VHL antaa virkoja virkavuosien perusteella. Jos halutaan uudistaa laitosta ja saada alalle mahdollisimman paljon päivitettyä koulutusta, siis nykyaikaa, olisi otettava nuorempia pätevämpiä henkilöitä alalle. Eihän missään muussakaan instituutiossa vaihdeta vanhaa vanhan tilalle, vaan uutta! Vanhat toimintatavat ovat este kehitykselle. Miksi tätä ei tajuta jo vihdoinkin vankeinhoidossakin? Ei siis kokemusta, vaan ammattitaitoa kaivataan!
Vankeinhoidon kehityksen este on....
se kun
9865
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
vanha ei todellakaan ole uutta päivitettyä pätevämpi!
vanha ei todellakaan ole uutta päivitettyä pätevämpi!
on asia niin,että käytännönkokemus tuo sitä ammattitaitoa mitä vankeinhoidossa tarvitaan.
Olen aina ihmetellyt, että mitä vanhat jarrut tarkoittavat sillä "kokemuksella", joka on kuulemma saavutettavissa vain ajan ja sitä myöten iän kanssa. Kuitenkin viime vuosina on minulle muotoutunut jonkinlainen ajatus tästä "kokemuksesta" ja siitä, mitä se saattaisi sisältää. Se ei sisällä tai tarkoita yhtään mitään, ainakaan positiivisessa mielessä. "Kokemus" ja siitä retostelu on kauan alalla olleen tapa erottaa itsensä nuoremmista ja monesti itseään pätevimmistä vartijoista. Nuori henkilö on kiistatta ja 99%:sti aina parempi kuntoinen ja siksi terveempi, koulutetumpi, motivoituneempi ja ylipäänsä hoitaa paremmin työnsä, koska häntä vielä "kiinnostaa".
Minun mennessäni vankilaan töihin oli vielä vallalla koulutusmetodit, jotka tehokkaasti hidastivat asioiden oppimista. Asioita ei siis käytännössä neuvottu, ellet nimenomaan jostain itse kysynyt ja vieläpä oikealta henkilöltä. Ainoat "spontaanit" neuvot, mitä saatoit saada olivat ne jälkipuheet, että miten asiat olisi pitänyt jossain tapauksessa tehdä. Toisin sanoen silloin kun mokasit, niin ilkkujaa ja "neuvojaa" oli riesaksi saakka. Tällä erittäin hankalalla "koulutuksellakin" asioiden oppiminen vei noin puoli vuotta ja vuodessa hallitsin asiat jo vähintään yhtä hyvin, kuin kymmenen vuotta tai enemmän talossa ollut. Tämän lisäksi minulle ei ollut vielä kehittynyt minkäänlaisia työnvieroksumista muistuttavia piirteitä eli tein aina työtä käskettyä. Minulla ei myöskään ollut toimipaikkakielteisyyttä(haluttomuutta työskennellä jollain tietyllä toimipaikalla tai tehtävässä) tai työtoverikielteisyyttä(haluttomuutta työskennellä jonkun tietyn kollegan kanssa). Nuo edellä mainitut ominaisuudet siis kuuluvat monen vartijan arkipäivään ja juuri "kokeneiden" osalta.
Yhteenvetona "kokemuksesta" tai "käytännökokemuksesta" vanginvartijalla voisi mielestäni listata seuraavat asiat:
- Kyky tunnistaa epämiellyttävät toimipaikat ja niiden tehokas vältteleminen.
- Taito saapua seitsemäksi/kahdeksaksi töihin ja lähteä illalla neljän jälkeen tekemättä mitään siinä välissä.
- Tapa kuitata itseään yli 10 vuotta nuoremman vartijan hyvä kunto, koulutus ja motivaatio sillä, että kaverilla ei ole kokemusta. Tämä siis siinäkin tapauksessa, että nuorempi vartija olisi juuri juossut vanhemman jäärän karkuun päästämän ruunan kiinni.
- Taipumus kertoa entisistä ajoista kuin silloin olisi ollut kaikki paremmin. Tähän liittyy myös olennaisesti itseään tehostavat kertomukset, joilla todistellaan, että miten kova karju sitä oikein on joskus ollutkaan. Penkistä nousi vielä kymmenen vuotta sitten 150 ja coopperi meni reilusti alle kymmenen minuutin(monet vanhemmat eivät ole eläessään juosseet cooperintestiä vaan ainoastaan kuulleet siitä ja siksi sen tarkoitus tai oikea suoritustapa on jäänyt hieman hämärään).
- Maha. Aivan, maha. Iso maha on vartijalla kuin mannerheiminristi sotilaalla ja se kuvastaa sitä kokemusta ja osaamista, mitä vuosien varrella on saavutettu. Tosin sen puute ei tarkoita, että vartija olisi kokematon tai pystyisi juoksemaan yli sata metriä.
edes tajuamaan tätä tosiasiaa, että heidän paljon ylistämä "kokemus" ei ole muuta kuin jarruna paremmalle venkeinhoidolle.
Etenkin korpilinnojen vanhat äijjät ja heidän kieroon tynnyrissä kasvatetut penikat pois pyörimästä kehityksen jaloista! Aivan totaalisen alalle kuulumatonta sakkia on jo vuosikymmenet päässyt suojatyöhön isän ja äitin tai jonkun muun sukulaisen avustamana. Asiaa on edesauttanut tietenkin myös huono tarjonta alalle pyrkijöissä, etenkin korpilinnoihin. Kesävartijat myöskin helvettiin alalta, koska kun suovankilat eivät saa henkilökuntaa, on otettava kaikki sukusiittoiset tulokkaat, ja siten pääsee alalle sopimatonta ainesta huonontamaan kehitystä.
Itsetunto ongelmat siitä kun on työ saatu epärehdein keinoin suhtessa tavalliseen kansalaiseen on aiheuttanut sen, että pelätään uutta kehitystä. Halutaan siis pönkittää omaa itsetuntoaan hokemalla tätä turhaa paskaa "KOKEMUS"! KANNATTAA EDES OPETELLA KÄYTTÄMÄÄN OMIA AIVOJAAN, VAIKKA TYÖ OINKIN KAAVAMAISTA PERSEEN PUUDUTAMISTA!
kärsii koko ruumis,sanoo vanha suomalainen sananlasku.Kun on elämän työkokemusta ei tarvitse niin kovasti painiskella eikä juosta vankien perässä,vaan hommat hoituu puhumalla.
Jos olet vanha itsekkin sisäsiitetty ukko, joka on itse vanginvartijan poika ja kenen poika ja lapsenlapset ovat vanginvartijoita, et osaa puhua, vaan vittuilla. On selvää se, että kun kasvaa lapsena isän kanssa joka on vanginvartija, niin nämä väärät asiat ja uskomukset perityvät ja siirtyvät seuraavassa sukupolvessa taas vankeinhoidossa eteenpäin. Olisi ensiarvoisen tärkeää saada nämä vanhat asiat pois laitoksesta. Siis sisäsiitto ehdottomaan nollatoleranssiin ja eläkkeelle siirtyvien tilalle nuorempia vähemmän virkauralla olleita nykyaikaisia vartijoita jotka osaavat ajatella aivoillaan. Mutta jaksaako omilla aivoillaan ajatteleva ihminen tämän hetkistä vanhanaikaista systeemiä? Muutoksen olisi siis tapahduttava kerralla, eli henkilökunta uusiksi ja samaa sukunimeä kantavat pois palkkalistoilta ja hajauttaminen muutamaksi vuodeksi suomen ja ulkomaiden eri kaupunkeihin hankkimaan hieman elämän- ja työkokemusta ja avartamaan maailmankuvaansa. Muutaman vuoden jälkeen voisi palata halutessaan vankeinhoidon pariin, mikäli linnaan kiinni kasvaminen on loppunut.
sinähän pistäisit tuulemaan oikein kunnolla.Siinä olet oikeassa,että pitkä työura pistää jotkut kyynistymään ja sitten kaikessa puheessa on vähän sellainen vittuileva sävy.Mutta ei kannata yleistää,eivät kaikki kokeneet vartijat ole tympäätyneitä työhönsä,joskin joissakin paikoissa kyyninen asenne voi pilata koko työilmapiirin.
Ikäväkseni tunnen muutaman vartijan syrjäisistä vankiloista ja täysiä luonnevikaisia kusipäitä ovat. Nämä henkilöt ovat useammassa sukupolvessa suojatyötä nauttineita ihmissuhde ongelmia lietsovia tupisijoita, joiden olisi pitänyt joskus käydä muuallakin maailmassa katselemassa ja tekemässä oikeaakin työtä, olisivat ehkä sitten oppineet puhumaan ja tulemaan toimeen ihmisten kanssa. Samanalaisia sotaa lietsovia ylimielisiä kusipäitä ovat heidän penikkansakkin, jotka ovat vankilassa töissä, kun iskä on hieman auttanut asiassa. Kylän pahimpia juoruajia koko perhe, heillä kun ei ole muuta omaa elämää kuin vankila. Niiden äitikin oli ennen avioeroa vankilassa töissä, ennen kuin löysi uuden, tällä kertaa puhekykyisen miehen itselleen. Ottaa todella päähän tällainen juorupesä vankila. Veronmaksajat elättävät muutamaa sukua joka on juoruamassa palkallisena ja estämässä vankiloiden kehitystä ja toisten alalle sopivampien ihmisten työntekoa, kun luulevat omistavansa vankilan jos monessako lie sukupolvessa. Ainahan yksi sukusiitetty kieroon tynnyrissä kasvatettu penikka vie mahdollisuuden joltakin pätevämmältä kaverilta! Puhuvat todellakin vankilastakin niinkuin se olisi jotain niiden omaisuutta!
Ei todellakaan kannata yleistää, koska on olemassa vankiloita missä jokaisen kauluspaidassa ei lue sama sukunimi, luojan kiitos!