Eilen tulin töihin pitkiltä vapailta moottoripyörälläni ("Ei sulla mitään pyörää ole, valehtelet"). Kävelin muina miehinä vihellellen vankilaan sisälle. Esimiehet ottivat minut oitis puhutteluun. Paniikki kasvoi sisälläni kävellessäni päällikön huoneeseen. Tunsin outoa hikoilua kropassani, kylmät ja kuumat aallot löivät vastakkain ja heikotus oli huimaava. "Mitä minä taas olin tehnyt?" Päällikkö kehoitti minua istumaan. Hänen huoneensa punainen matto irvisti ilkeästi silmilleni ja sinertävät pallot matossa alkoivat leikkimään piirileikkiä kanssani. Kuumuus oli päätä rienaava, havahduin hetkiseksi: Olin löytänyt itseni pitkien vapaiden aikana, tajusin pelon kasvaneen takaisin ihoni sisälle. Heräsin tunnin päästä jalat kohollaan ja päällikön pyyhkivän kostealla pyyhkeellä kasvojani: "KAAPOO, KAAPELIII, HERÄTYS, HERÄTYYYSS!"
Selvittyäni tilanteesta päällikkö pääsi asiaan. Uusia vartijoita oli tullut jo kesätöihin ja yhdellä osastolla oli töissä vain nahkajusseja. Päällikkö määräsi minut esimieheksi osastolle, olihan minulla eniten työvuosia takana. Itseasiassa kuukausia, joita oli kohta takana 7 kappaletta. En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Esimiehen luottamustehtävät, etenkin bodarijengiläisosastolla pelottivat suunnattomasti, mutta alaisten käskeminen kiihotti enemmän. Painelin juoksujalkaa osastolle, matkalla teippasin vartijamerkin eteen isoin kirjaimin sanan YLI. "Olen ylivartija, YLIVARTIJA", ajattelin.
Heti ensimmäiseksi vaadin kesävartijoita kutsumaan minua joko ylivartija Kaapoksi tai herra Kaapoksi. Reppanat tottelivat mukisematta. Samassa tajusin järjestää osastoille ylimääräisen inventaarion vankivaatteista. Tosin annoin vapautuksen inventaariosta kaikille bodarijengiläisille. Kakekin myhäili tyytyväisenä, kun kävin henkilökohtaisesti ilmoittamassa vapautuksesta. Inventaarion jälkeen tarkastin kesävartijoiden varustuksen. Osalla oli vyöllään käsirautaa, kaasusumutinta jne. Käskin heidän oitis viedä ne pois osastolta. Syiksi kerroin, että en halua osastoni vartijoiden näyttävän teollisuusvartijoilta ja täysi vyö provosoi vankeja liikaa. Annoin luvan pitää kännykkäkoteloa vyöllä, se on minun mielestäni trendikäs ja miehekäs. Esimiehenä mottoni onkin: "Kuri on oltava KOVA, etenkin henkilökunnalle". Valta on paljon kiihottavampaa kuin pelko.
Päivän aikana laitoin kesävartijat todella töihin. Käskin heidät ratsaamaan vankien sellejä, poislukien bodarijengiläisten kopit, josta kävin erikseen ilmoittamassa BJ-Kakelle. Hän kiitti minua. Opastin myös uusia vartijoita virtsanäytteen otossa. Kerroin heille myös erikoiskikan, jossa vartija pissaa vangin vieressä omaan purkkiin helpottaakseen vangin näytteenantoa. He kyllä joskus tulevaisuudessa kiittävät minua saamistaan opeista. Loppupäivä menikin kesävartijoiden ratsilöydöksistä raportteja kirjoittaessa. He löysivät hieman kamaa, teroitettuja veitsiä ja paksun hieromasauvan yleisistä tiloista. Sen palautin takaisin "Kakelle". Tärkeimmistä löydöksistä otin kunnian itselleni, mainitsematta kesävartijoiden panosta selliratsioissa.
Päivän loputtua osastolla, käskin kesävartijat jonoon perääni. Kävelimme nätissä jonossa vartiopäällikön luo, jolle tein ilmoituksen: "Bodarijengiläisten osaston vangit peitelty ja lukittu selleihinsä MINUN johdollani, kesävartijoiden ihmetellessä mukana. Ilmoitti YLIVARTIJA Kaapo". Olin opetellut em. ilmoituksen ulkoa BJ-Kakelta, joka oli viettänyt armeija-aikansa JKL RP:ssa eli Jyväskylän rannikkopatteristossa. Päällikkö kiitti minua kädestä pitäen ja antoi rintaani "Työn Sankari"-tähden. Aplodit olivat huimat.
Lopuksi en kysy kuin yhtä asiaa: Vangit ovat antaneet minulle lempinimen "Tupakansavu", siitä syystä, että menen kuulemma sinne minne puhalletaan. Tarkoittaako tämä sitä, että joudun töihin sinne, mihin määrätään vai sitä, että annan pieniä etuisuuksia ystävilleni bodarijengissä? Aurinkoisia kelejä kaikille Suomalaisille ihmisille.
Selvittyäni tilanteesta päällikkö pääsi asiaan. Uusia vartijoita oli tullut jo kesätöihin ja yhdellä osastolla oli töissä vain nahkajusseja. Päällikkö määräsi minut esimieheksi osastolle, olihan minulla eniten työvuosia takana. Itseasiassa kuukausia, joita oli kohta takana 7 kappaletta. En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Esimiehen luottamustehtävät, etenkin bodarijengiläisosastolla pelottivat suunnattomasti, mutta alaisten käskeminen kiihotti enemmän. Painelin juoksujalkaa osastolle, matkalla teippasin vartijamerkin eteen isoin kirjaimin sanan YLI. "Olen ylivartija, YLIVARTIJA", ajattelin.
Heti ensimmäiseksi vaadin kesävartijoita kutsumaan minua joko ylivartija Kaapoksi tai herra Kaapoksi. Reppanat tottelivat mukisematta. Samassa tajusin järjestää osastoille ylimääräisen inventaarion vankivaatteista. Tosin annoin vapautuksen inventaariosta kaikille bodarijengiläisille. Kakekin myhäili tyytyväisenä, kun kävin henkilökohtaisesti ilmoittamassa vapautuksesta. Inventaarion jälkeen tarkastin kesävartijoiden varustuksen. Osalla oli vyöllään käsirautaa, kaasusumutinta jne. Käskin heidän oitis viedä ne pois osastolta. Syiksi kerroin, että en halua osastoni vartijoiden näyttävän teollisuusvartijoilta ja täysi vyö provosoi vankeja liikaa. Annoin luvan pitää kännykkäkoteloa vyöllä, se on minun mielestäni trendikäs ja miehekäs. Esimiehenä mottoni onkin: "Kuri on oltava KOVA, etenkin henkilökunnalle". Valta on paljon kiihottavampaa kuin pelko.
Päivän aikana laitoin kesävartijat todella töihin. Käskin heidät ratsaamaan vankien sellejä, poislukien bodarijengiläisten kopit, josta kävin erikseen ilmoittamassa BJ-Kakelle. Hän kiitti minua. Opastin myös uusia vartijoita virtsanäytteen otossa. Kerroin heille myös erikoiskikan, jossa vartija pissaa vangin vieressä omaan purkkiin helpottaakseen vangin näytteenantoa. He kyllä joskus tulevaisuudessa kiittävät minua saamistaan opeista. Loppupäivä menikin kesävartijoiden ratsilöydöksistä raportteja kirjoittaessa. He löysivät hieman kamaa, teroitettuja veitsiä ja paksun hieromasauvan yleisistä tiloista. Sen palautin takaisin "Kakelle". Tärkeimmistä löydöksistä otin kunnian itselleni, mainitsematta kesävartijoiden panosta selliratsioissa.
Päivän loputtua osastolla, käskin kesävartijat jonoon perääni. Kävelimme nätissä jonossa vartiopäällikön luo, jolle tein ilmoituksen: "Bodarijengiläisten osaston vangit peitelty ja lukittu selleihinsä MINUN johdollani, kesävartijoiden ihmetellessä mukana. Ilmoitti YLIVARTIJA Kaapo". Olin opetellut em. ilmoituksen ulkoa BJ-Kakelta, joka oli viettänyt armeija-aikansa JKL RP:ssa eli Jyväskylän rannikkopatteristossa. Päällikkö kiitti minua kädestä pitäen ja antoi rintaani "Työn Sankari"-tähden. Aplodit olivat huimat.
Lopuksi en kysy kuin yhtä asiaa: Vangit ovat antaneet minulle lempinimen "Tupakansavu", siitä syystä, että menen kuulemma sinne minne puhalletaan. Tarkoittaako tämä sitä, että joudun töihin sinne, mihin määrätään vai sitä, että annan pieniä etuisuuksia ystävilleni bodarijengissä? Aurinkoisia kelejä kaikille Suomalaisille ihmisille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja siinä se.
pahasti "kaapelin" kirjoituksessa? Asiallista tekstiä, minuakin hävettää leluvartijoiden puolesta. Kaapo rules!!!