Olen 27-vuotias nainen ja ollut noin vuoden suhteessa. Nuoremmalla tyttöystävälläni on uusi ystävätär, joka on kaunis ja muutenkin hyvin samankaltainen kuin hän. Seksuaalisista suuntautumista en tiedä.. He eivät ole juurikaan pitäneet yhteyttä, mutta itselläni on pelkoja, että mitä jos, mitä jos... Pelkään siis että hän jättää minut toisen takia tai ihastuu toiseen. En voi joka kerta hänen tutustuessaan uuteen ihmiseen pelätä menettäväni häntä. Onko kellään kokemusta vastaavasta tilanteessa ja siitä miten näiden tunteiden yli pääsee - tämä on kestämätöntä pidemmän päälle... :(
lisää
mustasukkaisuutta
7811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moi!
Onpa kurja tilanne. Lyhyesti sanottuna, ei sun auta muuta kuin ajatella, ettei täällä voi ketään väkisin pitää. Jos hän ihastuu ja lähtee niille teille niin sitten teidän jutun ei ollut tarkoitus kestää, vaan että ehkä jotain sitten kuitenkin puuttui?
Mutta toki toivon että pysytte yhdessä. Voimia! Älä piirtele piruja seinille vaan rakenna sitä mitä teillä jo on:)
En voi muuta kuin huokaista...olen koko ikäni kärsinyt hyätyksi tulemisen pelosta ja se on saanut kaikki aikaisemmat suhteet päättymään,minun aloitteestani. Tosin aikaisemmat suhteet ovat olleet suhteita mieheen eikä niistä ole sen kummempia haavoja jäänyt, mutta nyt olen tilanteessa, joka tunnepuolella on kertakaikkisen sietämätön.Tunteet ovat sekoittaneet pään siinä määrin että harkitsen tässä jo jonkinlaista terapiaa päästäkseni yli näistä peloista....enhän voi koko elämääni kahlata läpi suhteiden, joissa kiellän itseltäni aidon rakkauden omalta puoleltani, ja vain siksi, että pelkään menettää hänet. Pelko naamioituu usein välinpitämättömyydeksi...tulee tarve paeta, jotta ei kohtaisi omaa tunnettaan.Ja vaikeaa on myöntää olevansa mustasukkainen, sehän antaa toiselle yliotteen suhteessa. Mutta minkäs teet jos ensimmäisen kerran elämässä et voi antaa periksi järjelle, vaan tunne vie.Raivostuttaa, itkettää, masentaa...minkälainen on sellainen ihminen, joka kahlaa tällaisissa tunteissa.Ei ainakaan minun mielestäni kauhean kivaa seuraa...ja alemmuudentunnetta poistaakseen roikkuu chatissa ja kuvittelee että vain uusi suhde pelastaa tilanteen.Valitettavasti tiedän itse että tämä sama kuvio tulee jossain vaiheessa esiin kaikissa suhteissa, enkä halua kenenkään joutuvan kärsimään omien pelkojeni takia.Mutta, onneksi olin näin rohkea, että myönsin tämän,näinkin julkisesti. Voimia sullekin...yritetään kohdata omat heikkoutemme ja löytää itsestämme hyviä asioita, joita kaiketi on paljon, koska meitä rakastetaan....ainakin luulemme niin,;-).Lämmintä kesää sinulle!
Tunnistan tuosta itseni ja minua ohjaavat ja joskus rajoittavatkin tunteet. Kaiken taustalla perimmäisenä on hylätyksi tulemisen pelko, johon vaikuttavat monet tapahtumat. Sitä voi tuntea hyvin monenlaisissa tilanteissa. Silloinkin kun kaikki on aivan hyvin ja loistokunnossa vaikka seurustelussa tai pitemmälle ehtineessä parisuhteessa. On syntynyt aivan älyttömiä tilanteita ja käyttäytymistä kun olen halunnut väistää vähänkään uhkaavia tunteita.
Inhoan omia mustasukkaisuuden tuntemuksiani. Nekin kertovat siitä että pelkään hylkäämistä, sivuun joutumista ja tilannetta jossa menetän tai jotain otetaan minulta pois. Kumppanin käytöksen ei oikeasti tarvitse olla mustasukkaisuutta aiheuttavaa. Luulen, että pelokas ennakoi uhkaavia tilanteita mielessään ja näkee ne paljon pahenpana kuin mitä ne ovat. Näin ainakin olen itse huomannut tekeväni. Teen melkein mitä vain etten joutuisi tuntemaan näitä tunteita. Huomattuani oman käytökseni mielettömyyden olen yrittänyt muuttua ja opetella toisenlaisia toimintatapoja. Nykyisin onnistuu jo paremmin kun en anna itseni joutua näiden tunteiden virran vietäväksi. Olen katkaissut seurustelusuhteita ennen kuin toinen on ehtinyt sen tehdä. Myös ennen kuin omat tunteeni ovat käyneet liian vakaviksi, rakastumiseksi ja rakkaudeksi. Vaikka ne sitä olivat, olen ollut kuin viilipytty, käyttäytynyt aivan kuin mikään ei koskettaisi minua. Olen mieluummin antanut toisen luulla olevan aihetta mustasukkaisuuteen kuin joutua itse tuntemaan sen. Jotain hyvää olen varmasti elämässäni menettänyt. Jossain vaiheessa tosiaan tiedostin asian, mietin jopa ammattiavun hankkimista, mutta elämäntilanteiden rauhoituttua olen oppinut itsekin ottamaan rennommin.
Olen se, joka on joutunut tällaiseen pyöritykseen vain sen takia, että toinen pelkää kertoa omat tunteensa. Haluaa jättää, kun pelkää toisen jättävän hänet.
Ja haluankin sanoa Teille, jotka pelkäätte ja jätätte kertomatta oikeat tunteenne.
Se mitä teette, on sydämetöntä. Se sattuu..
hei....toivon sydämestäni että en huomannut sitä omalla kohdallani liian myöhään...ja nyt vasta ymmärrän sen...liian myöhään tai ei,mutta kuitenkin,en tee sitä enää koskaan kenellekään!
Ja...nyt mietittyäni asiaa tarkemmin, ainoa keino päästä asiassa eteenpäin ja löytääkseen jotain vastauksia ongelmaan, on valitettavasti ottaa asia puheeksi ja kertoa omista tunteistaan, ja, jos ja kun tiedät, mistä ongelmasi jätetyksi tulemisen pelosta, juontavat juurensa, kertoa myös näistä asioista sille, jota rakastat tai jota pelkäät rakastaa. Ihminen, joka ymmärtää tämän puolen sinussa, eikä käytä tilannetta ja sinun tunteitasi hyväkseen, varmasti rakastaa sinua.Ongelmahan on kaiketi kahden ihmisen yhteinen, ja suhteen eheyttämiseksi on molempien osapuolten otettava osaa sen käsittelyyn. Kerro aina niistä tilanteista avoimesti, joita pelkäät, ja, jos on mahdollista, kohtaa nämä ihmiset ja pelot avoimesti, voit jopa löytää itsestäsi puolia, jotka vahvistavat itsetuntoasi, kun huomaat ettei mitään pelättävää ollutkaan. Voimia sinulle edelleen...
Kiitos kommenteista, lohduttavaa että on samankaltaisia.. Niin, luultavasti suurin osa näistä peloistani johtuu menneestä suhteestani, joka oli kaikin puolin kamala.. Ja kumppanini kyllä tietää tämän, valitettavasti hänen nuoren ikänsä (ja sen ettei hänellä ole ollut muita) takia hänen on hieman vaikea ymmärtää, pikemminkin hän on jopa ajatellut etten ole päässyt yli entisestä! Lisäksi hän on jo hieman hermostunut ajoittain mustasukkaisuuksistani, sillä hän on joutunut vakuuttelemaan samoja asioita useita kertoja. Olenkin ajatellut että itseni tämä on työstettävä ja ajoittain tuntuukin paremmalta..Tavallaan tahtoisinkin ns. kohdata pelkoni. Jos he ystävystyvät mutta huomaan ettei ole mit. pelättävää, pääsen varmasti yli osasta peloistani. Sitäpaitsi, jos hän oikeasti lähtee jnkun toisen mukaan, ei sekään maailman loppu olisi. Näin ainakin yritän ajatella, vaikka kieltämättä, mieleni tekisi todellakin itse katkaista suhde aikaisemmin.