En ole vihollisesi,
katso silmiiini -
syvälle ...
Jouduin pudottamaan
muutaman kyyneleen,
sinulta salaa.
En pudottanut niitä
päällesi
sinua kastellen.
En ole vihollisesi,
vaikka vastakarvaan
vahingossa kerran
silitin.
Anteeksi,
malttamattomuuttani
sen tein.
Silitän sinua
sanoillani
hellien -
kaikella rakkaudellani
katso silmiiini -
syvälle ...
Jouduin pudottamaan
muutaman kyyneleen,
sinulta salaa.
En pudottanut niitä
päällesi
sinua kastellen.
En ole vihollisesi,
vaikka vastakarvaan
vahingossa kerran
silitin.
Anteeksi,
malttamattomuuttani
sen tein.
Silitän sinua
sanoillani
hellien -
kaikella rakkaudellani
Vastaukset 21
Vanhimmat
Miks kyyneleesi salasit?
Miks piilos' ne vuodatit?
Vaik vastakarvaan ehk' silitit ja ehkä kipuakin aiheutit niin ei moista kannata salata, ei sanoja sisälleen padota.
Tuskin vihollisenaan sua pitää hän, vaik ei tiennytkään sun itkevän.
Jos sinusta hän välittää, ne tunteet pysyy, jää elämään.
Joskus ihminen sulkeutuu, kuoreensa piiloutuu jotta suojassa ois kivulta, ja kaikemoiselta pahalta.
Se kuori on kylmä ja kova, mut sisältää pehmyt ja soma. Joten kuori on voitettava, rakkaudella hajotettava.
Runostasi sanoisin, siitä kovasti tykkäsin.
Se tunteita ja mielikuvan luo, ja ytimekkäästi ilmaisit asiat nuo.
Vahvako yritän olla, en tiedä vastausta.
Kyyneleeni salasin,
kun vastareaktiota pelkäsin.
Kipuni halusin piilottaa,
enkä vahvana pysynyt
kuitenkaan.
Rakkauteni kuoren suojassa on,
ei niin kylmässä kuitenkaan,
hän sen ainoastaan
murtumaan saa -
rakkaudellaan.
Lämpimät kiitokset J.J kauniista
sanoistasi =)
Tiedän tunteen, tunteen sen kun vahva haluaisi olla ja piilottaa heikkouden. Niin se on varmaan myös monella muulla, vahvana ollaan, "ei kyyneliä mulla".
Mut sen olen huomannut et ei tunteitaan voi voittaa,
ei vahvinkaan ihminen voi tunteitaan poistaa.
Padota ehkä, tai piilottaa vois mut tunteet pysyy, niistä eroon voi vain koittaa.
Joten sen olen päättänyt, itselleni luvannut että vahvuuteni näytän rohkeudessani, enää en piilota tunteitani vaan etsiydyn lohduttajan hoivaan.
Se minusta vahvuutta on että tunteensa voi näyttää, minäkin, nuori mies, kyynelvarastoni julkisesti käyttää.
painokkaista ja viisaista sanoistasi.
Olen tehnyt itsekkin päätöksiä,
antanut luvan moneenkin,
mutta kummasti ne unohtuvat vain
joissain tilanteissa.
Kyynelvirtojani olen itsekkin täällä
monasti vuodattanut, julkisesti.
Joskus salaa HÄNELTÄ, joskus näyttäen.
Rakkaus on niin monisäikeinen, herkkä
pienillekkin ärsykkeille joskus,
mutta jos se on oikeaa, se kestää ja
vahvistuu.
Kiitokset vielä ja toivottavasti
lohduttajasi on lähelläsi hoivaamassa
herkkää sydäntäsi, jos tarvetta sille on.
terveisin
Kirjoittaja
joka laittoi ajattelemaan.
Hyvin jaoteltu, selkeä runo.
ajatusta monta käväisi omassakin
mielessäin,
kun tilanteeseen tuohon jouduin.
Ei tarvitse olla vihollinen,
vaikkei silitys olekkaan aina
myötäkarvaan, mutta se voi olla
toiselle osapuolelle sillä
hetkellä tuntemus sen oloinen -
silti tunteet mukana, molemmilla.
Kiitokset kommentista.
Haluan uskoa,
et tahallasi
syvää viiltoa
sydämeeni repinyt -
et tahtonut syvintä
osaani sielussani
satuttaa.
OLit taitamaton
hetken verran -
annan anteeksi,
tämän kerran.
Tiedät,
suo kaivatessain
olin niin malttamaton.
Sanojani en ehtinyt
punnitsemaan -
ne loukkauksina otit ...
en niin tarkoittanut,
halunnutkaan !
Se hetki niin pieni,
muutama sana vain,
anteeksi annoit
oot rakkaimpain
kerralla seuraavalla,
muista, sydämeni
aukesi - on haavoille
altis siis.
omaan sydämeenikin
sattui, alttiina
olemme molemmat.
Hoivaan sinun sydämesi
rakastamalla enemmän,
jos mahdollista.
Olet rakas
rakkaampi
rakkain 3>
hoivaat sydämeni
eheäksi jälleen..
Painan pääsi
rinnallesi,
ota vastaan sisimpäni,
kaipaukseni.
Painat vain pääsi
rinnalleni ja
kuuntelet siinä
sydämeni lyöntejä.
Itken onnen kyyneleitä,
ne saat nähdä -
tiedät mistä ne ovat
syntyneet.
Lepään vihdoin
sylissäsi,
annan lämpösi
virrata kylmään
sydämeeni takasin,
ilon kyynelten
nousta -
Sinä rakastat minua..
Pidä minua sylissäsi kauan-
hiljaa, aamuun asti
keinutellen.
Sydän
hiljaa kuiskaa,
kuuletko: "Rakkain."
Saunapuhtaina ja pehmoisina,
sylikkäin -
hyvä niin.
Yön siniseen silkkiin,
sylissäin keinutellen,
suo rakkaani kuuntelen,
uneen suutelen.
Kuulen kuiskauksesi
" rakkaani "
suojaisassa - taas
hengitän rauhassa,
sydämen lyönteihin
rakkaimman.
Pidä minut vierelläsi,
lähelläsi, hiljaa
aamuun asti kuiskaan.
Sylissäni uinuit aamuun,
hiuksias silittelin,
sulle kuiskailin.
Syvässä sinessä
rauhaisan yön
uinui lapset rakkauden.
Pilvettömän taivaan alle,
käsikkäin kuljetaan.
Sanoja rakkaimmalle,
monia, monia lausutaaan.
viesteinä
vuosituhansien
rakkauden -
tuuli kuljettaa,
taivas piirtää
pilviin sen,
ikuisuuden..
Syvän rakkauden.
Rakkauden voimako ajoi,
minut jälleen suo
rakkaani tavoittamaan,
sanojas kauniita
kuulemaan.
Niin kauniisti piirrät
rakkautes,
niin hellästi mulle
kuiskaat.
Syvälle sydämeni syvyyksiin,
painan jokaisen sanasi
helisevän,
rakkaudesta jokaisen
kertovan.
Syvän rakkauden.
käytin näitä sanoja
"et ole viholliseni,
olen vain vihainen itselleni."
Nyt minä mietin
ja hiljaisuuteen vajoan
heitän silmilleni viltin
ja uneen uppoan,
väsyneitä silmiäni lepuutan.
Et ole viholliseni
Mutta minä olen itselleni.
Joskus on tilanteita,
että pitää olla myös
itselleen vihainen,
ehkä palauttaa
itsensä siten maan
pinnalle, riippuu
tietenkin asiasta.
Oma tilanteeni
oli juuri sen kaltainen,
kuin miksi sen kuvasin.
Sanoilla olen silittänyt,
anteeksi saanut
kaikki on hyvin.
Anna sinäkin itsellesi
anteeksi.
Kommentistasi kiitokset.
Mutta miksi minä en ole vihainen minulle?