Ihmeekseni olen seurannut erään pirkanmaalaisen naisrehtorin toimintaa kahdella ala-asteella.
Hän käyttää ilmeisesti jotain sukulaistyttöään jatkuvasti sijaisena, niin edellisessä koulussa kuin tässä uudessakin, jossa hän on rehtorin sijaisena.
Tämä nuori tyttö ei opiskele luokanopettajaksi, mutta on silti toiminut pari vuotta säännöllisesti luokanopettajan sijaisena, ja nyt on pitkään suomi toisena kielenä- opettajana, joka ilmeisesti on hänen alaansa.
Hän on vasta opiskelja, ja tekee silti jatkuvasti epäpätevänä sijaisuuksia lastemme parissa.
Lapset sanovat että tämä tyttö huutaa ja määräilee eikä opeta hyvin, lapsi kyselee kotona kaikki uudelleen koska koulussa ei opi. Silti tämä tyttö on jatkuvasti sijaisena.
Eikö Tampereella tosiaan ole tarpeeksi päteviä sijaisia?? Eikö tuommoinen ole laitontakin?
Hän käyttää ilmeisesti jotain sukulaistyttöään jatkuvasti sijaisena, niin edellisessä koulussa kuin tässä uudessakin, jossa hän on rehtorin sijaisena.
Tämä nuori tyttö ei opiskele luokanopettajaksi, mutta on silti toiminut pari vuotta säännöllisesti luokanopettajan sijaisena, ja nyt on pitkään suomi toisena kielenä- opettajana, joka ilmeisesti on hänen alaansa.
Hän on vasta opiskelja, ja tekee silti jatkuvasti epäpätevänä sijaisuuksia lastemme parissa.
Lapset sanovat että tämä tyttö huutaa ja määräilee eikä opeta hyvin, lapsi kyselee kotona kaikki uudelleen koska koulussa ei opi. Silti tämä tyttö on jatkuvasti sijaisena.
Eikö Tampereella tosiaan ole tarpeeksi päteviä sijaisia?? Eikö tuommoinen ole laitontakin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Opettajan sijaiseksi voidaan palkata epäpätevä. Myös siis ihan täysin kouluja käymätön ihminen, jolla ei mitään kontaktia koko opetusalaan. Tuo tyttö sen sijaan taitaa kuitenkin opiskella äidinkielen opettajaksi tai suomi toisena kielenä opeksi ellen väärin ymmärtänyt.. on siis lukenut pedagokiikkaa ja hallitsee opetuskäytäntöjä.
Voihan olla että tyttärenne luokka on äärimmäisen vaikea hallittava. Silloin joutuu korottamaan ääntä ja olemaan ikävä. Jotkut herkät oppilaat ottavat sen itseensä, ja sitten tulee surkeana kotiin.. (Myöskin ala-asteikäinen on huono arvioimaan hyvää ja huonoa opetusta. Voi olla että sijaisen metodit eivät iske kaikkiin, mutta tuon ikäinen ei välttämättä vielä ole kykenevä antamaan arviota hyvästä tai huonosta.) Ja sitten on näitä jotka itsekin mellakoivat siellä tunnilla ja ruikuttavat kotona että huudettiin.
Myöskin on hyvin vaikea arvioida tytön pätevyyttä, ellet itse ole nähnyt hänen CV:tään. Mistä tiedät ettei hänellä ole kokemusta lapsista ja nuorista (iltapäiväkerhojen vetäjänä, MLL:n lastenvahti kurssi, isoskurssi, leiriohjaaja) epäpätevälläkin kun voi olla vaikka nuoriso-ohjaajan, koulunkäyntiavustajan tms tutkinto tai muuta kokemusta? Silti kuitenkin "epäpätevä"..
En sano että olisit täysin väärässä, mutta jos ei ole ikinä itse hallinnut ja opettanut 20 LAPSEN tai NUOREN ryhmää joilla n.30% on usein vajavainen kotikasvatus tai ns. vapaa kasvatus, ja loput meluavat kuten lapset herkästi tekevät massan mukana, niin ei heti kannata alkaa arvostelemaan opettajien, epäpätevien tai pätevien, työskentelyä..
Ja vielä: pätevän opettajan nimikkeen saa vain opintonsa päätökseen saanut akateemisen tutkinnon suorittanut henkilö. Se, että on "epäpätevä" virassa, ei välttämättä tarkoita että olisi epäpätevä..
Hei!
Tulevat aineenopettajat opiskelevat kasvatustiedettä jonkin verran, mutta suurimmassa osassa aineita opettajan pätevyyden saa esim. täysin ilman opetusharjoittelua, jota esim. luokanopettajaopinnoissa on todella paljon.
Harvemmin tosiaan on ainakaan luokanopettajan sijaisena päteviä ihmisiä, monissa OKL-kaupungeissa sijaisuudet tosin hoitavat alan opiskelijat, mutta koulutusta ei ole kuin muutamalla yliopistopaikkakunnalla. Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoskin on Hämeenlinnassa. Meillä opettajan sijaisuuksia on hoitaneet joskus milloin minkäkinlaiset ihmiset... Toivottavaa tietysti olisi, että ainakin pitempiin sijaisuuksiin löytyisi pätevä opettaja, jolla käsitystä myös muustakin kuin pelkästä oppilaiden kanssa olemisesta tai kerhotoiminnan pyörittämisestä.
löytyvän päteviä S2-opettajia kun siellä on humanistininen tiedekuntakin.
Ja eipä se kuulkaa kerhotoiminta paljoa opettajan työssä auta, olin itse kouluavustajana ollessani omasta mielestäni tosi hyvä sijainen, mutta nyt kun on opinnot loppuvaiheessa, tekisin sata asiaa toisin. Koulutuksen saaneena osaan katsoa opetustilannetta ihan eri tavalla kuin maallikko, ja odotan innolla työelämään pääsyä.
Minusta on ihan ok jos suomenkielen lukija on sijaisena alallaan vähän aikaa, mutta kuulostaa hassulta jos hän on tehnyt pari vuotta jo runsaasti luokanopettajan sijaisuuksiakin.. Tampereella luulisi olevan aika paljon OKL- opiskelijoitakin.
Jos asia vaivaa, voithan soittaa rehtorille ja kysyä miksi sama tyttö tekee kaikki sijaisuudet?
Onhan tuota huomattu myös muissa kouluissa, sukulaisia suositaan. Ennemmin otetaan joku sukulainen (joka esim. vasta päässyt ylioppilaaksi tai opiskelee muuta kuin kasvatus-alaa) sijaiseksi vaikka olisi myös koulutetumpaa väkeä tarjolla. Jos lapsen edun sijasta ajatellaan jonkun sukulaistytön etua, niin johan on ammattitaitoa rehtorin puolelta. Useinhan on niin että sijaisen päättää kyseinen opettaja, ei rehtori.
Olen aineenope, valmistunut kolmisen vuotta sitten. Kiinnitin huomiota tuohon, että suurimmassa osassa aineita opettajan pätevyyden saa täysin ilman opetusharjoittelua. Sellaisesta en ole nimittäin aikaisemmin koskaan kuullut.
Kertoisitko siis tarkemmin, missä aineissa ja missä yliopistossa pätevöityy aineenopeksi ilman opetusharjoittelua.
Meillä Turussa aineenopella on opetusharjoittelua vähintään kahdessa aineessa, pääaineessa ja sivuaineessa. Jos opetusharjoittelua ei ole suorittanut, tai sitä ei ole suorittanut hyväksytysti, aineenopettajaksi ei todellakaan pätevöidy, ei saa edes loppumerkintää pedagogisista opinnoista.
Olen opettanut perusopetuksen kaikilla luokka-asteilla (1-9), lukiossa, ammatti-instituutissa ja ammattikorkeakoulussa, ja kaikkiin niihin on pätevöitymisvaatimuksena pedagogiset opinnot muiden opintojen ohessa.
Aineenopettajilla käsitykseni mukaan on opetusharjoittelua vähemmän kuin luokanopettajilla, mutta täysin ilman opetusharjoittelua en ole kuullut onnistuvan. Eikä edes osittainen harjoittelu riitä, vaan sitä on valvotusti kaikilla saman verran.
Selittäisitkö vähän, olisi mielenkiintoista tietää??
Ei sukulaisuuden perusteella tarvitsisi työpaikkoja jakaa, mutta pitäisikö sen perusteella sitten kieltäytyä ottamasta töihin?
Voin kertoa, että sijaisia ei todellakaan ole aina saatavilla. On loppujen lopuksi aika vähän sellaisia opettajia, jotka odottavat kotona soittoja, joita voi tulla kahdeksan päivässä tai sitten ei pariin kuukauteen yhtään. Useimmat äkkilähdöt ovat sellaisia, että opettaja on sairastunut ja aamulla alkaa kahdeksalta koulu. Siinäpä sitten haet "pätevää" sijaista, joka olisi valmis tulemaan minuutin varoitusajalla töihin vaikkapa nyt sitten viikoksi.
Olen saanut oikein hyvin tarvittaessa sijaisuuksia koko opiskeluaikani, enkä tosiaankaan ole yhdenkään rehtorin tai opettajan sukulainen. En edes tuntenut opiskelukaupungista ketään, niin että olisin voinut toivoa sukulaisuuden perusteella töitä.
Sijaisten puutteen huomaa täältä sijaisuuksia tehneenkin puolelta oikein hyvin. Kun viime syksynä sain vakituisen paikan, lopetin sijaisuudet. Edelleen tulee soittoja vanhoista sijaispaikoista, ja tilanteet ovat välillä aika hankalia. Eihän sijaisuuksilla kukaan elä, joten niitä tekevät opiskelijat.
Ei saa olla niin kateellinen, hyi.
Laitoksessamme mm. matemaattisten aineiden opettajaksi pääsi täysin ilman mitään harjoittelua. Ei pääaineessa, ei myöskään sivuaineissa. Tosin siitä on n. 5 vuotta aikaa. Didaktiikkaakaan ei opetettu, ainoastaan ns. kylmää matematiikkaa. Opettajaksi pätevöitymiseen riitti esim. avoimessa yliopistossa suoritettu cum laude kasvatustieteistä. Toivon, että suurimmassa osassa yliopistoista toimitaan kuvaamallasi tavalla ja että asiat ovat muuttuneet. Yliopisto, jota kävin, ei sijaitse Etelä-Suomessa.
Parempi kai on, että sijaisena on sukulaistyttö, joka opiskelee suomen kieltä kuin että sijaisena ei ole ketään. Mitä sitten sanoisit, jos tämä sukulaistyttö lopettaisi sijaisuuksien tekemisen (minkä tekeekin välittömästi saatuaan oman alansa paikan) ja tilalle tulisi epäpätevä ei-sukulainen, joka on kyllä kiva, mutta ei edes aio opiskella opettajaksi?
Jos tahtosi toteutuisi ja sijaiseksi vaadittaisiin opettajan pätevyys, voit olla varma siitä, että lastemme parissa ei tee sijaisuuksia enää kukaan.
Lapsia pitää kuunnella ja heidät pitää ilman muuta ottaa vakavasti. Omien lasteni kanssa kuulen tuota sijainen on tyhmä eikä sijainen osaa opettaa, mutta en kyllä hevin mene siihen mukaan. Usein paljastuukin, että sijainen on tehnyt jotain toisin kuin oma opettaja, ja se on aika kova paikka lapselle. Lapset ovat yllättävän konservatiivisia, eivätkä suvaitse muutoksia koulussa. Sijaisiin suhtaudutaan ihan eri tavalla kuin omaan opettajaan. Useimmiten sijainen tarkoittaa lapsille sitä, että koulussa ei silloin tarvitse tehdä mitään. Jos sijainen vaatiikin, että pidetään ihan tavallisia tunteja, eikä suinkaan katsota videoita tai piirrellä, on sijainen helposti tyhmä.
Sanoit, että "Hän on vasta opiskelija, ja tekee silti jatkuvasti epäpätevänä sijaisuuksia lastemme parissa." Tunnustit siis itsekin, että tuolla sijaisella on kokemusta opettajana. Millä tavalla pitäisit parempana opettajaa, joka on kyllä valmis, mutta ei ole koskaan aiemmin opettanut?
Minulle dramaattisin sijaisuus on ollut kahden päivän pesti eka luokalle. Ihania oppilaita, samanikäisiä kuin oma poikani. Mutta eivät samanlaisia. Ensimmäinen päivä meni rajoja etsiessä. Uutta sijaista testataan aina, mutta tämä ekaluokka oli kyllä mennä yli ymmärryksen.
Yksi suloinen poika irvisti minulle koko koulupäivän ajan ja hoki, että "Minä vihaan naisopettajia." Yksi ei suostunut lähtemään välitunnille, joten kannoin hänet sinne. Toinen ei suostunut tulemaan välitunnilta takaisin luokkaan. Kolmas valehteli silmää räpäyttämättä toiselle opettajalle, että sijainen oli antanut luvan tehdä sitä sun tätä (leikkiä omilla tavaroilla kesken tunnin ja seisoskella käytävälä välituntien ajan). Yksi piiloutui tunnilla opettajanpöydän alle samaan aikaan kun toinen meni lattialle makaamaan. Kaiken tämän ohella muutama tyttö halusi myönteistä huomiota osakseen. Kaksi poikaa mökötti vain siksi, että olin kirjoittanut päiväyksen eri kohtaan taulua, mihin oma opettaja sen kirjoittaa. No, huh huh. Luokka piti laittaa järjestykseen.
Seuraavan yön valvoin mietiskellen, mitä seuraavana päivänä tehdään. Valmistelin laukkuni täyteen tavaraa, jota tarvitsisimme seuraavan päivän töissä. Varasuunnitelmatkin tein, jos jotain odottamatonta tapahtuisi.
Toisena aamuna menin koululle varhain. Kaksi oppilasta tuli kertomaan, että kolmas oli sanonut, että "tuollaisia perkeleitä opettajana". Otin sanojan ystävälliseen puhutteluun. Asia annettiin anteeksi ja unohdettiin ja loppupäivä kyseisen pojan kanssa meni hyvin. Edellisen päivän irvistelijä oli kaiketi muuttanut mielensä naisopettajista, koska halusi tunnillakin pitää minua kädestä kiinni koko ajan. Teimme ryhmätyötä, jota jotkut eivät halunneet aloittaa ja sitten taas toiset eivät malttaneet lopettaa. Loppupäivästä piti käydä kysymässä rehtorilta tarkennusta lukujärjestykseen, koska oppilaat olivat eri mieltä kanssani siitä, mihin aikaan koulu päättyy.
Ja tiedätkö mitä. Ne päivät olivat ihania. Kun sitten soitettiin kotiin, että olin unohtanut jättää verokirjan kouluun, muistin, että tästä ihanasta työstä maksetaan vielä palkkaakin.
Olin kylläkin epäpätevä, joten palkka ei nyt suorastaan pilviä hiponut. Kun jaoin sen sitten huvikseni työhöni käyttämien tuntien määrällä, tuntipalkaksi taisi tulla jotain viitisen euroa.
Silti opiskelin loppuun, enkä ole päivääkään katunut.
Niin, kyllähän sitä mielellään haluaisi, että lapsiamme opettavat sijaiset olisivat muodollisesti päteviä ihmisiä, mutta luulisin, että suuri osa pätevyyden omaavista ovat jo omassa virassaan tai tekevät sitten jotain ihan muita hommia. Sijaisia on ainakin meidän pienellä paikkakunnalla moneen lähtöön: suuri osa nuoria, eri alojen opiskelijoita, osa vanhempia, elämän koulua läpikäyneitä... kaikki varmasti yrittävät hommansa hoitaa osaamallaan tavalla. (on ainakin luokassa joku, kuka vahtii ettei ihan käsirysyyn ja painiin lähdetä...)
Näin säästötoimenpiteiden alla sijaisia ei aina edes palkata, vaan tunteja usein hoitavat muut opettajat ns. otona eli oman toimen ohella, joka on siis kunnalle halvempaa, kuin varsinaisen sijaisen palkkaaminen luokkaan "porukkaa vahtimaan". Siinä sitä suihkimista piissaa, kun esim. luokanope oman sakkinsa lisäksi laukkaa tunnin aikana välillä myös naapuriluokkaa hoitamassa...(kokemusta on)
Itse olen tätä hommaa aika läheltä seurannut reilun 10 vuoden ajan; ensin opevirassani ja nykyään olemalla lyhytaikainen sijaisope(omasta halustani), ja hommaa on kyllä piisannyt ilman sairastapauksiakin. Kyllä rehtorit huomaavat hyvinkin nopeasti, hoituuko homma sijaiselta vai ei. Mutta kyllä tunnollisista tekijöistä(olivat sitten muodollisesti päteviä tai ei) on aina pulaa!