Muserrit lapsuuteni,
Riistit nuoruuteni,
Varastit aikuisuuteni.
Katkeruutesi karvas
kalkki..
Tekohymyyn repäisty
ivallinen suu..
Ei Äiti Tytärtään
koskaan
rakastaa voi,
kun Isä tyttären
kauas pois jo vei.
Nämä Juhlapyhät -
mitkä irvikuvat
ovatkaan heille,
joiden Äidit sydämen
herkän Tyttärien
nujertaen vei.
Oli Lumikki kauniimpi
kuin Äitipuoli, ei
kestänyt nuoruutta
tyttären ei.
Kyllä Äiti,
en tule sitten
hautajaisiisikaan..
Olethan jo niin monesti
sanonut - turha sitten
enää tulla kyynelehtimään.
Voit olla Varma Äiti-
En tule.
Siis:
Oikein Hyvää Äitienpäivää!!!!
Riistit nuoruuteni,
Varastit aikuisuuteni.
Katkeruutesi karvas
kalkki..
Tekohymyyn repäisty
ivallinen suu..
Ei Äiti Tytärtään
koskaan
rakastaa voi,
kun Isä tyttären
kauas pois jo vei.
Nämä Juhlapyhät -
mitkä irvikuvat
ovatkaan heille,
joiden Äidit sydämen
herkän Tyttärien
nujertaen vei.
Oli Lumikki kauniimpi
kuin Äitipuoli, ei
kestänyt nuoruutta
tyttären ei.
Kyllä Äiti,
en tule sitten
hautajaisiisikaan..
Olethan jo niin monesti
sanonut - turha sitten
enää tulla kyynelehtimään.
Voit olla Varma Äiti-
En tule.
Siis:
Oikein Hyvää Äitienpäivää!!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Äiti
Olin sisälläsi yhdeksän kuukautta.
Alku oli vähän hankalaa,
emme tahtoneet tottua toisiimme.
Ensimmäiset kolme olivat suoraan sanottuna
pelkkää vieroitusoiretta.
Söit ja oksensit, oksensit ja söit.
Loppukuukaudet menivät muuten hyvin,
mutta öisin rymysin vatsassasi niin,
että kunnon yöunet olivat meille molemmille
harvinaista herkkua.
Vatsasi oli loppuaikoina kuin ilmapallo.
Jykevät kantapääni kylkiluissasi
muistuttivat kuitenkin,
että pallon sisältö oli täyttä ainetta.
En muista ensimmäistä yhteistä taisteluamme,
sitä verenmakuista.
Minun ensimmäinen tunnelini,
jonka läpi pääsin avullasi.
Puuskutit ja työnsit, työnsit ja puuskutit.
Kun sitten avasin silmäni,
häikäisi niin,
että karjuin kurkku suorana.
Siinä vaiheessa Sinä hymyilit ja itkit.
Itkit ja nauroit, nauroit ja itkit.
Hengähdit hetken.
Otit minut syliisi,
ja painoit rintaasi vasten.
Rauhoituin, kun kuulin sydämenlyöntisi,
vaikka ne eivät olleetkaan enää
niin voimakkaat kuin ennen tunnelia.
Silitit märkää tukkaani,
ojensit hellästi vasemman kätesi pikkurillin,
ja pieni käteni tarrautui sormeesi.
Pidin tiukasti ja voimakkaasti kiinni.
Elämälle kiitos!
yleensä äidistään.. äitien palvomat pojat..
Pojat - Äidit - sitä symbioosia ei riko sitten mikään. Sisaret ovat kilpa veljille ja samoin Äideille - vain Isät rakastavat Tyttäriään..
Uhan runo ok silti. Jospa se olisikin ollut tytär.. se olisi ollut vaín hetken hurma. Poikaan hurma kestää eliniän.. ei äiti pojastaan irti päästä, Tyttären hän taas soisi metsänvartijan ampuvan ennen kauneuden puhkeamistaan.