Nämä harmaat joilla on pienen pieni rääpälemäinen(anteeksi ilmaus) kroppa jossa ei lihaksia jne. mutta iso pää kuinka tai millä voimilla ja lihaksilla he rakentavat esim. valtavia aluksiaan? onko heillä kenties lihaksekkaampia orjia toisesta rodusta vai miten he yleensä rakentavat ym. mihin tarvitaan hiukan ruumiillista voimaa? Tuskin mikään syntyy ajatuksen voimalla.
Harmaat ja
rakentaminen
131101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hmmm...Suomessa on tietääkseni pitkään pyörinyt jonkinlaista harmaata taloutta (kuulemma liittyy monesti rakentamiseen...) liittyisiköhän samaan juttuun??
Toisaalta olen kuullut paljonkin juttua vihreistäkin mutta ei kai se mitenkään tähän liity?
Eikö ne joskus voisi olla valkoisiakin??? Hä.
öhöm... robotit?
ns. Datat
että ne tarvii käyttää fyysisiä voimia mihinkään?
meidän tekemiä niinsanotusti ne alukset!
ja ei niitä aluksia siel ole niin paljon kuin tääl näitä autoja.
Siellä on meitä humanoidi ihmisiä ja niin kuin täällä maanpäälläkin.
Siellä on sellaiset ns. muotteja jotka painaa alemmat ja ylemmät ulkokuoret!
siellä opetellaan ajatusten voimalla "puhumista", vaikka kyllä siellä puhutaankin ja opetellaan kieliä ja opiskellaan, vaikkakin vähän edistyneempiä asioita!
Harmaat ovat androideja.
Niin kutsutun "harmaan olennon" kehon rakenne ei ole oikeastaan ollenkaan niin typerä, kun sen itse näkee. Lisäksi niiden ote odottamattoman vahva. Ei kannata kuitenkaan antaa ulkonaisten seikkojen hämätä. Harmaat eivät näe tai koe todellisuutta ihmisen lailla, eikä keho ole heille yhtä absoluuttinen asian mitä ihmiselle.
Valitettavasti harmaat ovat liian erilaisia ihmisen ymmärrettäväksi. Sellaisen kohtaaminen on pelottavaa, koska se voi murskata ihmisen oman maailmankuvan.
Harmaiden ja ylipäänsä muukalaisten kohtaaminen ei pelota, jos on valmistanut itsensä sellaiseen olotilaan, että on vähän niin kuin he. Käytän menetelmää, josta käytän nimitystä "itsen muistaminen". Voi mennä vaikka luontoon, istahtaa kauniina kesäpäivänä kannon nokkaan ja alkaa tarkkailemaan.
Voi nähdä itsensä hengittämässä tasaisesti ja rauhallisesti, nähdä kuinka vihreät lehdet ovat puhjenneet puiden oksiin ja kuinka ne kimaltelevat auringon valossa, kastepisaroista heijastuu auringon valo. Tuulenvire heiluttaa puiden latvoja ja lehtiä, taivaan sinessä purjehtii poutapilviä ja ehkä joskus jokunen pisara putoaa aamusateen jäljiltä puun lehdiltä tuulen pudottamana poskille. Tuntee kuinka tuulenvire koskettaa kasvoja, tiedostaa miten oma keho istuu ja liikahtelee ja minkänäköiseltä se näyttää. Joskus joku pölypilvi nousee ilmaan kun tuulen nostattamana, pilvien liikkuessa taivaalla hyönteisten suristessa. Linnut laulavat samalla.
Kaikki tapahtumat siis havainnoidaan yhtäaikaa ja miten ne liittyvät kauniisti toisiinsa: ympäristön tuoksut, äänet, tuntoaistimukset, näköaistimukset. Nähdään miten oma keho sulautuu ympäristöön, on osa sitä, ja kaikki mitä näkyy, kuuluu, tuoksuu ja tuntuu muotoutuu yhdeksi yksinkertaiseksi kokonaisuudeksi.
Pikku hiljaa harjoitusta jatkettaessa ajatukset vaimentuvat ja olo luonnostaan rauhoittuu niin, että tajuaa olevansa osa kokonaisuutta ja tiedostaa suhteensa ympäristöön. Itsen muistaminen on alku sille, että voi alkaa hahmottamaan asioita yksinkertaisemmin ja samalla selkeämmin kokonaisuutena. Selkeys alkaa astumaan esiin.
> Harmaiden ja ylipäänsä muukalaisten kohtaaminen
> ei pelota, jos on valmistanut itsensä sellaiseen
> olotilaan, että on vähän niin kuin he. Käytän
> menetelmää, josta käytän nimitystä "itsen
> muistaminen". Voi mennä vaikka luontoon,istahtaa
> kauniina kesäpäivänä kannon nokkaan ja alkaa
> tarkkailemaan.
Tämä on kieltämättä totta. Valitettavasti kaikki eivät tätä ymmärrä. En ole itse siitä pahoillani, mutta suhde harmaisiin olentoihin on kova koulu. Heidän luonteensa on suorasukainen, eikä pehmeää laskua anneta, mutta jos kykenee hallitsemaan pelkonsa ja uskaltaa katsoa niiden sysimustiin silmiin, voi oppia asioita, joita ei ilman pysty huomaamaan.
Mitä pelkäämistä mustissa silmissä on. Onhan meillä maapallollakin eläimiä joilla on mustat silmät. Onhan meillä sokeitakin, niillä usein on valkoiset silmät aivan mustuaisesta lähtien. Ei ne ole sen pelottavimpia kuin me. Me itse säikytellään itteemme kauhu elokuvilla ja muilla sairailla elokuvilla. Eli se ulkonäkö ei ole pelottava miltä kuvauksellisesti näyttää. Se on ihan normaali olento kuin mekin, ehkäpä älyä niillä on enemmän kuin meillä. En pelkää heitä, voin ehkä ensimmäisellä kerralla säikähtää jos ne yhtäkkiä nuin vain tulee, mutta jos ne alkaa puhumaan minun kieltä niin alkaa pelko hävähtyä pois.
Osaan puhua heistäkin hyvää, koska tunnen heidät osa heistä. He eivät kuitenkaan ole parhaimman teknologian jäljillä, vaan parhainta teknologiaa tulee siltä joka syntyy joskus. Eli joku voi syntyä milloin vain, missä vain, ja kehittää parempaa teknologiaa kuin kukaan muu. Eli maassakin se voi olla mahdollista, aina katsokaas voi tapahtua mitä vain. Onhan osa 7 vuotiaista jo käynyt yliopistonkin, siinä esimerkki miksi joku voisi saada älynväläyksen maassa.
En muista tarkalleen, mutta taisi olla rintaan asti korkeus heillä ja, heidän ihonvärinsä muuttuu sen mukaan missä kulkee, tai olikohan että heidän iho muuttuu sille olotilalle sopivaksi tai jotakin sinnepäin. Kameleonttikin saa muutettua väriä, ja naamioiduttua miksi vain. Heillä on ainakin pikimustat silmät, pehmeä iho, sileä sellainen, isohko pää, takaa päästä vähän alkaa sellainen koukku ylös, eli pikkuinen nyppylä tai jokin. Ei mikään bodi tyyppi, keskikohtalainen keho siis.
Niiden penikat voi sitten olla vähän pienen lapsen kokoisia, mutta on heidänkin ikä paljon, voi olla yli 60 vuottakin ja enemmän, mutta hekin kasvavat kokoajan. En muista mutta he taisivat kasvaa kookkaisiin mittoihin, eli pitkiksi, mutta tämä on hidasta prosessia jos he kasvavat, koska heillä ikää riittää.
Jotain tälläistä. En muista näöltään tarkalleen, koska en muista enää sieluni vanhaa osaa. Ja miksi hemmetissä tälläisiä muukalais juttuja pitää piilotella, ne on samanlaisia hyviä tyyppejä kuin muutkin. Antaa ajan kulua ja mietitään sitten mitä tehdä tässä tilanteessa.
>Mitä pelkäämistä mustissa silmissä on. Onhan
>meillä maapallollakin eläimiä joilla on mustat
>silmät. Onhan meillä sokeitakin, niillä usein on
>valkoiset silmät aivan mustuaisesta lähtien. Ei
>ne ole sen pelottavimpia kuin me. Me itse
>säikytellään itteemme kauhu elokuvilla ja muilla
>sairailla elokuvilla. Eli se ulkonäkö ei ole
>pelottava miltä kuvauksellisesti näyttää. Se on
>ihan normaali olento kuin mekin, ehkäpä älyä
>niillä on enemmän kuin meillä. En pelkää heitä,
>voin ehkä ensimmäisellä kerralla säikähtää jos ne
>yhtäkkiä nuin vain tulee, mutta jos ne alkaa
>puhumaan minun kieltä niin alkaa pelko hävähtyä
>pois.
Enpä minä pelkääkään. Puhuin silmistä kuvainnollisesti. Ne ovat hallitsevin piirre harmaan olennon olemuksessa. Se, mikä minua on joskus niiden silmissä pelottanut, ei ole ulkonäkö. Ne silmät vain näkevät ihmisen sieluun asti, niiltä ei voi salata mitään, ja se vaatii aivan erilaiseen yksityisyyteen tottuneelta ihmiseltä aikaa sopeutua. Toisaalta, kun harmaiden outoon telepatiaan on tottunut, alkaa pitämään ihmistä hyvin sulkeuteneena kaikenlaisten ylimääräisten suojamuurien sisään.
Nykyisin pelko pääosin vaikuttaa vain silloin. Kun jotain alkaa tapahtua. Nämä jutut eivät tapahdu silloin kun niitä pyytää tai odottaa, mutta kun on hetken aikaa pystynyt katselemaan ympärilleen, rauhoittuu huomattavasti.
Valitettavasti ufojuttujen pyhässä maassa, Yhdysvalloissa, ufoharrastajien valtavirran asenteet harmaita olentoja kohtaan ovat hyvin kielteiset. Jos yleinen asenne olisi siellä neutraalimpi, niillä ihmisillä olisi paremmat puitteet sopeutua omaan tilanteeseensa, joilla on aitoja sieppauskokomuksia.
Minusta aina kun kohtaa muukalaisia, olisi hyvä etsiä samankaltaisuuksia kulttuurista ja keskittyä niihin, ei eroavaisuuksiin. Tästä saadulle perustalle on sitten hyvä alkaa rakentaa yhteiseloa, ymmärtäväisyyttä ja ystävyyttä.
Se mikä on häirinnyt useissa keskusteluissa muukalaisista on se kuinka monet ihmiset pyrkii aina maalaamaan tätä "me vastaan ne" asetelmaa joka on niin tuttu, ja etten sanoisi, jopa kliseinen. Tuollainen asenne ei synnytä kuin eripuraa, pelkoa ja eristyneisyyttä.