On ihan pakko tulla purkamaan tuntoja tänne teille, keiden uskon ymmärtävän. Olemme yrittäneet raskautumista miltei pari vuotta, tuloksetta. Tutkimuksiin olemme menossa kesän jälkeen, kunhan mieheni tulee lopullisesti kotiin pieneltä reissutyökomennukselta. Ikää meillä on seuraavasti, minä 32 vuotta ja mies 38 vuotta. Lapsettomuus on ollut meille todella vaikea paikka, kaikki ystäväpariskunnat ovat jo pienten ihanien lapsosten onnellisia vanhempia. Olemme toki äärettömän onnellisia heidän puolestaan. Nyt yksi siskoistani odottaa esikoistaan ja tuntuu että minäkin elän hänen raskauttaan myötätunnosta, olemme todella läheisiä juuri tämän siskon kanssa. Välillä vain tuntuu todella pahalle, kun siskoni esimerkiksi pyytää minua vauvantarvike ostoksille ja kieltäydyttyäni hän suuttuu ja haukkuu minut sinne alimpaan... tiedättehän minne. Olen ollut hänen tukenaa koko raskauden ajan ja koittanut auttaa ihan kaikessa. Odotan tätä pienokaista todella suurella rakkaudella. En vain käsitä sitä etteikö siskoni ymmärrä että lapsettomuus on minulle kipeä ja avoin haava, enkä aina ole niin vahva että jaksaisin lähteä kiusaamaan itseäni kaikkien niiden pienten ja ihanien tavaroiden keskelle, miettien samalla, etten ehkä koskaan pääse itse niitä omalle pikkuiselleni ostamaan. Tuntuu pahalle, ettei ihminen ,joka on läheisin minulle mieheni lisäksi, halua ymmärtää minun tunteitani.
mielipahaa
Nimetön
5614
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oletko ihan suoraan kertonut siskollesi, minkä takia et voi lähteä hänen kanssaan vauvatarvikkeita katselemaan? Ei hänkään varmasti halua että sulle tulee kurja olo. Toisaalta raskaanaolevat naiset voi olla aika lailla hormoniensa vallassa ja siksi reagoida typerästikin moniin asioihin...
Olen ite nyt rv.30, tätä raskautta edelsi monta keskenmenoa ja monta vuotta yritystä ja tutkimuksia. Toivon teille onnea lapsettomuustutkimuksiin ja raskautumisyrityksiin!!
Ensimmäiseksi haluan onnitella sinua!
Olemme puhuneet siskoni kanssa jo lapsista asti kaikista tunteistamme hyvinkin avoimesti. Hän tietää että tämä lapsettomuus on minulle ja miehelleni tavattoman kipeä asia. Ymmärrän kyllä hänen intonsa ja olen koko sydämestäni onnellinen heidän puolestaan. Sitä en vain tahdo ymmärtää, että hän sanoo ymmärtävänsä meidän tilanteemme ja silti loukkaantuu todella syvästi (ja tosiaan jopa haukkuu minut pystyyn), jos ilmoitan etten ole valmis juuri tiettynä päivänä lähtemään vauvatarvikkeiden keskelle. Välillä on helpompia päiviä ja välillä sitä vajoaa taas maihin kun väkisinkin ajatus omasta pienestä kääröstä pyrkii mieleen.Lähinnä näitä päiviä on kierron alussa kun on taas turhaan toivonut, että jospa juuri tässä kierrossa olisi tapahtunut se suuri ihme ja olisimme raskaana. Olen myös kertonut hänelle, että nämä päivät ovat aina vaikeimpia.Koitan ymmärtää hänen mielialojen vaihtelun osana raskautta, mutta ei kai raskauskaan anna oikeutta loukata rakasta ihmistä???
halit sinulle alkuperäinen
siskosi on todella tunteeton ja käyttäytyy asiattomasti, hänen tulisi ymmärtää tai edes pystyä peittämään harmistuksensa.
minä en usko, että kaiksita naisista tulee hormonien armoilla olevia aivottomia kohtuja vain sen takia, että ovat raskaana. kyllä käytöstavat ja hienotunteisuus täytyy muistaa, vaikka olisi miten raskaana.
tuntuu oikeasti pahalta puolestasi, rakastat varmasti siskoasi paljon ja luonnollisesti odotat häneltä samaa.
jos ei muu auta, suosittelen hysteeristä itkukohtausta, niin siskosi ei tiedä, että asia on sinulle vaikea, vaan myös näkee sen.
jos hän sitten jatkaa tuota rataa, kyse on vain siitä, että hän katsoo päässeensä niskan päälle ja käyttää raskauttaan vallan välineenä sinuun nähden.
valitettavasti.
Kiitos onnitteluista. En tosiaankaan tarkoittanut, että hormonihöyryisillä naisilla olisi oikeus käyttäytyä loukkaavasti niinkuin siskosi on tehnyt.... En siis todellakaan tarkoittanut "lyödä lyötyä" (kuten joku kirjoitti). Eli mitään neuvoja ei mulla ole, jos hän ei vain ymmärrä että susta tuntuu pahalta. Onpa vain tosi epäkypsää ja epäreilua sua kohtaan. Ehkä se toisen vastaajan ehdottama hysteerinen itkukohtaus auttaisi häntä tajuamaan tunteesi? Jaksamista ja tsemppiä!
Isot kiitokset ymmärtämisetä.
Tässä eräs päivä siskoni kertoi että hän ei saa täysin siemauksin nauttia raskaudestaan, kun tietää asian olevan minulle kipeä. On kuulemma epäreilua häntä kohtaan, että näin lähellä häntä on lapseton ihminen... Yritin turhaan kertoa hänelle, että tottakai hänen pitää nauttia asiasta täysin rinnoin. Hän sai minulle todella pahan mielen ja useamman itkuisen illan aikaiseksi syyllistämällä minua. Ihan kuin minä olisin häntä kiusatakseni lapseton. Sanoin hänelle että haluan hänen kertovan raskaudestaan ja uusista tuntemuksista, mutta että hänen on myös ymmärrettävä, jos joku kerta kieltäydyn lähtemästä ostoksille tms. ja että silloin minulla oikeus kieltäytyä ilman että siitä tarvitsee sotia. Vaikeaa... Toivottavasti asiat tästä vielä helpottuvat. Rakastan siskoani ja yritän olla hänen tukenaan ja apunaan niin paljon kuin oma henkinen jaksaminen antaa myöten. Ja kun tuntuu pahalle, kerron sen yhä uudelleen hänelle. Jos hän minua rakastaa, niin uskon hänen vielä ymmärtävän.