaikka hän ei aluksi saata tuntea oloaan turvalliseksi johtuen siitä ettei siellä puhuta lapselle erittäin tärkeää "tunnekieltä".
Tiedän että olisi niin mukavaa jos voisi opettaa lapselle heti alussa vaikka kymmenen kieltä, mutta miettikää tarkkaan! Ja hyvää kesänalkua!!:)
Olen samaa mieltä, että tunnekieli on se, jolla kumpikin vanhempi luonnostaan viestittää lapselle, muutakin kuin vain sanoja. Meillä ainakin se toimi, että minä puhuin suomea ja isä englantia. Siinä pitää kyllä englanninpuhujan olla johdonmukainen ja taipumaton, jos halutaan ylläpitää englantia tasavertaisena myöhemmin, kun kuitenkin lapset elävät suomenkielisessä ympäristössä. Siksi kannattaa laittaa lapsi englanninkieliseen kouluun, tai vastaavaan muuhun, mikä se isän kieli sitten onkin tai äidin. Meillä se homma toimi. Jos ajattelen, että vuosia olisin puhunut jotain opettelemaani, muuta kuin äidinkieltä lapsille (vaikka saksaa) kun Suomessa kuitenkin asuttiin, olisi se ollut todella puuduttavaa ja puutteellista.
Minä olen äiti tai mom ja isä on papá tai dad.
Ei siitä kannata stressaantua, lapsesi itse aikoinaan sitten päättävät miksi kutsuvat.
Itse en ikinä käyttänyt mom sanaa ja halusin aina että sanovat äiti, mutta niinpa ne vaan kutsuu minua mom.
Kotikieli meillä on englanti.
Meillä puhutaan kolmea kieltä. En usko siihen väitteeseen, että lapsi voi omaksua vanhemmalleen vain yhden nimen. Minä nimitän lapsen isää hänen kielensä mukaan papaksi, mutta isä on aina käyttänyt minusta oman kielensä sanaa mama, joten minä olen lapselle ollut alusta saakka sekä "äiti" että "mama", riippuen siitä kumpaa kieltä lapsi kulloinkin puhuu. Nyt lapsi on koululainen ja käyttää vanhemmistaan kaikkien kolmen kielen sanoja sujuvasti kuhunkin kieleen sopien. Ei se vaikuta lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen mitenkään.
lapsen pää menee pyörälle jos puhutte kieliä sekaisin. Teidän todellakin kannattaa päättää että sinä puhut lapsille ensi alkuun VAIN suomea ja isä saksaa, tai englantia:)
Tiedän monia perheitä jossa tätä ei ymmärretty ennenkuin alettiin ihmetellä kuinka lapsen on hankala ilmaista itseään/tunteitaan kielellisesti ja kuinka hän ei puhu mitään kieltä sujuvasti jne.
Lapsi tarvitsee TUNNE kielen ja niitä voi olla myös kaksi, mikäli lapsi ymmärtää puheensa ja tuntee tulevansa ymmärretyksi ja siten tuntee puhumisenkin turvalliseksi!
Jos noudatat tätä neuvoa, niin tulet vielä kiittämään itseäsi kun uskoit ja lapsesi tulevat kiittämään myös, sillä kaksikielisyys on iso rikkaus:)!
Minä puhun pojalle suomea, isä kurdia ja keskenämme englantia. Joskus kun haluan isänkin ymmärtävän, puhun pojalle englantia. Jos sekoitat kieliä keskenään, lapsen kielenoppiminen vaikeutuu. Ole siis järjestelmällinen. Kun puhut pojalle suomea, puhuttele isää isäksi, eihän daddy tai papa ole suomea ja lapsen on opittava erottamaan kielet toisistaan. Sitten taas kun asiaa on isälle, voitte yhdessä sanoa Tschüss Papa tai Bye Daddy. Näin lapsi oppii sen, että isälle sanotaan Papa tai Daddy, mutta äidille puhutaan suomea ja sanotaan isä.
Meillä puhutaan aina mammasta ja isistä kielestä riippumatta (suomi-ruotsi), ne ovat tavallaan meidän "nimemme". Alunperin tämä tuli siitä että hänen isoisäänsä sanotaan meillä fafaksi mutta serkuksille hän on pappa(=ruotsiksi isä).
Monet muut vastaajat käyttävät kahta sanaa myös toisistaan, ja sekin on minusta oikein. Pääasia että on johdonmukainen ja yhdistää oikean tittelin oikeaan kieleen. Eli päättäkää heti miten asian ratkaisette älkääkä enää lipsuko siitä.
Tyttömme on kohta puolitoistavuotias, ja pikkuhiljaa on paikallaan opettaa hänelle, että ruotsiksi yleisnimi kaikille isille on "pappa" ja suomeksi mammat ovat "äitejä". Näin hän ymmärtää myös kun suomenkieliset ihmiset puhuvat hänelle hänen "äidistään".
Miten hyvin sinä, alkuperäinen kirjoittaja, ymmärrät saksaa, entä miehesi suomea? Voisitteko pikkuhiljaa jättää englannin pois ainakin niistä tilanteista jolloin lapsi on mukana?