Siin se nyt oli. Mä olin polvillani sen vieressä ja toivon, toivin niin hartaasti että heräisin pian täs painajaisesta, mut se oli mahdotonta. Se oli totta! Mä otin viellä viimeisen kerran koirani pään syliini ja kuiskasin sille. "Älä jätä mua nyt, oo kiltti" mutta kaikki se oli turhaa. Angel oli jo kuollut. Se oli jäänyt auton alle ja mä en ymmärrä miksi pidin ditä pihassa vapaana...tiesin sen olevan kiellettyä mutta en voinut leikkiä sen kaa jos se oli narussa. Nyt tiedän, miltä mua haluttiin suojella. Tältä! Mutta mä vannon että sua rakas Angel en unohda, en niin siten koskaan. Lepää rauhassa, Angel!
KUOLEMA KOSKETTAA
*Angel88*
8516
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kissat
Elämä on ohi!
Kirjoittanut: ystävä, 6.11.2002 klo 19.53
Mä seison siin pöydän vieres ja silitin sua viimesen kerran. Sä näytit niin onniselta, sä saat nytten levätä rauhas ilman millaisii kipuja ja sun on hyvä olla. Vaikka jäädessäsi auton alle, sä et hyljänny mua, enkä mä ois tahtonut hyljätä sua, mut mun oli pakko. Tää on sulle parasta. Sä sait suuren piikin, piikin joka vei kaikki kivut pois, myös elämän! Mä jäin tänne, mut mä uskon et sust tulee mulle viel kissaenkeli ja sä voit elää onnellisena, ja muista, sä et koskaan haihsu mun sydämmestä
- yksinäinen ystävä
sai mut muistamaan päivän jollon mun hamsuliini päätti jättää mut.... tulin koulust ja mikä mua oottikaan.... silitin viimeiset silitykset ja koitin ymmärtää et parempi niin, mut en silti ymmärrä!!!!
voi sua raukkaa...
multa ei oo ikinä kuollu omaa lemmikkiä, mutta
tiedän miltä susta tuntuu.
silloin kun menin hakemaan omaa koiraani, niin lueskelin kasvattajan antamaa hoito luetteloa.
siinä luki, että omistajan pitää aina olla koiransa turvana, jopa hänen viimeisellä retkellään...
niin siinä luki, ja arvaa vaan meinasinko ruveta itkemään....
Kertomusesi oli tosi koskettava itekin olen menettänyt monta monitusita lemmikkiä..Hamsterini ja 3 koiraa ja 2 kanarianlintua!Tiedän mitä suru on mutta elämänhän on jatkuttava ja kyllä se siitä..Usko pois haleja sulle ja koita kestää!Joskushan me kaikki lähetään ei elämä ole ikuista!
Se (oli?)..on todella surullista, mutta kiitti kaikille. Mä katselin kuvii Angelista ku se oli ihan pentu ja määkin olin aika pieni... mä en voinu uskoo et se kaikki on nyt ohi! Mut ehkä se ei oo uskon asia vaan tosi asia... kuiteskin kiitti kaikille ja YX JUTTU: teil on viel teidän paraaht karvaiset kaverinne, niit ei voi korvata kukaan...näyttäkää se niille ja nauttikaa elämästä...ku sitä viel on
osanottoni.
tarinasi toi mieleen oman samanlaisen kokemuksen. vuosi sitten elokuussa hautasimme oman puolivuotiaan koiranpennun joka jäi auton alle...
se kärsi röhisten tienpenkalla, odottaen kipujen poistajaa, kun heitin sille hyvästit. en ikinä olisi halunnut olla siinä tilanteessa.
mun oli vietävä emokoira pois, ettei se näkisi, kun sen oma lapsi lopetetaan.
itkin koko päivän muistellen Pomoa, yhteisiä hetkiä ja ajatellessa, ettei se enää ikinä heiluta häntää kotiin tullessa.
pennun äiti on vieläkin mulla. se myös itki poikansa poismenoa samalla lailla. illalla se katsoi kuin tyhjään ja vinku... vielä nykyäänkin se joskus haistelee ja muistelee poikansa kuolinpaikkaa, kun ohi kävellään.
suru on pyyhkiytynyt suurimmaksi osaksi pois, mutta muistot on ja pysyy.
säilytä sinäkin muistot rakkaasta ystävästäsi. :)
Mä menetin myös noin.vuosi sitten rakkaan koirani.Se jouduttiin lopettamaan,koska mun kotona oli niin allergista porukkaa,että me ei voitu pitää sitä.Ja me etsittiin tälle koiralle kotia,mutta kukaan ei halunnut ottaa sitä,koska se oli jo niin vanha(10v).Ja mulla meni viikko,kun sain tietää,että koiramme oli lopetettu.Koska ensin se koiramme vietiin hoitopaikkaan ja sitten se oli lopetettu.Ja ensin mä olin vihainen mun vanhemmille,koska ne oli menny lopettaan sen koiran vaikka se oli jo meleko terve,mutta sitten mä tajusin,että kuka olis halunnu ikälopun koiran.Ja mä surin koiraamme,koska se oli mun paras kaveri ja lenkkikaveri.Nyt mä olen jo päässy yli meidän koiran kuolemasta ja haluaisin uuden koiran.
Hei kertokaa te muutki miten olette päässeet koiranne kuoleman yli.
ajan kans....