hei vaan sinä tavallinen duunari

Akateeminen duunari täällä pk-seudulla makselee asuntolainaansa... Kouluja käyty vain viisi vuotta peruskoulun jälkeen. Tosin saman palkan saisin kolmenkin vuoden koulutuksella...

Ison talon edut ne on duunareillakin:)
Haalarihommissa on se hyvä puoli, että ei tartte ite maksaa työvaatteitaan ja jalkineitaan. Kyllä toimiston tyttöjä ja poikia vituttaa.

Joo kyllä muakin nää haalarihommat jurppii, mut onneks tulee reissuhommis tollaset 3000e kuussa ja verottomat päälle, se vähän lohduttaa... Kyllä oliskin kivaa olla kansakoulunopettaja nälkäpalkalla kuuden vuoden yliopisto-opiskelujen jälkeen HA!

$$$ kirjoitti:

Joo kyllä muakin nää haalarihommat jurppii, mut onneks tulee reissuhommis tollaset 3000e kuussa ja verottomat päälle, se vähän lohduttaa... Kyllä oliskin kivaa olla kansakoulunopettaja nälkäpalkalla kuuden vuoden yliopisto-opiskelujen jälkeen HA!

Osaamisesta maksetaan, ei koulutuksesta. Joillekin vaan se koulutus on ainoa keino hankkia osaamista.

Itse it-hommissa projektijohtajana, koulutus pelkkä yo, mutta takana jonkin verran kokemusta (ikä 35 v.).

Siistit ja ennenkaikkea mielenkiintoiset työtehtävät, joista maksetaan 7000 € kuussa.

Ei jurpi. Eikä tarvitse haalareita;-)

$$$$$$ kirjoitti:

Osaamisesta maksetaan, ei koulutuksesta. Joillekin vaan se koulutus on ainoa keino hankkia osaamista.

Itse it-hommissa projektijohtajana, koulutus pelkkä yo, mutta takana jonkin verran kokemusta (ikä 35 v.).

Siistit ja ennenkaikkea mielenkiintoiset työtehtävät, joista maksetaan 7000 € kuussa.

Ei jurpi. Eikä tarvitse haalareita;-)

Mutta minun palkkani on 12 000 e/kk. Ja silti tuhnuttelen vuokra-asunnon soffalla kuumia tuhnuja ja odottelen rommausta.

IT-mies kirjoitti:

Mutta minun palkkani on 12 000 e/kk. Ja silti tuhnuttelen vuokra-asunnon soffalla kuumia tuhnuja ja odottelen rommausta.

Meita 7-15t kuukaudessa (netto) ansaitsevia on kuitenkin sen verran pieni joukko ettei se asuntomarkkinoilla tunnu missaan.

Lohdullista sen sijaan on, etta kun paattaa ostaa asunnon (PK seutu), vaikka 4h k niin siihen menee vain 18-24 kuukauden tulot, ilman velkaa.

meinaan , , kirjoitti:

Meita 7-15t kuukaudessa (netto) ansaitsevia on kuitenkin sen verran pieni joukko ettei se asuntomarkkinoilla tunnu missaan.

Lohdullista sen sijaan on, etta kun paattaa ostaa asunnon (PK seutu), vaikka 4h k niin siihen menee vain 18-24 kuukauden tulot, ilman velkaa.

teidän pitäisi nauttia niistä rahoista/as. osakkeista ennemmin kun kehua täällä niitä ja kiusata meitä "duunariparkoja. Menkää vaikka lisäämään takkaan puita!

tästä että te jaksatte aina pohtia sitä kenellä on minkäkinlaiset tulot ja miten pystyy asumaan ja millainen koulutus ihmisellä on. On tainut matkalla unohtua monenlaiset elämän arvot ja se että pohtii mistä asioista omassa elämässään tulee onnelliseksi. Onnellisuuteen tarvitaan paljon henkistä kasvua ettei välitä maalisista asioista. itsellänikin tie on ollut kivinen, olen asunut vuokralla, omassa paritalon puolikkaassa ja pian omakotitalossa. Ne ovat minun unelmani joihin olen halunnut sijoittaa, ihan ilman kenenkään toisen arvostelua siitä mitkä minun rahkeeni ovat, mikä minun koulutukseni on. Olen niin paljon kohdannut työssäni niin akateemisia kuin duunariihmisiä ja viinapullo jos toinen on ikävä kyllä pysynyt kädessä - kun ihminen ei omista kuin yhden vaatekerran päällänsä, ei asuntoa - ei läheisiä - ei ihmisiä jotka välittävät -itsemurhaa yrittäneitä ja sillä toisen ihmisen kohtaamisella ja kannustamisella voi saada suuria muutoksia aikaseksi - se siivoojaa kykenee hoitamaan taloutensa ja pitämään asunnon päänsä päällä - oli kyseessä vuokra tai oma. Kuinkahan moni meistä selviääkin jos vastaava tilanne tulee kuin 90-luvun laman aikaan - onko meillä kykä hallita päätämme, välttyä sairastumasta alkoholismista tai kestää se että menetämme ehkä asuntomme ja joku toinen odottaa hetkeä ostaa edullinen asunto. Onko silloin lähimmäisen rakkutta ja kannustusta kun hätä on suurin. Kateellisuus on suomalaisen pahin kuolemansynti - siihen olen itsekin sortunut ja harmittaa kovasti että itse toteuttamilla asioilla siis unelmillani saan ystäväni keteelliseksi- miksi? Arvostetaan enemmän maallistaomaisuutta kuin ollaan iloisia toistemme puolesta - on tämä maailma kova ja saa olla vahva pärjätääkseen jokaisessa ikäluokassaan. Nämä arvostelut herättävät kovasti itsessäni hämmästelyä että sitä löytyy jopa täältä netin palstoilta - ja minä kun luulin että tulen lukemaan onnellisten ihmisten kirjoittelua siitä miten heillä menee tai mitä he aikovat elämässään tehdä - ihmetys on kyllä suuri. Menenpä tästä ihmettelemään muuanne - löytyisiköhän täältä jostain joku onnellisten ihmisten palsta jossa voisi onnitella onnistuneita ihmisiä ja lohduttaa niitä joilla on surua puserossa eikä tarvitse röyhistellä omalla paremmuudella... nonniii taas karkasi mopo käsistä!

onni?? kirjoitti:

tästä että te jaksatte aina pohtia sitä kenellä on minkäkinlaiset tulot ja miten pystyy asumaan ja millainen koulutus ihmisellä on. On tainut matkalla unohtua monenlaiset elämän arvot ja se että pohtii mistä asioista omassa elämässään tulee onnelliseksi. Onnellisuuteen tarvitaan paljon henkistä kasvua ettei välitä maalisista asioista. itsellänikin tie on ollut kivinen, olen asunut vuokralla, omassa paritalon puolikkaassa ja pian omakotitalossa. Ne ovat minun unelmani joihin olen halunnut sijoittaa, ihan ilman kenenkään toisen arvostelua siitä mitkä minun rahkeeni ovat, mikä minun koulutukseni on. Olen niin paljon kohdannut työssäni niin akateemisia kuin duunariihmisiä ja viinapullo jos toinen on ikävä kyllä pysynyt kädessä - kun ihminen ei omista kuin yhden vaatekerran päällänsä, ei asuntoa - ei läheisiä - ei ihmisiä jotka välittävät -itsemurhaa yrittäneitä ja sillä toisen ihmisen kohtaamisella ja kannustamisella voi saada suuria muutoksia aikaseksi - se siivoojaa kykenee hoitamaan taloutensa ja pitämään asunnon päänsä päällä - oli kyseessä vuokra tai oma. Kuinkahan moni meistä selviääkin jos vastaava tilanne tulee kuin 90-luvun laman aikaan - onko meillä kykä hallita päätämme, välttyä sairastumasta alkoholismista tai kestää se että menetämme ehkä asuntomme ja joku toinen odottaa hetkeä ostaa edullinen asunto. Onko silloin lähimmäisen rakkutta ja kannustusta kun hätä on suurin. Kateellisuus on suomalaisen pahin kuolemansynti - siihen olen itsekin sortunut ja harmittaa kovasti että itse toteuttamilla asioilla siis unelmillani saan ystäväni keteelliseksi- miksi? Arvostetaan enemmän maallistaomaisuutta kuin ollaan iloisia toistemme puolesta - on tämä maailma kova ja saa olla vahva pärjätääkseen jokaisessa ikäluokassaan. Nämä arvostelut herättävät kovasti itsessäni hämmästelyä että sitä löytyy jopa täältä netin palstoilta - ja minä kun luulin että tulen lukemaan onnellisten ihmisten kirjoittelua siitä miten heillä menee tai mitä he aikovat elämässään tehdä - ihmetys on kyllä suuri. Menenpä tästä ihmettelemään muuanne - löytyisiköhän täältä jostain joku onnellisten ihmisten palsta jossa voisi onnitella onnistuneita ihmisiä ja lohduttaa niitä joilla on surua puserossa eikä tarvitse röyhistellä omalla paremmuudella... nonniii taas karkasi mopo käsistä!

mietin, että onko täällä yli nelikymppisiä ollenkaan, ei taida olla, kun näitä juttuja lukee. Silloin, kun korot olivat tosi korkealla, tehtiin meillä ylimääräisiä lainan lyhennyksiä, kun kuukausierät ei edes korkoihin riittäneet(vapaaehtoisesti, ei pankki vaatinut)vuodesta 82 olen asuntolainaa lyhentänyt, tavallinen tehtaanduunari, samoin entinen puoliso, kuin nykyinen.Taakse jätetty on monelta muultakin kuin meiltä entiset elämät, ja aloitettu kaikki uudestaan, entisessä jos olisi pysynyt, olisi talot maksettu, mutta kun elämä on, niin lainaa on 100000, ja koitetaan kaksi pienipalkkaista pärjätä. Ollaan ihan stanan tiukilla, mutta on piha ja autotalli ja oma rauha jareviiri ja ja ja .Omakotitalo on se mun juttu, vaikka ei päästä ulkomaille, tai hienoihin ravintoloihin, tai konserteihin tai tai tai, niin tästä mä ne kiksit kuitenkin saan, ja jaksamista uuteen päivään, enkä koe olevani joku luuseri, kun tuolla kukkapenkissä köyhänä kaivan, vaan saan siitä eväitä uuteen päivään.