Pohdiskelin satanismin kostoideaa. Toisen posken kääntämisen sijaan kehotetaan kostoon. Nyt haluaisin kuulla teitä arvon satanistit ja mielellään muitakin pohdiskelevia henkilöitä, mitä mieltä olette kostamisesta...?
Mitä on kosto? Mitä tämä kostoidea mielestänne tarkoittaa? Onko kosto oikeutettua? Milloin se on oikeutettua? Mihin kostolla pyritään? Ja mitä kostosta seuraa? Hyödyt ja haitat? Koska kostitte?
Onko niin, että satanistin oikeus ja velvollisuus on kostaa? Osoittaa sormella missä kaapin kuuluu seisoa? Onko oikein nousta muiden yläpuolelle tuomitsemaan ja jakamaan rangaistuksia? Hyväksyvätkö kaikki satanistit kostamisen?
Koko kysymys on syntynyt yleisestä maailma-ahdistuksesta. On niin paljon asioita, jotka tuntuvat pahalta. Löysin itseni vihoittelemasta ja suunnittelemasta kostoa. Päädyin pohdiskelemaan tekoni oikeutusta. Onko kosto koskaan oikeutettua? Minä pohdiskelin kostosta näin...
En halua hyväksyä kostoa. Minusta se osoittaa kostajan pienuuden ja sokeuden. Minusta kosto on kyvyttömyyttä kohdata vastustusta, joka voi parhaimmillaan näyttää juuri sen puolen asioista, mikä olisi muuten jäänyt piiloon. Usein "totuus" on virheen, epäonnistumisen tai valheen vieressä. Kostamisen sijaan energian voi käyttää kohtaamiseen ja siitä seuraavaan muutokseen. Tottakai, jos minua kohtaan hyökätään, puolustaudun, taistelen, mutta kostaminen on asia erikseen...
Kostaminen ei tuo muutosta, vaan lisää kostamista ja sen kierrettä. Liike on jatkuva ja pieninkin teko voi kasvaa äärettömäksi, joka ulottuu jopa toiselle puolelle maailmaa. Kostossa on kyse "vääryyden" kokijan tavasta purkaa omat tunteet vahingollisiksi, tahallisiksi ja harkituiksi teoiksi "väärin" tekijää ja pahimmassa tapauksessa jopa hänen läheisiään kohtaan. Kostaminen on aina kylmästi laskelmoitu ja maksimoitu tapa ottaa "oikeudet" omiin käsiin. Jos me kaikki teemme niin... huh, en edes uskalla ajatella tulosta! Kosto ei korvaa vääryyttä tai paranna asioiden tilanteita ja siksi se ei ole mielestäni koskaan oikeutettua. Yksilöllä on oikeudet tunteisiinsa, vihaansa ja pettymykseen, mutta se ei ole riittävä syy kostamiseen. "Väärin" tekijän on kannettava vastuunsa ja varsinkin silloin kun teko on tahallinen ja harkittu. Mutta saammeko me tekojemme mukaan ilman kostajaa?
Minä olen kostanut ja valehtelisin jos väittäisin että en enää koskaan tule kostamaan. Se on niin primitiivinen osa ihmisluontoamme. Toimimme tunteidemme vallassa ja haemme oikeutusta teoillemme tätä kautta. En kuitenkaan aio hyväksyä kostamista ja pyrin tiedostamaan tämän halun sen vallatessa mieleni. Ystävän pettäessä, kostamisen sijaan, osoitan luottamuksen hajonneen, mutta annan varmasti mahdollisuuden jos "yhteinen" sävel vielä tulevaisuudessa löytyy. Uskon, että ystäväni on tällöin ymmärtänyt tekonsa ja minäkin omani, jotka ajoivat meidät tilanteeseen, jossa pettäminen tapahtui. En halua kantaa kaunaa, katkeroitua tai vihoitella. Tälläisten tunteiden ylläpitäminen kuluttaa vain minun energiaani.
Maailmassa tapahtuu liian paljon asioita, joita emme pysty ymmärtämään. Soditaan, alistetaan, orjuutetaan, kidutetaan, varastetaan, tuhotaan, murhataan, petetään, riistetään, raiskataan jne... Iltapäivälehdet tarjoilevat mitä karmivimpia tekoja ympäri maailmaa. Tekoja, joissa toinen ihminen on ottanut yksityisoikeuden ylittää toisen ihmisen tai eläimen rajat. Rajat, jotka tekevät meistä yksilöitä ja ainutlaatuisia olentoja. Tiedoitusvälineet paasaavat kasvavista väkivaltaluvuista ja maailmanlopusta. Kaikki tämä ruokkii vihaamme, pelkoamme ja epävarmuutamme. Tuntuuhan tuo pahalta, helvetin pahalta, mutta onko kosto keino poistaa tätä pahaa oloa?
Miten sitten asiat olisivat edullisinta ratkaista? Sitä en osaa sanoa. Se on kai ikuisuuskysymys, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta. Yhtä ainoaa keinoa, joka tyydyttäisi koko maailmaa. Jokainen kuitenkin loppujen lopuksi tekee omat ratkaisunsa. Ja siihen omaan ratkaisuun, oikeudentajuun ja intuitioon on sitten vain luotettava.
Lopetan pohdiskeluni nyt tähän ja annan muille tilaa... Kerrothan oman mielipiteesi kostosta. Saatan saada uusia näkökulmia aiheeseen, joka minua niin kovasti tällä hetkellä askaruttaa ja ahdistaa...
Mitä on kosto? Mitä tämä kostoidea mielestänne tarkoittaa? Onko kosto oikeutettua? Milloin se on oikeutettua? Mihin kostolla pyritään? Ja mitä kostosta seuraa? Hyödyt ja haitat? Koska kostitte?
Onko niin, että satanistin oikeus ja velvollisuus on kostaa? Osoittaa sormella missä kaapin kuuluu seisoa? Onko oikein nousta muiden yläpuolelle tuomitsemaan ja jakamaan rangaistuksia? Hyväksyvätkö kaikki satanistit kostamisen?
Koko kysymys on syntynyt yleisestä maailma-ahdistuksesta. On niin paljon asioita, jotka tuntuvat pahalta. Löysin itseni vihoittelemasta ja suunnittelemasta kostoa. Päädyin pohdiskelemaan tekoni oikeutusta. Onko kosto koskaan oikeutettua? Minä pohdiskelin kostosta näin...
En halua hyväksyä kostoa. Minusta se osoittaa kostajan pienuuden ja sokeuden. Minusta kosto on kyvyttömyyttä kohdata vastustusta, joka voi parhaimmillaan näyttää juuri sen puolen asioista, mikä olisi muuten jäänyt piiloon. Usein "totuus" on virheen, epäonnistumisen tai valheen vieressä. Kostamisen sijaan energian voi käyttää kohtaamiseen ja siitä seuraavaan muutokseen. Tottakai, jos minua kohtaan hyökätään, puolustaudun, taistelen, mutta kostaminen on asia erikseen...
Kostaminen ei tuo muutosta, vaan lisää kostamista ja sen kierrettä. Liike on jatkuva ja pieninkin teko voi kasvaa äärettömäksi, joka ulottuu jopa toiselle puolelle maailmaa. Kostossa on kyse "vääryyden" kokijan tavasta purkaa omat tunteet vahingollisiksi, tahallisiksi ja harkituiksi teoiksi "väärin" tekijää ja pahimmassa tapauksessa jopa hänen läheisiään kohtaan. Kostaminen on aina kylmästi laskelmoitu ja maksimoitu tapa ottaa "oikeudet" omiin käsiin. Jos me kaikki teemme niin... huh, en edes uskalla ajatella tulosta! Kosto ei korvaa vääryyttä tai paranna asioiden tilanteita ja siksi se ei ole mielestäni koskaan oikeutettua. Yksilöllä on oikeudet tunteisiinsa, vihaansa ja pettymykseen, mutta se ei ole riittävä syy kostamiseen. "Väärin" tekijän on kannettava vastuunsa ja varsinkin silloin kun teko on tahallinen ja harkittu. Mutta saammeko me tekojemme mukaan ilman kostajaa?
Minä olen kostanut ja valehtelisin jos väittäisin että en enää koskaan tule kostamaan. Se on niin primitiivinen osa ihmisluontoamme. Toimimme tunteidemme vallassa ja haemme oikeutusta teoillemme tätä kautta. En kuitenkaan aio hyväksyä kostamista ja pyrin tiedostamaan tämän halun sen vallatessa mieleni. Ystävän pettäessä, kostamisen sijaan, osoitan luottamuksen hajonneen, mutta annan varmasti mahdollisuuden jos "yhteinen" sävel vielä tulevaisuudessa löytyy. Uskon, että ystäväni on tällöin ymmärtänyt tekonsa ja minäkin omani, jotka ajoivat meidät tilanteeseen, jossa pettäminen tapahtui. En halua kantaa kaunaa, katkeroitua tai vihoitella. Tälläisten tunteiden ylläpitäminen kuluttaa vain minun energiaani.
Maailmassa tapahtuu liian paljon asioita, joita emme pysty ymmärtämään. Soditaan, alistetaan, orjuutetaan, kidutetaan, varastetaan, tuhotaan, murhataan, petetään, riistetään, raiskataan jne... Iltapäivälehdet tarjoilevat mitä karmivimpia tekoja ympäri maailmaa. Tekoja, joissa toinen ihminen on ottanut yksityisoikeuden ylittää toisen ihmisen tai eläimen rajat. Rajat, jotka tekevät meistä yksilöitä ja ainutlaatuisia olentoja. Tiedoitusvälineet paasaavat kasvavista väkivaltaluvuista ja maailmanlopusta. Kaikki tämä ruokkii vihaamme, pelkoamme ja epävarmuutamme. Tuntuuhan tuo pahalta, helvetin pahalta, mutta onko kosto keino poistaa tätä pahaa oloa?
Miten sitten asiat olisivat edullisinta ratkaista? Sitä en osaa sanoa. Se on kai ikuisuuskysymys, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta. Yhtä ainoaa keinoa, joka tyydyttäisi koko maailmaa. Jokainen kuitenkin loppujen lopuksi tekee omat ratkaisunsa. Ja siihen omaan ratkaisuun, oikeudentajuun ja intuitioon on sitten vain luotettava.
Lopetan pohdiskeluni nyt tähän ja annan muille tilaa... Kerrothan oman mielipiteesi kostosta. Saatan saada uusia näkökulmia aiheeseen, joka minua niin kovasti tällä hetkellä askaruttaa ja ahdistaa...
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kirjoittaisit lyhyemmin.
Sano asiasi.
Et kuullosta yhtään fiksummalta,vaikka kirjoittaisit 1500 sivua paskaa.
Miksi luulet,että satanistit haluavat kostaa(mitä?)
En minä ainakaan ihannoi kostamista.
Olenko siis huono "satanisti"
Tekstin pituus häiritsi sua? Sen sijaan että olisit keskittynyt sisältöön, arvioit älykkyyttäni. Myönnän asian olisi voinut sanoa lyhyemminkin!
En väitä satanistien haluavan kostaa. Kostaminen yhdistetään vahvasti satanismiin ja se on usein tulkittu myös väärin. Pohdiskelin asiaa myös ihmisyyden perusolemuksen kautta sekä omaa dilemmaani.
Et siis ole huono satanisti jos et halua kostaa! Ja sinä kai sen parhaiten tiedät mitä olet! Kuinka hyvä tai huono?
Olin ehkä vähän liian äkkipikainen.
Sain vain tuosta alusta sellasen vaikutelman,että taas yksi provo.
Olis tosiaan kannattanu lukea koko viesti.
No,eihän tämä maailmaa kaada.
Niin.Itsepuolustushan on mielestäni täysin oikeutettua.Kuin myös lähimmäisten puolustaminen.
Eri asia on sellainen tyydytyksen hakeminen omaan pahaan oloon kostamalla jälkikäteen.
Tämä ei ollut provo vaan minulle todella tärkeä aihe.
Kiitos että luit uudelleen ja loppuun.
Toki eri mieltä saa aina olla =)
Kiitos!
fyysisesti ei ole mielestäni oikeutettua. Juokset pakoon. Pääset sata kertaa helpommalla. Ja jos ei jalat kestä, niin huudat apua, jos ei kurkku anna ääntä, puolustat itseäsi.
Ymmärrän fyysisen itsepuolustuksen. Ihminen saa taistella henkensä edestä koko fysiikallaan kun on tosi kyseessä. Mutta vain äärimmäisessä tapauksessa.
Niinkuin sanoit: juokse, huuda ja viimeiseksi puolusta!
Kenelläkään ei ole oikeutta koskea toisen kehoon vastoin toisen tahtoa! Tilanteessa saa taistella, mutta harkittu teko, kosto laskee kostajan samalle tasolle kuin hänen loukkaajansa.
Matzin mielipiteestä huolimatta sanon tämän jälleen kerran; Nostat palstan tasoa! Juttujasi on mielenkiintoista lukea ja itsellänikin olisi aiheista paljon sanottavaa, mutta satun olemaan sen verran laiska etten jaksa niitä kirjoitettavaan muotoon jäsennellä :). Pidän enemmän jutustelusta, mutta sehän ei tähän liittynyt...
Kivaa kuulla sinustakin! =)
Toisen posken kääntäminen mielestäni on niin typerää kuin voi olla mahdollista. Jos joku pystyy mielestään minua lyömään niin kyllä annan samalla mitalla takaisin, koska se on itsepuolustusta, mutta myös esim. yksi lyönti voi jo tehdä niin paljon vahinkoa, että miksi pitäisi kääntää toinen poski. Joten jos lyödään tai jotain muuta niin samalla mitalla takaisin.
Se ei ole kostamista vaan itsepuolustamista eli selviytymistä.
Toisen posken kääntäminen ja toiselle alistuminen on itsensä uhraamista. En todellakaan kannusta niin tekemään.
Onhan toki tilanteita, kun toinen on fyysisesti vahvempi ja puolustautuminen on mahdotonta. Esim. raiskaus, jossa pahoinpitelija uhkaa aseella. Todella karrikoitua, mutta...
(ja kyllä sen jälkeen kävisi mielessä kosto, ihan varmasti!)
Niin kuin sanoin, että jos minua kohtaan hyökätään, Taistelen! Takuulla!!!
On kai vaan kyse asioiden laajuudesta. Siitä kannattaako joskus vain kävellä pois ja antaa tekijän tuntea rahoissaan ja oikeuden kautta?
Agares, uskotko että saamme tekojemme mukaan ilman "kostajaa" ? Kuoleman jälkeen? Seuraavassa elämässä? tai jotain?
Olen Satanisti joten en välitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, koska nautin omasta elämästäni. Todennäköisesti ainoa kuoleman jälkeinen elämä on madot jotka viihtyvät mätänevässä ruumiissani.
Kuten Agares edellisessä kirjoituksessaan sanoi, kostohan tarkoittaa usein vain itsensä puolustamista. Kristillisen filosofian mukaan et saa kuin ottaa vastaan jos joku tulee haastamaan kanssasi riitaa. Satanismi tunnustaa oikeutesi antaa samalla mitalla takaisin.
Kuitenkin kirjoituksesi on mielestäni hyvä. Tuo "kostoteoria" on kokemattoman helppo ottaa liian kirjaimellisesti. En itse usko että sen tarkoitus on oikeuttaa punomaan veristä takaisinmaksua jokaisen erimielisyyden seurauksena (tämähän on tietysti vain oma tulkintani). Kostaa voi mielestäni monin tavoin, esimerkiksi kääntämällä selkänsä ja kävelemällä pois jos joku provosoi. Nolompaahan tuo on konfliktin aloittajalle kun et lähde mukaan. Itse en periaatteesta tee mitään mitä tiedän häpeäväni myöhemmin, ja turhanpäiväisten asioiden kostaminen kuuluu niihin asioihin, jotka tuntuvat jo tekovaiheessa niin typeriltä että jätän yleensä saman tien väliin.
Juuri tuo mitä sanoit... selän kääntäminen ja pois käveleminen on mielestäni ehkä parhaita kostoja, varsinkin sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka teoillaan haluavat vain huomiota. Paras kostohan tällöin on jättää huomioimatta.
En ole ottanut kostoteoriaa kirjaimellisesti. Minulle tuo teoria on ollut aina melko selvä. Teoria, joka kehottaa meitä tunnistamaan omat rajamme ja toimimaan sen mukaisesti.
On silti kiva kuulla muidenkin ajatuksia...
Minusta kostossa ei ole mitään moraalista ongelmaa.Se on varsin luonnollinen reaktio kohdattuihin vääryyksiin.Se ei tietenkään tarkoita että jokaisesta pikkuloukkauksesta pitäisi vetää turpaan.Rangaistuksen tulee olla suhteessa rikkomukseen ja tämä pätee myös kostoon.
Eteen nousee tosin käytännön ongelma:Suomessa ei ole lainsäädännön takia aina fiksua edes puolustaa itseään.Mutta jos joku käy kimppuuni niin tietenkin puolustan itseäni,sehän on luonnollinen reaktio.Tukahduttaisin kuitenkin vaistonvaraisen raivoni enkä yrittäisi repiä hyökkääjän päätä irti tai lyödä hänen päätään katuun.Kohtuu kaikessa.
Maailmassa pätee myös "väkivalta lopettaa vittuilun"-sääntö.Jaan pienen esimerkin omasta elmästäni:
Ala-ja yläasteella näin kuinka aivokuollut pikkugangstajengi kiusasi muita.Useimmat näistä oppilaista vain itkivät ongelmiaan tai ehkä jopa kantelivat opettajalle.Kantelu on tietenkin fiksu ensimmäinen toimenpide.Usein se ei kuitenkaan auta.Kun samat tyypit alkoivat minua kiusaamaan,löin suoralta kädeltä pääjehun nenän verille.Kiusaaminen loppui alkuunsa.
Koston ymmärtäminen tekee kuitenkin minusta vähemmän väkivaltaisen koska tiedän muidenkin lyövän minua takaisin jos alan haastaa riitaa.
Kertomuksesi koulukiusaamisesta on niin arkipäivää. Aina joku idiootti haluaa päteä muiden kustannuksella ja se on helvetin surullista ja raivostuttavaa!
Teit rohkeasti! Yllättävä reaktio lopetti kiusaamisen alkuunsa. Tekosi oli aivan oikein! Näytit heti kuka olet! Harmi, ettei siihen kaikki pysty. Ujoja ja pieniä on helppo riepotella kuinka haluaa.
Olen samaa mieltä, että jos nenilleni hypitään, annan takaisin parhaani mukaan. Ongelma on vain siinä, että olen nainen ja aina ei fysiikkani puolustukseen riitä. Ja jos satun käyttämään asetta, saan itse tuomion. Todella syvältä!!!
Kosto on suloinen...joo, mutta mulle kävi niin, että erittäin rakas, tärkeä henkilö loukkasi mua pahasti ja kauan. Kun homma, loppu jäin yksin valtavan surun ja trauman kanssa. Olin/olen helvetin vihainen ja välillä taas ymmärrän asiaa hänenkin kulmasta.
Joskus ajattelin kostoa, mutta tänä päivänä, tärkeämpää on oma selviäminen. Asian loppukäsittely omassa päässäni, niin ettei samaa tapahdu enää koskaan!
En olisi edes pystynyt kostamaan. Henkilöllä on liian suuri vaikutusvalta elämääni. Tappamalla hänestä pääsisi, mutta elän elämääni mielummin seinien tällä puolen.
Luulen, että tämä henkilö joutuu vielä jonakin päivänä, kun minä olen tarpeeksi vahva näyttääkseni todellisen minäni hänelle, kohtaamaan tekonsa.
Tällöin kosto on varmasti suloisin... Vaikka se ei sinänsä ole minun punoma.
Tässä suhteessa olen sitä mieltä, että saamme tekojemme mukaan. Kyllä se peili vielä hänellekin joku päivä aukeaa!
Selailin ohimennen palstaa, ja päätin kertoa omista kokemuksista kiusauksen suhteen. Minä olin yläasteella kiusattu. Vastasin kiusaamiseen hiljaisuudella ja välinpitämättömyydellä, sillä fyysinen hyökkäys olisi ollut liian typerää. Poikalauma vastaan yksi tyttö = ei hyvä asia.
Lisäksi kyse oli ylpeydestä; en halunnut edes kertoa.
En kannellut kuin kerran opettajalle, mutta se auttoi yhden kiusaajajengin lopettamiseen. Istuin autiossa käytävässä odottamassa tunnin alkua, kun kaksi poikaa veivät laukkuni, jonka olin jättänyt sivulle vähäksi aikaa. Eivät suostuneet antamaan sitä takaisin, mutta näkiessään opettajan joka oli kävelemässä käytävään, he hätääntyivät ja alkoivat antaa laukkua minulle. Oli hauskaa nähdä niiden kiemurtelua kun ilmoitin opettajalle mitä oli tapahtunut, ja noiden kahden pojan kiusaaminen loppui siihen.
Minusta kiusaamistapauksissa, ja muissa kostotilanteissa, pitää käyttää sitä omaa järkeä. Fyysinen kosto ei todellakaan ole aina se järkevin, ja joskus huomiotta jättäminen ym. passiivinen menetelmä on yhtä tehokas, kuten joku aiemmin sanoi.
...Niin makaat kuin petaat! Yksinkertaista..Hyvin yksinkertaista, eikö..?
Kukaan ei pysty pakenemaan tai välttämään syyn-ja seurauksen lakia(=Karman lakia)
Ihmisen on tyypillisellä, rajallisella älyllään hyvin vaikea ymmärtää, että mitä teet toiselle (esim. kostat)sen teet lopulta itsellesi!!
Me kaikki ihmiset olemme yhtä ja samaa substanssia. Olemme olleet aina olemassa ja tulemme aina olemaan olemassa, muodossa tai toisessa..Olimme olemassa siinä pienessä valohiukkasessa n. 4,5 miljardia vuotta sitten..joten miksi on niin vaikea ymmärtää, että olemme yhtä?!?
Inhimillisellä, vähäisellä älyllämme kuvittelemme kostamalla suojelevamme itseämme, ymmärtämättä, että viime kädessä teko tai vain ajatuskin, jonka tekijä tekee/lähettää matkaan, tulee hänelle itselleen moninkertaisena takaisin!! Teot ovat omanlaistaan energiaa, samoin ajatukset- mitä lähetät matkaan, se tulee ennemmin tai myöhemmin palaamaan itseesi..
Rakkaus vetää puoleensa rakkautta
Niin totta sanasi...
(vaikka eihän se ihan yksinkertaista ole kuin ajatuksen tasolla. Ihminen on niin ristiriitainen ja monikerroksinen kuin elämäkin...)
Mutta yhdyn...
Tekojensa vaikutus kannattaa tiedostaa!
Mitä teemme toisillemme, teemme koko maailmalle ja itsellemme!
Rakkautta ja rauhaa sekä hieman anarkiaa!!!
Totta..Ihminen on todellakin ristiriitainen ja monikerroksinen niin kuin elämäkin..
Vaikeita asioitahan nämä ovat ;) Ei auta muu kuin yrittää nostaa omaa henkistä värähtelytasoa korkeampiin ulottuvuuksiin, jotta näitä asioita paremmin ymmärtäisi..
Olemmehan syntyneet tänne fyysiseen ulottuvuuteen ainoastaan sen takia, että oppisimme rakastamaan niin itseämme kuin muitakin ;)
Minulle elämä täällä on vain koulu, josta saa joko hyvän tai huonon päättötodistuksen sitten, kun aikanammme kukin palaamme oikeaan kotiimme henkimaailmaan.
Paljon on vielä oppimatta, paljon on jo tullut opittua..Kukin oman kehitystasonsa mukaan ;) Ja aivan kaikellahan on aikansa, paikkansa sekä suurempi tarkoituksensa ;)
Tuollainen henkimaailman höpötys ja kuolemanjälkeisen elämän odotus on aika outoa satanismi-palstalla. Ennemminkin tuo sopisi wicca-tai kristinusko -palstalle.
Mielestäni tämä fyysinen maailma on kaikki mitä on eikä kuoleman jälkeen ole mitään, ei helvettiä eikä taivasta, ei oikeutta ja tuomiota.
..Miten vain, jos uskoo ainoastaan siihen informaatioon, mitä kykenee vastaanottamaan vajavaisilla viidellä aistillaan..
Mutta juu..Taisi mennä hieman asian vierestä tuo minun kirjoitteluni..Kristinusko-palsta nyt on kuitenkin viimeinen paikka,mihin tämänkaltaisia asioita uskaltaa kirjoitella..heh. Sieltä tulee sellaista tulikatkuista ikuinen helvetti-kuraa, että huh huh ;)
Ps. Kuolemanjälkeinen elämähän on jo tieteellisesti todistettu fakta; juttuja sekä linkkejä alan tutkimuksistahan löytyy tuolta "Mitä kuoleman jälkeen?"-palstalta..
"Helvetti" ja "taivashan" ovat vain mielentiloja, eivät konkreettisia paikkoja ;)
Ja ihminenhän tuomitsee itse itsensä ja omat tekonsa kuolemansa jälkeen..Mikään jumala ei sitä tee ;)
Mutta ei siitä sen enempää.
Välittämättä. Olla rohkea, pysyä lujana. Eiköhän se ole pahin "kosto" kun hän joka teki jotain sinulle, ei saa odottamaan kostoaan, vaan hänen on tyydyttävä tekoon, joka oli aivan turha.
Olla välittämättä? Eli siis kääntää toinenkin poski ja antaa muiden loukata sinua ilman rangaistusta? Ei kuulosta minusta oikein järkevältä mutta kukin taaplaa tyylillään. Tosin palstan huomioon ottaen ed.main. posken kääntäminen on outo ratkaisu.
jos kostosi on se välinpitämättömyytesi?
Ja eikö aina se joka kostaa saa vielä toisen kerran satikutia.. meinaan että ei kai se joka aloitti sen yhden koston jälkeen lopettaisi?
siitä, miten itse kukin koston määrittelee.
Jos joku vahingoittaa minua tai lähimmäisiäni tarkoituksella (tämä on tietysti tapauskohtaista) en anna hänelle hillitysti anteeksi ja lakaise asiaa maton alle vaan olen valmis toimimaan samoin puolustaakseeni itseäni. Jos joku kohtelee minua huonosti en varmasti vastaa hymyllä vaan samalla mitalla. Kostoa vai itsepuolustusta, tiedä häntä, mutta niin minä toimin.
Ihminen reagoi...jotkut isommalla volyymilla kuin toiset. Reaktio on yleensä persoonallinen, primitiivinen tai opittu tapa. Minusta kosto on harkittu teko, ei reaktio. Itsepuolustus on reaktio. Mutta kaikesta on kannettava vastuunsa!
Jos joku on mulle vittumainen, vittuilen takaisin tai kysyn suoraan mikä on ongelma ja pyydän lopettamaan. Jos joku vahingoittaa mua tahallisesti tiedostaen, en käännä toista poskea. Pyydän edelleenkin lopettamaan tai kävelen pois. Suora puhe yleensä tehoaa!
Reagoin voimakaasti kaikkeen, olen herkkä. Kostamista yritän kuitenkin välttää. En halua vaipua kyynisyyteen ja vihantunteisiin. En halua suunnitella kostoa ja kuluttaa energiaani/aikaani moiseen.
Ehkä pelkään kostamiseen usein liittyvää kyynisyyttä ja vihaa ja sitä kuinka suuren negatiivisen energian aallon se saa aikaan. On pelottavaa kuinka hallitsemattomia ja vahingollisia kierteitä lähetämme matkaan!
Kostaminen on jotenkin sokeaa ja pienuutta. En tuomitse ketään! Pyrin vain itse välttämään elämässäni kyseistä tekoa. Kosto ei johda kuin uuteen onnettomuuteen.
Periaatteessa olen samaa mieltä.
Itse näen koston enemmän "hyvityksenä"koetusta vääryydestä,kuin itsepuolustuksena.
Tietysti jokaisen tulee puolustaa itseään.
Myös jälkikäteen isku on hyväksyttävää,jos on syytä olettaa,että henkilö jatkaa väkivaltaista käytöstään.
Mutta en todellakaan kannata silmä silmästä... ajattelua.
Entä mitä mieltä olet ennaltaehkäisevästä iskusta?
Jos on todella syytä olettaa,että joku käy sinun tai läheistesi kimppuun.
Mielestäni on oikeutettua iskeä myös ensin puolustautuakseen.
Valitettavasti tätä käytetään nykyisin todella räikeästi väärin.
Saa heittää paskaa niskaan.
On vaikeaa puhua määrittelemättömistä tilanteista. Kun kaikkihan on aina tilannekohtaista. Voisitko antaa jonkun esimerkin?
Olettaminen on aina olettamista, toisen pään sisäänhän ei pääse. joku voi vaikuttaa todella uhkaavalta, mutta todellisuudessa se voi olla vaan mun tulkinta.
Jos koen jotain uhkaavaa, yritän poistua paikalta saatanan nopeasti...
Jos aavistan jotain pahaa tapahtuvaksi, varmaan vaistonvaraisesti yritän pelata niin, että tilannetta ei koskaan syntyisi. En tarkoita "peruskonflikteja" jotka ovat sanallisia ja voivat vain puhdistaa ilmaa.
Mutta jos sulla on joku esimerkki mielessä, Kerro!? yritän miettiä sitä...
Mielenkiintoista! =)
Näet,että joku yrittää heittää kivellä pikkusiskoasi.
Heität kävyllä tätä uhkaajaa päähän,ennenkuin hän ehtii ensin.
Näin syyllistyt väkivaltaan,mutta ehkäiset vakavamman väkivallan.
Yksinkertaista.
Olisipa elämä aina näin helppoa.
Mun pikkusiskolle ei aleta =)
Luulen, että käpyyn sattuu enemmän...
Pitää estää, jos pystyy! Ehdottomasti, se on velvollisuus.
mitä jos se sitten ainakin heittää sen kiven mun siskon päähän, kostaa!
Mä on sitten aiheuttanut sen?
Apua, ei se ollutkaan niin yksinkertaista!
jos annat hänen heittää kivensä siskoasi päin? (yrität kuitenkin estää sen esim. huutamalla heittäjälle tai juoksemalla siskon luokse). Silloin teet velvollisuutesi (?), elikkäs yrität estää / puolustaa, ja samaten et syyllisty mihinkään, mutta siskosi saa ehkä kiven otsaan. Vaikea homma... hmm...
Väkivaltahan vain synnyttää lisää väkivaltaa.
Kostonkierre vain pahenee.
Entäs jos sinä yllättäisit ja halaisit tätä kivittäjää?
Sitten se häkeltyisi niin,ettei heittäisikään sitä kiveä.
Etenkin jos tällainen iso karvanen örmy alkaisi halailemaan,niin voisivat uhoajat olla hämillään :D
Tai sitten ne olisivat asennevammaisia paskiaisia,jotka alkavat riehumaan.
Tällaisiin taas ei tehoa muu kuin sähköshokkihoito.
Halaaminen kuullostaa hyvältä!
Päässäni kuva miehestä joka halailee kiusaajia....Hymyilyttää ja ääneenkin naureskelen!
Helvetin hyvä idea!!!