Poikani(5v.)on ollut hoidossa 1,5-vuotiaasta lähtien, aloitin silloin opiskelun. Hän oli ensin vajaa kaksi vuotta kunnallisella perhepäivähoitajalla kunnes siirtyi yksityiseen päiväkotiin muuton yhteydessä...jossa on siis edelleen.
Perheeseemme syntyi vauva muutama kuukausi sitten mutta olen kuljettanut silti esikoista tarhassa että saa hieman virikkeitä päivään ja ikäistänsä seuraa. Nyt olen kuitenkin alkanut miettimään että jos ottaisin lapseni kokonaan tästä tarhasta pois. Pk:n henkilökuntaan kuuluva, johtoasemassa oleva henkilö, ei ole mielestäni osoittanut kovinkaan asiallista käyttäytymistä perhettämme kohtaan viime aikoina ja minua suoraan sanottuna ahdistaa ajatella että poikani kulkisi siellä vielä pari vuotta ennen kouluun lähtöä.
Lähinnä minua tässä huolettaakin että miten poikani sitten tulevaisuudessa koulussa(ja eskarissa) pärjäisi jos tässä välissä on vuoden kotona. Hän on vilkas tapaus ja pk-ryhmässä varmaan kuitenkin pidetään selkeät rajat ja hieman "valmennetaan" tulevaa koulua varten... Mietinkin että olisiko tarhan vaihto kannattavampi vaihtoehto vai ottaisinko lapsen kotihoitoon ja viettäisin "laatuvuoden" rakkaiden lasteni kanssa? :)) Onko kenelläkään samankaltaisia kokemuksia?
Aurinkoista kevättä kaikille! :)
Perheeseemme syntyi vauva muutama kuukausi sitten mutta olen kuljettanut silti esikoista tarhassa että saa hieman virikkeitä päivään ja ikäistänsä seuraa. Nyt olen kuitenkin alkanut miettimään että jos ottaisin lapseni kokonaan tästä tarhasta pois. Pk:n henkilökuntaan kuuluva, johtoasemassa oleva henkilö, ei ole mielestäni osoittanut kovinkaan asiallista käyttäytymistä perhettämme kohtaan viime aikoina ja minua suoraan sanottuna ahdistaa ajatella että poikani kulkisi siellä vielä pari vuotta ennen kouluun lähtöä.
Lähinnä minua tässä huolettaakin että miten poikani sitten tulevaisuudessa koulussa(ja eskarissa) pärjäisi jos tässä välissä on vuoden kotona. Hän on vilkas tapaus ja pk-ryhmässä varmaan kuitenkin pidetään selkeät rajat ja hieman "valmennetaan" tulevaa koulua varten... Mietinkin että olisiko tarhan vaihto kannattavampi vaihtoehto vai ottaisinko lapsen kotihoitoon ja viettäisin "laatuvuoden" rakkaiden lasteni kanssa? :)) Onko kenelläkään samankaltaisia kokemuksia?
Aurinkoista kevättä kaikille! :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
ovat kaikki olleet kotihoidossa, menneet kerhoon 2 kertaa/viikko alkaen kolmen vuoden iästä, sitten eskariin ja hyvin on mennyt.
Eskarivuosi on opettavainen mutta ei liian vaativa, saa tuntumaa ryhmässä käyttäytymiseen, mutta myös paljon leikkiä =)
Lapsellesi voi tehdä hyvääkin olla kotihoidossa, mikäli hän on ns. vilkas tapaus. Hän on jo pienestä asti hoidossa, ehkä hän on kuitenkin kaivannut enemmän äitinsä/vanhempiensa seuraa. Ja varsinkin kun on vauva tullut taloon niin hän voi kokea, että hänestä välitetään, kun hänkin saa olla kotona.
Ystäväni lapsi rauhoittui huomattavasti, kun hänet otettiin päiväkodin huolinasta kotihoitoon. Hänelle se teki hyvää ja kun aloitti eskarin ei ollut mitään ongelmia. Päiväkoti voi olla lapselle tosi vaativa paikka, siellä on välillä tosi kova melu ja koko ajan tapahtuu jotain. Tavallaan lapsi ei välttämättä pääse kunnolla rauhoittumaan hoidossa, kotona se on mahdollista.
Esikoisen kanssa meni elämä ihan mahdottomaksi, kun hän jäi kotiin. Kuntoutuksellisista syistä oli ollut päiväkodissa jo tätä ennenkin. Aika nopeasti lapsi lähtikin takaisin päiväkotiin, toki oli vain puolipäiväisenä, eikä edes joka päivä. Ongelmia oli pojalla jo aikaisemminkin, ja ympäri vuorokauden itkevän vauvan kanssa teki lapsesta todella levottoman. Luulin, että pärjään, mutta toisin kävi. Lapsi karkaili, jatkuvasti juoksin vauva kainalossa esikoisen perässä ja pelkäsin pahinta. Karkailu ei ollut ainoa ongelma, mutta se oli kyllä kaikista pahinta.
Eli meillä kävi ihan päinvastoin.
Mikä teidän lapsen diagnoosi oli, kun hän kuntoutuksellisesta syystä oli päivähoidossa? Ja jatkoitteko kotona samaa kuntoutusta vai jäikö kunotutus kokonaan/vähemmälle?
Ongelmia oli sosiaalisessa kanssakäymisessä, Oli aina yksin, eikä oikein osannut edes seuraa kaivatakaan. Näitä ei oikein voi kotona treenailla itse, päiväkodissa oli ryhmä jossa näitä asioita pystyi harjoittelemaan. Karkailua oli myös siellä, ja piiloutumista. Tokihan kotona harjoiteltiin ihan samalla lailla päivittäistoimintoja kuin ennenkin.
Nykyään on kyllä myöskin ihan diagnoosi (tarkkaavaisuushäiriö yms...), ja muut terapiat.
Lasta häiritsi myös kaikki muutokset, muutot, päiväkodin vaihdokset, jopa pitkät vapaat. Päivärytmin muutoksetkin saivat lapsen sekaisin. Viimeinen tikki olikin varmaan sisaruksen syntymä. Ja se, että tämä vauva oli todella vaikeahoitoinen ja itkuinen.
Sitten alkoi helpottamaan, kun taas saatiin jonkinlainen päiväkotirytmi. Jälkeenpäin tajusin, että olisi pitänyt toimia toisin, vähentää tarhassa oloa vähitellen, mutta ei silloin tullut mieleen. Jotenkin vaan odotin, että ihanaa kun voidaan kaikki jäädä nauttimaan kotielämästä ja arjesta, oli jäänyt lomat ja muut vapaat vähiin aikaisemmin.
Nyt kokeilemme taas uudestaan, mutta uskon nyt sujuvan jo paremmin, kun eskari loppuu.
Ehdottomasti oma koti on paras paikka lapselle! Paitsi tietysti joissain ongelmatapauksissa, joissa perheessä on alkoholismia, mielenterveyshäiriöitä tms., mutta siis tavallisesti juuri oma koti on paras lapselle. Itselläni poika jäi kotiin perhepäivähoidosta vajaa 4 v. iässä, kun pienempi syntyi. Kävi kerhoissa ja eskarissa 6 vuotiaana (4 h/päivä). Nyt 5. luokalla ja aina on kehuttu hyvin sosiaaliseksi.
Aivan, koti on paras. Usein vanhemmat ajttelevat lapsen oppivan päiväkodissa taitoja, joita lapsi ei kotona opi ja toisaalta päiväkodin sosiaalistavan lapsia. Osittain tämä on totta, mutta toisaalta lapsi voi oppia myös kotona taitoja, joita ei päiväkodissa opi. Tosiasia on, että päiväkodin henkilökunta ei ole samanlaisessa siteessä lapseen kuin vanhemmat eikä lapsi saa mitenkään yksilöllistä hoitoa päiväkodissa.
Olen työni puolesta vieraillut useissa päiväkodeissa välillä muutamia pv ja olen todennut, että se rauhattomuus ja melu, mikä päiväkodeissa ajoittain on ei varmasti ole hyväksi kaikille lapsille. Kotona lapsi voi vetäytyä omaan rauhaan aina hetkittäin, päivähoidossa tällainen on aika mahdotonta. Lapsi tarvitsee aikaa myös olla itsekseen, rauhoittuakseen. Ja yksi asia on, että joidenkin perheiden osalta kasvatusmetodit päiväkodissa ja kotona ovat erilaiset ja lapselle voi tulla ristiriitaa niiden kanssa. Tällöin lapsi on välissä kärsimässä, kun päiväkodissa pitää tehdä niinkuin ei kotona saa ja toisinpäin.
tarhassa lapset ovat levottomia, tarha on laitos.
..oli todella nihkeä suhtautuminen siihen että ottaisin poikani pois heidän tarhastaan. Alunperin aloin puhumaan asiasta kun olimme käyneet katsomassa isompaa asuntoa hieman kauempaa ja jos olisimme sen ottaneet, niin se olisi merkinnyt tarhan vaihtoa.
No, tämä jo aiemmin mainitsemani johtoasemassa oleva henkilö oli asiasta hieman eri mieltä. Hän alkoi minua suoraan syyttämään että revin lapseni irti kaikesta tutusta ja turvallisesta. Sanoi, että jos laitan poikani kaupungin tarhaan, on varmaa että joudumme heti silmätikuiksi ja poikani erityisryhmään... koska hän on siis tämän ihmisen sanojen mukaan ylivilkas ja pahasti keskittymishäiriöinen. Heidän tarhassaan hänellä olisi kuulemma hyvä olla koska on tutut ihmiset ja tuttu ympäristö. Ja ennen koulua olisi vielä heillä kaksi vuotta aikaa "opettaa" lastani koulukypsäksi. Lisäksi sain kuulla tällaisia lauseita: " Ajatteletko sinä ollenkaan lastasi..", " Ei miehesikään halua lähteä tältä asuinalueelta..", "Poikasi on ylivilkas, kyllä sinä tiedät mutta et vaan myönnä sitä", "Vauva kasvaa siinä itsekseen, keskity välillä poikaasikin", ym.
5v tyttö ollut kotona 1v ja 7kk jo. Käy kahtena päivänä viikossa 3,5h kerhossa. Mutta ensin oli kokonaan kotana 4kk kun pikkuveli syntyi. Mielestäni tämä kerhoaika on ollut riittävä. Ja laatuaika kotona kivaa. Lapset ovat kyllä rauhallisempia esim. eskarissa jos ovat olleet kotona. Ja oppiihan sitä kotonakin esim. leikkaamaan saksilla yhtä hyvin kuin päiväkodissa.
Vaatii lapselta totuttelua olemaan kotona jos on ollut pitkään hoidossa. Mutta joku kerho tai ihan vaan muutamana päivänä muutaman tunnin päiväkodissa olo tekee hyvää kun saa leikkiä kavareiden kanssa. Jaksaa kotona paremmin olla "tekemättä mitään"!
Kotona voi ihan yhtä hyvin harjoitella taitoja. Esim. tehtäväkirjojen avulla, askartelemalla ja vaan elämällä sitä arvokasta arkea kotona.
Kyllä lapsesi pärjää eskarissa ihan hyvin! On niitä sellaisiakin lapsia jotka tulevat eskariin kotihoidosta, ovat siis olleet koko ajan kotona. Ja hyvin pärjäävät. Ovat rauhallisempia.