Haluaisin niin kauheasti koskettaa sinua aina kun olet lähettyvillä. Haluaisin kertoa mitä tunnen, tai että vain tarttuisit kiinni ja tekisit taas aloitteen. En uskalla. Käsitin, että kerran myönsit minulle ihastuneesi minuun ja joutuneesi jotenkin kärsimään tunteesi vuoksi. Muistan myös vieläkin miltä huulesi tuntuvat, joita en koskaan enää tule varmasti tuntemaan. Olen yrittänyt vihjailla jotain huumorin varjolla, mutta se tuskin on mennyt perille.
Joskus luulen, että sinäkin annat signaaleja, ja sitten taas tuntuu että olet kylmä kuin jää, ja olen kuvitellut vain kaiken. Sen tiedän, ettet kuitenkaan ole valmis todennäköisesti koskaan enää myöntämään mitään minulle, et ainakaan selvinpäin ;)etkä varmasti itsellesikään. Joten pysymme kavereina, jotka puhuvat kaikista maailman asioista rennolla ja kovalla äänellä, kaikesta paitsi siitä mitä sisällä hiljaa tapahtuu...
Joskus luulen, että sinäkin annat signaaleja, ja sitten taas tuntuu että olet kylmä kuin jää, ja olen kuvitellut vain kaiken. Sen tiedän, ettet kuitenkaan ole valmis todennäköisesti koskaan enää myöntämään mitään minulle, et ainakaan selvinpäin ;)etkä varmasti itsellesikään. Joten pysymme kavereina, jotka puhuvat kaikista maailman asioista rennolla ja kovalla äänellä, kaikesta paitsi siitä mitä sisällä hiljaa tapahtuu...
Vastaukset 50
Vanhimmat
ensin alusta, niin toivoin jo mielessäni, että se olisit sinä, se ainoa, joka olisit kirjoittanut, mutta ei sit kuitenkaan. Eipä sillä, ei meidänkään jutusta mitään oikeeta koskaan voisi tulla, haaveita vaan. Joskus haluais olla vaan hetken lähellä ja pitää hyvänä ja olla hellä, ei muuta ja haluais ite olla lähellä. Tunteilleen ei voi mitään, vai voiko? Sinä vaan vedät minua puoleesi kuin magneetti, samanlaiset tunteet eli haluaisin koskettaa kun olet lähellä.
Mistä päättelit ettei se ollut sinulle?
riviltä neljä alkaneen lauseen vuoksi ja viimeisen lauseen vuoksi:(
.."rennolla ja kovalla äänellä" no, ei tuo nyt sovi meille ja osataanhan me nytkin ihan söpösti puhua, mutta apua, aloitteenteko on nyt paljon vaikeampaa kun on ne "tunteet". Onko sullakin, etkö sinä voisi?
tutulta minullekin. Olet päivittäin niin lähellä, kaipaan kosketustasi ja läheisyyttäsi. Kaipaan sinua erossa ollessamme, ajattelen sinua, nauruasi, huumoriasi...voih tätä...olen todella ihaStunut sinuun nainen, työtoverini. Tunnen, että tunnet samoin vai kuvittelenko kaiken tämän?
Tämä taas tuntuu minulle tutulta tarinalta =) Melkein päivittäin töissä nähdään ja yhdessä työskennellään. Sinä olet vaan niin... kertakaikkisen täydellinen? Meillä on aina niin hauskaa toistemme seurassa ja nimenomaan huumorintajusi "kolahti" heti. Kukaan ei saa minua nauramaan ja hymyilemään sillä tavalla kuin juuri Sinä... =)
Joo, aivan samalta tuntuu, olen myöskin kenties ihastunut työkaveriini. Näemme päivittäin ja juttu luistaa molemmin puolin, pitkät katseet ja hymyt ovat mukana kuvioissa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä? Miten voi tietää? Haluaisin niin olla lähelläsi jo jopa koskettaa. Mutta ei voi.
On tämä niin hullua.Kumpikin tuntee vetovoiman välillämme ja tuskin kumpikaan rohkenee koskettamaan juurikaan toista. Näinkö tämä jatkuu taas maanantainakin? Olemme kuin mitään ei olisi ilmassa; höpötämme, nauramme ja..."paiskimme" töitä...hymyilemme, luomme toisiimme pitkiä katseita. Välillä tuntuu kuin pakoilisimme toisiamme ja väliin oikein hakeudumme liki.Voi meitä kulta pieni.
kuin omaa tekstiä oisin lukenut.työskentelemme
aika usein yhdessä ja olen aivan myyty edessäsi,sinä tumma ihanaiseni.puhumme joskus per-voja, nauramme mahat kippurassa jutuillemme ja muutenkin tuntuu ihanalta olla seurassasi.
Mutta,,,,en kuitenkaan voisi koskaan kertoa tunteistani sinulle,koska pelkään menettäväni ystävyytemme=((
Tuskinpa kuitenkaan... =( Tilanne on minulle niin uusi ja hämmentävä, että en oikein osaa mitään ihastukselleni tehdäkään. Liian monta kysymystä pyörii päässä päivästä toiseen... En karkuunkaan juoksisi, jos Sinä minua lähestyisit =)
Kovasti yritän omalla tavallani viestittää tunteistani: Hakeudun koko ajan seuraasi, yritän saada sinut nauramaan keinolla millä hyvänsä, juttelen joskus vakavampaakin asiaa... Silmiäni en saa irti sinusta ja joskus hämmennyn, kun tuijotukseni huomataan (hymyilen kuitenkin hämmennyksestäni huolimatta.) Silti... Rohkeus lopulliseen "liikkeeseen" puuttuu. Tavallaan odotankin sinun aloitettasi, koska olet minua jonkin verran vanhempi. Olet läheisyydessäni melkein joka päivä ja huomenna taas nähdään. Huokaus... =)
..paljonko teillä on ikäeroa,jos saa kysyä???uskallatko kertoa mistä päin olet????tumma,vaalea???
Aina saa kysyä ja aion vastatakin vaikka mahdollisuus sille, että olisit juuri Sinä on minimaalisen pieni. Ikäeroa on yli kymmenen vuotta, Pohjois-Suomessa oleskelen ja tummahan minä olen. Siinäpä muutama ympäripyöreä vastaus... =D
Hui! Ihan säikähdin josko olisin saanut pääsi vihdoin kääntymään. Kaikki sopi muuten, mutta fyysistä kosketusta, ja tällä tarkoitan nimenomaan suutelemista, ei ole tapahtunut. Muuta en uskalla unelmoidakaan. Vielä tunnen pienen mahdollisuuden kipinän ja toivon että jotain tapahtuu aloitteestasi aivan lähiaikoina.
Etkö sinä voisi tehdä aloitetta kun minä en uskalla.. ;)
Sinun vuorosi:) Yritän auttaa sinua eli teen sen mahdollisimman helpoksi...jo tänään.
Voih miten suloinen olit tänäänkin. Ikävä on jo nyt;((
Et varmaan oo mullekkaan oikee henkilö,mutta kaikki oli NIIN paikkansa pitävää että oikein sykähdytti..Inhottava tunne kun haluais mutta ei..Puhutaan vaan kaiken maailman asioista,ja kuiteskin..Olis niin ihanaa vielä joskus!!!
Hetken meni väristykset pitkin ja poikin. Voi kun se olisitkin... mutta mahdollisuus on 0,00001% joten tuskinpa.
No minä olen kyllä tehnyt aloitteita joo ja jopa kerran suudellutkin... ja tiedän että tunteita on molemmin puolin.
samanlaiset fiilikset jäi..
mutta loppu menikin sit hakoteille. Olen kyllä antanut signaaleja ihan selkeästi. Ja kohde on ollut aika hiljaa. Joten se on saanut aikaan sen että olen vetäytynyt muutaman askeleen taaksepäin.
Neuvoni sinulle onkin, ota härkää rohkeasti sarvista. Vielä kun se on mahdollista. Tunteet voivat olla hyvinkin molemminpuolisia ja epävarmuus toisen tunteiden laadusta karkoittaa orastavan suhteen, millainen se onkaan, takaisin sinne puhumattomuuden muurin taa. Kannattaa katsoa ennenkuin katua.
Niin meitä näyttää olevan paljon, kuka tahansa voisi olla kukansa, ja ehkäpä joku täällä onkin juuri Se kaivattu. Huoh...
Jutut seuraavat toisiaan ja tarinat toistavat itseään tai miten asian ilmaisisi. Kai se niinkin on, että tuntemuksemme ja kokemuksemme ovat aika yleismaailmallisia, vaikka haluaisimmekin pitää ne kokemuksellisina ja ominamme. Huoh, pakko kai jakaa sit vaan asioita toisten kanssa ja olla olematta ainutlaatuinen ja yksilöllinen.
tapaus! Olen vaan sanonut hänelle tahtovani vain kaveruutta, vaikka se ei totta olekkaan. Pakko, muuten sydän taas särkyisi. Ja voi kuinka tahtoisin tämän naisen kokonaan, olla lähellä ja rakastaa. Mahdotonta, hänestä ei ole siihen. Hän vain leikkii.
Miten niin leikkii? Voisitko antaa edes mahdollisuuden? Ihmisistä kyllä vaistoaa asioita, vaikka kuinka kieltäisi. Minua ainakin väsyttää tämä järjetön kontrollointi tunteista. Haluaisin kerrankin elämässä antaa tunteen vain viedä, mutta en voi tehdä sitä, koska eräs kieltää kaiken.
ja tahtoisin vain olla hänen lähellänsä. En voi kertoa mitä oikeasti ajattelen, mitä tunnen, ei hän tahdo mua oikeasti. Olen vain leikkikalu jota voi aina välillä hieman halailla ja pussailla ilman mitään vakavampaa. Mun kädet hänen ympärillä kertoo aidosta välittämisestä, hänen vain jostain kummallisesta leikistä...? Miksi hän tahtoo olla lähelläni, sitä en tiedä. Antaisin varmasti mahdollisuuden jos voisin olla varma että hän ei pelaa kanssani.
kertonut sinulle tunteistaan?
kolmansia osapuolia? Voihan olla, että se toinen osapuoli kyllä haluaa ihan samaa kuin sinä, mutta jos on jo varattu, ei ole niin helppoa. Onko hän sanonut sinulle jotain tunteistaan? Mistä tiedät, että hän leikkii?
haluaa olla sinun lähelläsi, mutta ei ole varmaa, haluaako enempää. Voihan olla, että hän ei voi eikä halua antaakaan muuta kuin platonista rakkautta jostain syystä.
nimittäin koskien niitä kolmansia osapuolia. Huomasin hämmästyksekseni perjantaina olevani yllätetty.. mielestäni työkaverini osoitti jonkinasteista kiinnostusta minua kohtaan. En kuitenkaan lähtenyt ottamaan siitä selvää, sillä hän on varattu. Mieli olisi kyllä tehnyt, vaikka tämä yllätyksenä tulikin - tai paremminkin ehkä niin, etten ollut itselleni ainakaan myöntänyt tässä välissä mitään olevan. Nyt välissä on ainakin sähköä. Tunnen sen, mutten uskalla kyllä asialla mitään tehdä juuri tuon kolmannen osapuolen vuoksi. Siksi pallo on mielestäni hänellä.
antanut "vinkkejä"...
ei ole. Tunteistaan en tiedä, mutta jonkinlaisia "vinkkejä" olen saanut kyllä. Ellen sitten tulkitse täysin väärin. Jotenkin hänestä paistaa pieni "mustasukkaisuus", saattaa olla että olen väärässä, tiedä häntä. Vaikea tilanne...... Leikiksi tämän koen kaikin mahdollisin tavoin ja asia on alkanut ahdistamaan. Mitä tämä oikein on???
on, niin anna asian olla. Ite olen ollut myös avoliitossa, tällä hetkellä sinkku, mutta en silloin olisi hyväksynyt, enkä nytkään, pettämistä. Kuule, paras, että annat asian olla. Ihastumiset tulee ja menee, niille ei voi mitään, mutta ei mitään vakavampaa voi ajatella kun on jo vakisuhde.
sulle: sä voisit kysyä siltä sitä suoraan. Pyydä häntä juttelemaan sinun kanssassi kahdestaan jonnekin ja kysy. Voi olla, että hän miettii samoin kuin sinä, että mitä tämä on. Siinä kun keskustelette kaikessa rauhassa ystävinä voit sitten sinäkin kertoa hänelle omista tunteistasi. Saattaa hyvin olla, että tunnette samoin. Saat sitten kuulla varmaan häneltä, miksi hän käyttäytyy siten kuin käyttäytyy. Eikä se tarkoita sitä, että te alkaisitte olemaan yhdessä tai että teille tämän jälkeen tulisi riita. Elämä jatkuu selkeämpänä näiden selvittelyjen jälkeen ja sinun ahdistus katoaa, ja voi olla, että hänenkin, mikä elämän tilanne nyt sitten onkin kyseessä. Mutta asioista voi aina puhua, ja varmaan voitte jatkaa puhumista toisenkin kerran. Ihmisiähän me vaan ollaan, ei tarvitse pelätä toinen toistaan. Pitää kuunnella, mitä toisella on sanottavaa ja yrittää ymmärtää eikä ainakaan luoda mitään stereotypioita.
tämäkin:D
Huomenna. Ota kiinni ja suutele ;)
niinkuin olisit Sinä. Onko tämä nyt totta? Et ole ennen puhunut tunteistasi, tää on eka kerta, siksi olen yrittänyt peitellä omiani. En leiki.
Jonskulle ja Katsylle ei viitsitä kertoa, koska ne ei ymmärrä tämmösiä "naisten välisiä tunteita".
Voitaisko muuten nähdä huomenna Stokkarin baarissa vaikka tuossa klo 15.00 aikaan, jos sopii?=) Mullakin luennot loppuu jo kahen maissa, niin voitais mennä latelle sinne ja juttelemaan.
Heippa, sä olet ihq!
ei tainnut osua kohdalle.toivoin niin et se olet sä. mutta ei.. en tunne kysesiä henkilöitä.
olen minä, mutta huom. me ollaan nyt netissä.
mistä tiedän varmasti sen olevan Sinä? anna joku vinkki..
eli minä olen kyllä minä, mutta sinusta en tiedä, oletko sinä Sinä.
että jos sua ihan oikeesti kiinnostaa tavata jossain, niin sä voit mailata tai soittaa mulle tai tulla jutteleen ihan muuten vaan, siten saat selville, että is it me or not:DD
Sinä. mulla ei ole meiliosoitetta. harmi!
minä olen minä, vai olenko minä sittenkin Sinä? Ääh, nyt tais mennä väärin, siis sinä olet Minä. Mä luulin siis, että Sinä olet sinä.. Ei antaa olla.
tämän nettiromanssin tältä päivältä. Kiitämme lukijoita mielenkiinosta. Kaikilla saduilla ei ole onnellinen loppu:(
No jonain päivänä se voikin olla totta. Ei sitä tiedä. Vaikka tuskin omakaan kohteeni tätä lukee...
sopiakaan. Mutta jos se oikeesti olisit Sinä, niin sinähän tiedät jo....
Olet? Tuntu vaan tutulta ;)
Mistäs itse oot? ;)
kun sydämesi särkyi? Minunkin sydämeni on särkynyt. Tutustuin yhteen ihmiseen ja huomasin miten kultainen ja hellä hän oli. Siihen ihmiseen rakastuin ja sitten sydän särkyi. Sitä kultaista ihmistä rakastan ja kaipaan, en varmaan milloinkaan voi unohtaa häntä.
Pohjanmaalta.Kaikki jutut tossa sun eka viestissä oli vaan niin paikkansa pitävää..
Valitettavasti en ole ollenkaan sieltä päin... Mutta onnea sinulle tapauksessasi! :)