Olen luonut henkistä laatua olevan suhteen aivan ihanaan naiseen ja homma alkaa mennä kohti fyysistä puolta. Eilen hän kertoi hieman kuin ohimennen, että hänellä on sairaus nimeltä vestibuliitti ja kun en ole ennen kuullutkaan, niin katsoin netistä ja tulin erittäin hämmentyneeksi, sillä asiahan vaikuttaa vakavalta kipusairaudelta, jolla on vaikutusta suuressa määrin seksiin. Siis kysyyisin samasta vaivasta kärsiviltö onko yhdyntäseksin harjoittaminen mahdollista lainkaan? Mitä muita rajoituksia tämä aiheuttaa elämänlaatuun? Seksistä hän kyllä pitää ja onhan muutakin kun yhdyntä, jos vain rakkautta riittää.
Mies ymmällä
Ari
31346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En sairasta vestibuliittia, mutta varsin samankaltaista määrittelemätöntä kiputilaa kylläkin, joka estää yhdynnän. Ensimmäisessä pitkässä parisuhteessa asia minulle selvisi, kun homma ei vain kerta kaikkiaan onnistunut.
Kun se suhde lopulta katkesi muihin asioihin, mielessäni pyöri ajatus, josko koskaan saan ketään uutta rinnalleni ja jaksamaan ongelmaani. No, tapasin kuin tapasinkin heti ihanan uuden tuttavuuden, jolle kerroin asiasta jo alkutaipaleella, kun alkoi tuntua, että suhde voisi kantaa.
Mies otti asian hyvin ja totesi, että kyllä hän sitä yhden elämän tarpeisiin on jo saanut ;) ja että onhan niitä lukuisia muitakin tapoja nautintoa toiselle tuottaa.
Minusta suhteen toimiminen on hyvin pitkälle kiinni miehestä: naiselle asia on vaikea ja sitä tuntee itsensä puutteelliseksi, vaikka miten olisi tilanteen hyväksyvinään. Virheelliset huomautukset, kuten "Oletko nyt varma, etten edes vähän voisi.." voivat haavoittaa pahastikin. Ja joillekin miehille asia on varmasti täysin ylipääsemätön, toisille taas melko epäolennainen.
Mieheni ei onneksi ole mitään loukkaavaa koskaan todennut, mutta on kyllä välillä muistuttanut, että ihan huoletta voidaan välillä tilannetta kokeilla, jos haluan - homma seis heti kun siltä tuntuu ja jatketaan jollakin kivuttomammalla tavalla. Eli mitään turhia loukkaantumisia ei tarvitse puuhan kariutumisesta tuntea puolin eikä toisin kun turhia paineita tai odotuksia ei luoda.
Gynekologini usein hämmästelevät mieheni asennetta ja toteavat, että tällaiset sairaudet koettelevat tyypillisesti kovastikin parisuhdetta. Mielestäni homma toimii, kun suhde on avoin ja ymmärtäväinen puolin ja toisin. Naisen tulee myös osata toimia asian kanssa ja niin tukea kuin kuunnellakin miestä eikä heittäytyä ainoaksi tilanteen uhriksi.
Ja niin, käytäntöä vielä.. Joillakin naisilla vaikkapa hyvä liukuvoide, joka vähentää kitkaa, voi tehdä yhdynnän mahdolliseksi, vaikkakaan ei silti nautittavaksi. Kannattaa myös miettiä, kuinka suhtaudutte mahdolliseen lasten tekemiseen jatkossa ja näyttää heti alkuun kaikki kortit, jotta jatkossa vältytään turhilta pettymyksiltä.
Summa summarum, meidän suhteemme on siis ihana, avoin ja varsin lujalla pohjalla - ongelmasta huolimatta tai kenties osaksi juuri sen vuoksi! =)
Kuule, jos on rakkautta, niin mitäs täältä kyselet? Eiköhän hän osaa kertoa sinulle vaivastaan parhaiten itse, ja yhdessä sit miettii et miten on!! Osoita vaan heti keskustelun aluksi että ymmärrät, etkä ole mitenkään painostus linjalla. Kyllä se siitä.
Itse olen naimisissa samaa sairautta sairastavan naisen kanssa, välillä koko asia harmittaa todella paljon, joskus ei.
Vestibuliittia on montaa eri asteista, jotkut kärsivät jatkuvista kivuista jopa ilman kosketusta, jotkut pystyvät jotenkin yhdyntään.
Jotkut parantuvat muutamassa vuodessa, jotkut ovat sairastaneet jopa kymmeniä vuosia.
Asiaa on oikeastaan vasta nyt tuotu enemmän esille, mutta tutkimusta/tietoa puuttuu sen verran etteivät edes kaikki gynekologit tiedä koko sairaudesta.