ihana spinning vetäjä

Ainakin se on varmaa, että ihastuksen tunnehan sinut on vallannut. Sitä ihtiään se vaikuttaisi olevan :). Ihan oikeasti sinä pidät naisista ja sehän on hyvä se - jos nyt minun kannanottojani kaipaat.

Aikanaan mietin ihan samoja kysymyksiä, kun olin samalla tavalla ensimmäisen ja muuten ainoan kerran ihastunut ja rakastunutkin naiseen. Mietin kohdallani samalla tavalla, että mitä tämä on, olenko minä bisse ja ei kai se voi olla totta. jne. Olin aika kauhuissani ja ihmeissäni ja ahdisti - ja sittenkin oli ainakin välillä ihan ihanaa olla rakastunut. Hyväksymisprosessi kesti aika kauan, sillä en voinut ymmärtää, että olin rakastunut naiseen! Se oli vastoin kaikkea sitä, mitä itsestäni olin oppinut tuntemaan. Eikä se tuntunut edes sopivalta. No, ajan kanssa juuri näillä palstoilla kaydessäni lueskelin kanssasisarten tuntoja ja kirjoittelin omistani ja niin vähitellen pääsin jotakuinkin balanssiin itseni kanssa.

Näköjään on ihan mahdollista rakastua omaa sukupuolta olevaan ihmiseen. Mutta sarjassaan se painii ihan siinä missä rakastuminen mieheen (siitäkin on kokemusta tämän liittoni ajalta). Se ei ole johtanut mihinkään sen kummempaan. Sillä hetkellä vain on tuntunut ihanammalta ja toisaalta vaikeammalta.

Kaikenlaiset tunteet ovat hyväksyttäviä. Niiden syntymiseen ei olla "syyllisiä", eiväthän ne ole tarkoituhakuisia. En minä ainakaan tietoisesti halunnut rakastua, minä vaan rakastuin omaksi yllätykseksenikin. Tokihan minä syyllisyyttä tunsin ensin, mutta tajusin sitten, että tekoni ovat ne, jotka puhuvat puolestaan. En pyrkinyt pettämään miestäni, en jättämään lastani. Hoidin siinä tunnemyllerryksessä työni ja perheeni ihan kuin ennekin tai ainakin melkein yhtä hyvin.

maailma on täynnä ihania ja kivan näköisiä ihmisiä. On siis normaalia, että parisuhteessakin elävä ihastuu. Ero on mielestäni siinä kuinka pitkälle on valmis menemään... Omaa kultaani en ainakaan koskaan pettäisi.