Kun miehen ex ja äiti suunnittelevat lapsen yo-juhlien järjestämistä meidän kodissamme kysymättä minulta mitään, mitähän virkaa minulla siinä suhteessa edes on?
Mies on tyytyväinen kun pääsemme helpolla, vain paikkojen siivous. Minä en halua kumpaakaan hääräämään keittiööni tai talooni. Taidankin lähteä Tallinnaan tyttöjen kanssa koko viikonlopuksi.
Mies on tyytyväinen kun pääsemme helpolla, vain paikkojen siivous. Minä en halua kumpaakaan hääräämään keittiööni tai talooni. Taidankin lähteä Tallinnaan tyttöjen kanssa koko viikonlopuksi.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ai, että ovat "vieraat" ihmiset tulossa sinun kotiisi järkkäämään juhlia sinulta kysymättä?
Kai he ovat mieheltäsi edes kysyneet?
Voithan ystävällisesti huomauttaa heille asiasta tai sitten hienovaraisesti pyytää jonkin laista roolia itsellesi juhlissa, kun kuitenkin talon emäntä olet?!
Tuntuu kovin kummalliselta touhulta...
Mitäs juhlakalu itse tuumii asiasta?
Ei ole todellista!
Kukaan ei voi tunkea toisen kotiin järkkäilemään mitään juhlia!
Ex-muija ja äitinsä saavat järkätä juhlat ihan omissa nurkissaan.
Ja tommoinen lössö-äijä, joka ei näytä tajuavan asioista mitään, pellolle.
Koti on sinun ja miehen, ei ex-muikun ja hänen äitinsä.
Kerro ex-muikulle, että pysyy himassaan.
mitään, koska kyse on heidän lapsestaan/lapsenlapsestaan, joka asuu mieheni ja minun kanssani. Minä olen vasta pari vuotta sitten tullut kuvioihin ja heillä on vahvempi side nuoreen.
Keskustelua käytiin exän ja anopin kesken minunkin paikalla ollessa. Kysyin vähän vitsiksi pistäen, että mitäs me talonväki sitten tehdään ja ex sanoi, että voitte siivota.
En ole mikään mestarikokki ja he ovat, mutta omien lasteni ja entisen perheeni juhlat osasin kyllä järkätä ihan mallikkaasti. Tärkeintä kun minusta onkin tunnelma eikä ruoka, sitä saa kotonakin.
alunperinkään. Jatkoahan tuosta kaikesta seuraa. Mikä oikein haluat nyt olla.
Hei jotain reviiriä!
on sinun kotisi etkä sinä laske sinne ketään emännöimään! Sillä ei ole mitään merkitystä kuinka kauan olet ollut kuvioissa. Jos asut siinä huushollissa nyt ja se on kotiosoitteesi, niin se on silloin sinun KOTISI! Sinä ( ja miehesi ) päätät(te) mitä ja millaisia juhlia järjestetään!
lähtötilanteen. Tilanne on ihan luonnollinen, mikäli miehesi on eron jälkeen jäänyt asumaan perheen yhteiseen kotiin ja exänsä on muuttanut vaikkapa pieneen asuntoon. Mikäli se talo, johon sinä olet uutena muuttanut pari vuotta sitten on uuden yo:n koti, en ymmärrä ollenkaan kiukuttelemistasi. Toki äiti ja isä haluavat järjestää lapselleen yo-juhlat ja veri on aina vettä sakeampaa. Ota lusikka kauniisti käteesi ja yritä käyttäytyä. Mikäli vielä olet pelkkä avopuoliso, ja mahdollisesti miehesi elämässä n:o kuinkamones, niin sinulta odotetaan viisautta tunnistaa oma asemasi kuviossa.
No et kuule tasan tykkäis itekään, että sun kotiis tulis jotain muita akkoja jotain juhlia järkkäämään! Tottakai lapselle juhlat pitää olla, mutta järkätköön kukin kotonaan tai sopikoon asioista talon EMÄNNÄN kanssa. Itsekin voisin lapsipuoleni äidin kanssa tehdä vastaavassa asiassa yhteistyötä, mutta aina sen ehdoilla jonka huushollissa ollaan! Ja ilman lupaa meille ei tule kyllä tasan kukaan järkkäilemään yhtään mitään. Kaikkeen ei tartte suostua, ollaan sitten naimisissa tai ei. Silläkään ei oo mitään merkitystä monesko tyttöystävä sitä on menossa. Sitä samaa ketjua se lapsen äitikin vaan on, jos tarkkoja ollaan. Kyllä te jotkut osaattekin olla ärsyttäviä. Mieti nyt vähän!
Saako mielestäsi aina ihmiset mennä huseeraamaan entisiin koteihinsa kuin omiinsa; ihan sen jälkeen, kun ovat osuutensa pois siitä taloudesta ottaneet? Huh, melkoinen villi länsi.
että näillä huseerajilla oli talon isännän ja uuden yo:n isän lupa ja täysi tuki huseeraamiselleen. EIkös tällaisessa tilanteessa tärkein ole se uusi yo ja hänen juhlansa. Isän uuden tyttöystävät soputukoot tilanteeseen!
jos ex-puolisolla olisi joku nykyisen vaimon ylimenevä oikeus huseerata entisessä kodissaan. Mikähän sellaisen oikeuttaisi, omaisuus on jo jaettu.
Asiasta keskusteltuamme kävi ilmi, että mies ei ymmärtänyt kuinka asia minua loukkasi, hän ajatteli pääsevämme helpommalla. Päätimme nyt, että rouva voi tuoda tarjoilut, mutta isäntäpari olemme me. Mehän sen lapsen kanssa elämme ja olemme luultavasti tärkeämpiä ja läheisempiä kuin biologinen äiti.
Lapsen äiti on itse jättänyt miehensä ja lapsensa toisen miehen takia, nyt heillä menee huonosti ja hän on tällaisilla konsteilla työntämässä jalkansa väkisin vanhan kodin oven väliin ja mitätöimässä minut.
Kaikesta huolimatta lapsi saa arvoisensa juhlat ja tulee olemaan niissä se ehdoton ykkönen.
ämmä "ymmärsin".
Vaikka olisi isän uusi ystävätär n:o 56, on hän ihmisenä yhtä arvokas kuin se vuosia sitten taakse jätetty ex.
Mikä ihme teitä exiä vaivaa? Ottakaa jo lusikka kauniiseen käteenne ja ymmärtäkää asemanne. Olette menneen talven lumia ja lasten kustannuksella ja nimissä yritätte pönkittää omaa asemaanne.
Lissu on tullut takaisin, alkoikin jo olemaan aika tylsää täällä. :) Saa taas nauraa näitäkin vihanpurkauksiasi.
Hyvä kikka1. Olet osannut ottaa asian puheeksi miehesi kanssa ja vieläpä ilmeisesti ihan hyvin on keskustelut menny :)
Näin kun tapahtus kaikissa perheissä (niin uusio kuin ydin kuin missä vaan) niin vois avioerolukemat hieman kaunistua.
Kun tosiasiahan on että kukaan (varsinkaan miehet...heh) ei ole ajatusten lukija. Vaikka kuin yrittäisi vihjailla. Yllättävän monesti riidoissa yms. tilanteissa on kyse ennemminkin väärinymmärryksistä kuin ristiriidoista.
Hyvää jatkoa teille!
"näin se menee" - olet aivan oikeassa, ajatustenlukuun emme vielä toistaiseksi kykene, siis sanottava on asiansa.
Toinen juttu on se, että miehet eivät aina ymmärrä tällaisia tunnetiloja, he ajattelevat vain miten homma hoidetaan helpoimmin tai joustavimmin. Etenkin silloin jos tunteita exää kohtaan ei enää ole, ei hänen hääräämisensä enää hetkauta puolelle eikä toiselle.
Kirjoititko tosissasi olevasi ylioppilaalle tärkeämpi kuin hänen oma äitinsä. Voi ukko raukkaas millaisen klaulimen alle on joutunut jos on noin noussut nuppiin jo mainitsemasi ei vielä niin pitkään jatkuneen parisuhteen aikana. Oikein huvittaa tuollainen koominen reviiripyristely. Käsittääkseni koti on myös miehesi ja nyt jo onnellisesti valmistuneen ylioppilaan.
Missähän kohtaa sanoin olevani tärkeämpi kuin nuoren äiti? En missään tapauksessa sellaista kuvittele enkä edes haluakaan. Minullekin on ne omat lapset kaikkein tärkeimpiä.
Mutta koti on myös minun kotini ja se ei ole mahdollista jos siellä huseeraa vieraita ihmisiä vasten tahtoani. Siinä kohtaa on kyllä oikeus pitää kiinni omasta reviiristä.
Anoppini oli yhtä pöyristynyt äidin röyhkeydestä, ei vain viitsinyt siinä kahvitellessa sanoa mielipidettään. Entinen miniä kuitenkin petti hänen poikaansa, joten ystävälliset välit ovat vain kohteliasta pintaa.
Juhlat meni hyvin, me oma väki hoidimme kaiken anopin ystävällisellä avustuksella.
Nuoren äitikin tuli pitkin hampain käväisemään.
Ei kodista niin vaan lähdetä uutta onnea etsimään, tuoteta muille tuskaa ja surua ja sitten palata takaisin, kun ei mennytkään hyvin.
Valitettavasti siperia opettaa, jos ei itse älyä, rakas Ohhon. Ettei vaan olisi kalikka kalahtanut?
Jos talon isännän (uusio)kumppanit ovat useinkin vaihtuneet, silloin vuorossa oleva nainen on turisti!
Onko uusioperhedraamoihin itsensä tunkeville naisille hankala ymmärtää, että jos alkuperäisen perheen vesa juhlii lakkiaisiaan ainoa ketkä siinä jotain merkitsevät on tämä juhlakalu ja hänen VANHEMPANSA!
Ainoa joka siinä juhlassa jotain merkitsee on juhlakalu. Hänet kasvattanut ja hänen kanssaan asuva lähivanhempi on seuraava ja jos hän niin haluaa, myös uusi kumppani. Muualle onnea etsimään lähtenyt äiti on se vieras, pelkkä synnyttäminen ei häntä sen korkeammalle nosta.
Näin tämän lähivanhemman omassa kodissa, tehkööt mitkä järjestykset haluavat siellä äidin kodissa.
Mitenkähän sitä voi TUNKEA uusioperhedraamoihin? Jos puolet avioliitoista purkautuu, on meitä eronneitakin melkoinen joukko. Ja aina ei voi eronnut löytää kumppanikseen lapsetonta puolisoa, vaikka se olisikin ihanteellinen tilanne.
Yleensä näissä eroissa jompikumpi puolisoista on TUNKENUT itsensä ulos siitä perheestä.
Taas syyllistät kolmatta osapuolta, vaikka syyt eroon ja monimutakisiin tilanteisiin ovat takuuvarmasti löytyneet sieltä alkuperäisestä pariskunnasta.
Ja toinen asia on sitten se, että miksi minun pitäisi lymyillä ja pyydellä anteeksi olemassaoloani omassa kodissani?
Olen hyvin koulutettu (vrt. ex-vaimo), hyvässä ammatissa, kasvattanut ja kouluttanut kaksi fiksua lasta. Eli pään pidän pystyssä edelleenkin.
Meillä myös miehen lapsen yo-juhlat, lapset aikoinaan jäivät isälleen - hänen ex muutti pois (tai mies pisti pihalle toisen miehen takia).
Nämä jo toiset yo-juhlat ja miehen-ex on tavallisena kutsuvieraana uuden perheensä kanssa. Ei osallistu edes sinne lakkiaisiin koululla (en minäkään, koska olen omien lasteni päättäjäisissä toisaalla).
Mies ja minä olemme ns. isäntäpari (vaikka minä en asu talossa, vaan vähän matkan päässä lasteni kanssa). Samoin mies on ollut ja tulee olemaan isäntänä minun lasteni rippijuhlissa minun kotonani ja minun ex puolisoineen taas kutsuvieraana.
Tämä järjestely ollut alusta asti 3 vuotta, hyvin toimii. Selvät "rajat", kaikki sukulaisetkin tulee hyvin toimeen keskenään. Tärkeintä ettei aikuiset omilla ihmissuhdesolmuillaan sotke nuorten juhlia!