Olen 29 vuotias nainen, ja ihastuin vastikään palavasti ensimmäisen kerran naiseen. Tsekkasin tietysti netistä tietoa Bi-seksuaalisuudesta, ja yks juttu oli aika hauska: Moni artikkeli sanoo, että seksuaali-identiteetin kehitys on sidoksissa muuhun psyykkiseen kehitykseen...!
Bisseillä identiteetti siis on lavea ja kehittynyt, mutta voinko todella onnitella itseäni myös muusta psyykkisestä kehityksestä? Onko tämä teoria pelkkää sateenkaarikansan omakehua, vai onko sille muitakin perusteita?
Bisseillä identiteetti siis on lavea ja kehittynyt, mutta voinko todella onnitella itseäni myös muusta psyykkisestä kehityksestä? Onko tämä teoria pelkkää sateenkaarikansan omakehua, vai onko sille muitakin perusteita?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tietysti! Bisseys on henkisen kehityksen korkein aste, vaikka heterot pitävät meitä muotilesboina ja lesbot kaappiheteroina. Todellisuudessa kaikki pelkäävät, että saamme seksiä enemmän kuin heterot ja homot yhteensä.;) Sitten on erikseen tämä olen-avoliitossa-etsimme-kolmatta-pyörää-porukka, joita ei tule sekoittaa tavallisiin bisseihin. Ihan vakavasti sanottuna: Emme Ole Heteroita ja voimme vallan mainiosti rakentaa pysyviä ihmissuhteita naisten kanssa. Puhun siis omasta puolestani bi-naisena, joka ei voisi kuvitellakaan nyt olevansa miehen kanssa...
ekä miehet nyt vois vähempää kiinnostaa...naiset saa mut kehräämään, kunhan vaan se ihana tippuis taivaalta syliin!
Minä en ole löytänyt sellaista teosta, joka valaisisi ihmisen seksuaalista kehitystä siinä mielessä, että miksi seks.kehitys sitten lähtee kulkemaan tiettyyn suuntaan. Niinhän sitä sanotaan, että murkkuikään saakka kaikki ovat bissejä ja sen jälkeen kehitys kehittyy eli toisista tulee heteroita ja toisista taas ei. Minua oikein harmittaa, kun en tiedä, mikä osa mahdollisesti on esim. hyvällä/huonolla äiti/isäsuhteella seksuaaliseen kehitykseen. Väitteitä kun on puoleen ja toiseen ja toiset taas sanoo, ettei noilla asioilla mitään merkitystä, kaikki on geeneissä... Mitenä nämä jutut oikein menevät, tietäisikö joku hyvää opusta?
Heippa!
Psyykkisestä kehityksestä kun kerran on puhe, niin väistämättä tulevat mieleeni psykoanalyyttiset teoriat, joita lukeneena (ei välttämättä ymmärtäneenä?!) on aina jäänyt se vaikutelma, että bisseys tai homous on jonkinlainen infantiili ominaisuus tai todellakin jokin kehitysaste, joka on jäänyt niin sanotusti "päälle". Kaiken kaikkiaan on tullut tunne, että psykoanalyyttisen teorian valossa olisin jotenkin jälkeenjäänyt... En tunnusta älähtäneeni, niin eipähän kalikkakaan ole silloin kalahtanut.
Hieman toisenlaisen kirjallisuuden valossa puhutaan, että bisseys liittyisi niin sanottuun kypsään tai vanhaan sielunikään. Narsistisuudessani haluaisin kallistua kyseisen väittämän kannalle :) Mutta tiedä sitten...
Olipa tieteellinen selitys mikä hyvänsä, se ei kaiketikaan voi koskaan kumota rakkauden tunnetta. Mitä väliä sillä loppujen lopuksi on, miksi rakastaa, kun riittää, että sinä olet juuri sinä ja minä rakastan sinua! Rakkaus on alfa ja omega, kuten sanonta kuuluu.
Mistä olet lukenut tuon ajatuksen, että bisseydellä olisi jotain tekemistä sielun iän kanssa? Mielenkiintoista!
Ihan siksi, että minäkin kovasti tahtoisin uskoa moiseen :-D. Olin hiljattain olosuhteiden pakosta kämppiksenä yhden ihastuttavan ihmisen kanssa, joka tahtoi katsoa kättäni ja totesi heti minun olevan "vanha sielu".
Ainakin on hienoa ajatella olevansa hienosti vanha sielu, joka olisi jotenkin ylemmässä kehitysvaiheessa :)
Mutta lapsenmielinen on kiva olla, vaikka se sielu olisi wanhus...
Eli minua ei niinkään kiehdo ajatus siitä sielun kehitysvaiheesta (jos olisin jossain ylemmässä, niin kauhulla ajattelen, millainen olen ollut alemmassa :-D), mutta muuten se ajatus, että olen ollut täällä ennenkin, kiehtoo.
Hassua (tai mielenkiintoista) ajatella, että bisseys olisi siihen jotenkin sidoksissa. Jospa sitä on aiemmin ollut mies/nainen - voisihan sen ajatella selittävän sitä, että nyt ikäänkuin tykkää molemmista.
... ja jälleensyntymä sinänsä on mielenkiintoinen ajatus. Onhan siinä tietty logiikka, että olisi ollut jossain elämässään ollut eri sukupuolta ja siksi voisi rakastaa miestä ja naista.
Itse kuitenkin lähinnä vaan leikittelisin ajatuksella. Ja kaikilla asioillahan voi leikkiä - tarkastella niitä eri puolilta ja pohtia mahdollisuuksia.
Tärkeintä on kuitenkin tämä elämä, jota elämme.
Muuten, jos olisi elänyt aikaisemmin useammankin elämän niistä mitään oppimatta, eikö sekin olisi turhauttavaa? Sitten taas jos niistä jotain jäisi jonnekin sisäiseksi tiedoksi tai ymmärrykseksi, asiassa olisi jotain järkeä.
Jatkan vielä...
Luulenpa, että bisseyden yhteys sielunikään selittyy ennen muuta sen ajatuksen kautta, että kypsemmässä sieluniässä ihminen on alkanut oivaltaa, että sielu nimenomaan on se pysyvä olemus ja sukupuoliominaisuudet ym. ruumiillisuuteen liittyvät seikat ovat vain päällyslehtiä. Sielu on siis ainakin jossakin hyvin oleellisessa mielessä sukupuoleton. Kypsä sielu on silloin valmis rakastamaan IHMISTÄ, ennemmin kuin miestä tai naista...
Lisää voi lukea Caroline Myssin teoksista mm. Sielun sopimus ja olikohan se toinen Hengen anatomia... Pahoittelen, kun en muista!
on varmaan oikea sana kuvaamaan myös minun ajatuksiani tässä asiassa. Ja se, että jos jotain ei ole ehdottomasti todettu mahdottomaksi, niin miksei se voisi olla mahdollistakin.
Kuten sanoit; nykyhetkelle on jokseenkin merkityksetöntä se, onko aiemmin ollut jotain ja jos on, niin mitä. Siis siinä mielessä, että tätä eläämähän me nyt elämme, tätä hetkeä, tätä päivää :-). Ja ehkä tärkeintä on oppia tästä elämästä jotain. Jos jotain on ollut aiemmin, niin minä raasu taatusti toistan samoja virheitä elämästä toiseen :-D
Melkein nousee niskakarvat pystyyn. Nimittäin kun itselläni on juuri ollut kokemus rakkaudesta ihmiseen.
Ja kiitos kirjavinkeistä, pitääkin tutustua!
>sielu nimenomaan on se pysyvä olemus ja sukupuoliominaisuudet ym. ruumiillisuuteen liittyvät seikat ovat vain päällyslehtiä. Sielu on siis ainakin jossakin hyvin oleellisessa mielessä sukupuoleton.
aivan älyttömän hienosti sanottu.
allekirjoitan tuon, amen.
Ainakin biseksuaalina joutuu kohtaamaan sen tosiasian, että maailma ja ihmiset ovat niin kovin moninaisia. jollei maailmankuva ole jo valmiiksi avarampi, kuin perus"urpolla", niin sitä on pakko avartaa, jotta voisi hyväksyä itsensä.
latentit bisset tietenkin asia erikseen.
osittain voisin jopa sanoa, että biseksuaalien on pakko olla varakatseisempia kuin jopa homojen tai lesbojen, kun ei voi sulkea ketään pois (kuten lesbot voivat tehdä esim. binaisille ;-)
tässä tietenkin rinnastan maailmankuvan avartumisen viisauteen ja viisauden psyykkiseen kehitykseen -
liekö totta tahi ei
Olen myös kovasti miettinyt kyseistä asiaa, toisen ihmisen rakastamista yli sukupuoli rajojen. Luulen että asian hyväksyminen käy mielen kypsymisen kautta ja tosiaankin kyse on ns. vanhasta sielusta. Onko tähän mennyt aikaa sitten useampi elämä vai käykö kypsyminen vuosissa, vaikea sanoa. Mutta ainakin uskon että kyseessä on harvinaisen laajakatseinen ja älykäs sielu kun pystyy rakastamaan ilman ennakkoluuloja.