Toivon, että ette kaikki ala heti sanomaan, että olet vielä liian nuori tai jotain muuta semmoista. Siis,
äitini sanoi ehkä n. kuukausi sitten että saan toisen koiran, ehtoina se, että hoidan itse, maksan osan kuluista itse ja siivoan kotona aina välillä. Olen 15-vuotias ja yksi koira jo löytyy (omani). Sen olen (äitnikin mielestä) hoitanut hyvin ja aikaa riittäisi kyllä reippaasti toisellekin. Rahaakin löytyy. Kotona siivoilen jo nyt aina silloin tällöin. Nyt kuitenkin äitini sanoo, että ei oteta, koska ne sotkevat niin paljon, eikä hän jaksa katsella, kun joka paikassa on roskia ja koirankarvaa. Mikä tässä auttaa? Koirani turkki on kuitenkin sellainen, että se tuo roskaa sisään päivittäin, täytyykö minun vain antautua tuohon päätökseen? :/
äitini sanoi ehkä n. kuukausi sitten että saan toisen koiran, ehtoina se, että hoidan itse, maksan osan kuluista itse ja siivoan kotona aina välillä. Olen 15-vuotias ja yksi koira jo löytyy (omani). Sen olen (äitnikin mielestä) hoitanut hyvin ja aikaa riittäisi kyllä reippaasti toisellekin. Rahaakin löytyy. Kotona siivoilen jo nyt aina silloin tällöin. Nyt kuitenkin äitini sanoo, että ei oteta, koska ne sotkevat niin paljon, eikä hän jaksa katsella, kun joka paikassa on roskia ja koirankarvaa. Mikä tässä auttaa? Koirani turkki on kuitenkin sellainen, että se tuo roskaa sisään päivittäin, täytyykö minun vain antautua tuohon päätökseen? :/
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaksi koiraa tuo paljon enemmän roskaa ja karvaa kuin yksi. Voithan tietysti nyt alkaa harjaamaan nykyistä koiraasi joka kerta kun tulet ulkoa sisälle. Silloinhan roskat jäävät ulos. Jospa se tekisi äitiisi vaikutuksen ja saisit sen toisen koiran. Tosiasiahan on kuitenkin se että kaksin aina kaunihimpi, eli niistä on sitten seuraa toisilleen. Meilläkin vanhempi koira nuortui kummasti kun pentu tuli taloon. Ja sen jälkeen on meno ollutkin kovaa...
Tsemppiä yritykseen.
ja vanhempiesi luona asuvana on antauduttava äitisi päätökseen. Saman koin minäkin joskus aikoinani, ja myöhemmin asiaa ajateltuani, olin hyvilläni siitä, että äitini päätti puolestani.
Muutamaa vuotta myöhemmin, jo omillani asuessani, otin toisenkin koiran. Se taas oli vaimoni ansiota, tai syytä, ja kyllä ainakin minä huomasin, että kaksi koiraa on ihan eri juttu kuin se yksi koira.
Tuplasti työtä, tuplasti rahaa, tuplasti aikaa. Itselle ja perheelle jää siis huomattavasti vähemmän.
Joku onneksi kertoo myöskin syvällä rintaäänellään.
Kersat tahtovat mitä vaan. On hyvä ettei koiria tuputeta perheisiin. Monesti siinä yhdessäkin on liikaa.
1 vai 2 - mielenkiintoista miten ihmiset asia kokee---En nyt puutu ikääsi muuten kuin sitä ajattelen että ehkä pian jo lähdet opiskelemaan - jäisikö koira siis äitisi kontolle jne.
Onkohan se vähän tapauskohtaista- koskaan kun ei voi olla varma millainen olio uusi sitten on.
Helppo tai vaikea.
toiset tykkää ja toiset kokee että tulee tupla työ ,ajanriisto, ruuat, rokotukset, minne saat kaksi hoitoon jne.
hmmm. kantsii miettiä realistisesti (jos osaa
minä otin tunteella, niinkuin tapani on)Asiat kyllä aina ratkeavat ja hoituvat- ellei niistä sitten tule suurta harmia...
AJATTELISIN ETTÄ KUN TUOLLAISTA KYSYT ETTÄ ITSE EPÄILET ASIAA JA TOIVOT ROHKAISUA ASIASTA LUOPUMISEEN?
Hei sä oot 15. Muutama vuosi menee nopeesti ja muutat sitten pois kotoa. Kannattais oottaa siihen asti kärsivällisesti. Sitten yksin ku asustelet ensimmäisen vuoden, niin tiedät haluatko vielä toisen koiran.
Opiskeluaika on yksi vaihe elämässä, jolloin saa keskittyä täysin itseensä ja oman elämän luomiseen. Ei kannata heti alkuun ottaa liikaa "ylimääräistä" vastuuta mukaan.
Odottele rauhassa, sillä koira on kuitenkin niin pitkäaikainen kumppani.
Minullakin oli kotona koira, ja muutettuani pois pidin kolme vuotta väliä, ennen seuraavan hankintaa.