kun aikoinani tuskailin oman lapseni sijoituksesta monien auttamisyritysten ja tukirakennelmien jälkeen tunsin olevani maailman huonoin ihminen kun takerruin pelastavana mahdollisuutena sijaisperheeseen.Muistin sitten Raamatusta kahden äidin tarinan jonka viisas kuningas ratkaisi.Toisen lapsi oli kuollut ja meni varastamaan naapurin lapsen.Kun asiaa puitiin kuninkaan hovissa niin kuningas käski halkaista lapsen kahtia ja jakamaan sen kahdelle äidille...oikea äiti halusi antaa sen mielummin toiselle että se selviäisi elävänä.Tämä lohdutti minua kun itkin huonouttani.Annan mielummin toiselle kuin annan mennä pilalle kokonaan.Lopulta oma äiti sai oman lapsensa takaisin.Minunkin rakkaani tulee jonain päivänä-ehkä aikuisena.Mutta sydämessään hän on minun.Ja minä hänen!
lohtua sinulle bioäiti
annabelle
10777
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
niin voimakkaasti, että annan mieluummin rakastaviin käsiin. Ettei kävis yhtä huonosti kuin itselle.
hyvin pienenä lapsena opin, että kun päästää eläimen irti se pysyy luónani. siis koira ja kissa, joka sai vapaasti kulkea, seurasi minua, mutta kahledittu vanki karkasi ensi tilaisuuden tullen.
näin se on teilläkin vapaaksi päästetty lapsi on teidän enempi kuin väkisin kiinni pidetty. eikä se äityis oikeasti riipu siitä kenen luona lapsi on, vaan siitä kuka kantaa lasta sydämessään. silloinkin kun fyysinen läsnä olo puuttuu.
hyvää äitien päivää teille, lapsi ainakinajattelee teitä vaikkei tapaisikaan juuri huomenna.
Koirat ja kissat menee mihin lystäävät ja joutuvat varkaiden tai muiden vahingollisten ihmisten saaliiksi, ellei niitä pidetä omistajansa valvonnassa.
Pitäkää hyvät ihmiset lapsenne tiiviisti näköetäisyydellä näiden reservien saalistaessa lapsianne.
Koirat ja kissat ja lapset tulee pitää omassa pihassa, eikä päästetä irti juoksemaan vaanivien petojen kitaan.
Juuri näin homma toimii. Hienoa, että olet sen oivaltanut.
Jos lapsesta kerran päästää irti, on hänet ikuisesti menettänyt susille niin kuin sanoit.. Ja, tuo nimimerkillä "reservi" tuntuu olevan lauman johtajasusi? Niin sairaita ovat hänen kommenttinsa.
Kyllä olen valvonut ja pitänyt pihassa pienenä.Mutta murrosiässä muuttuu reviirit ja ajatusmaailma.Pitää päästä kokeilemaan siipiään.Lapsillani on turvallinen lapsuus ja hyvät turvaverkostot ympärillään.Vaan kun alkoholi astui isän elämään ja sen mukana lieveilmiöt kieroiluineen ja valheineen olin voimaton.pahin tuho mikä perhettä kohtaa tulee perheen sisältä..ei ulkoa.
Minkä tähden olit huono äiti, kun itse sen tiedostit. Tuntuu vaan aika kummalliselta että joku oikea äiti luovuttaa lapsensa äidikkeelle sekä tiedostaa olevansa huono äiti. vai eikö voimat riittäneet? Olisiko ulkopuolinen apu voinut auttaa että lapsi olisi saanut olla oikean äidin luona.
kai sitä kokee huonoutta ja riittämättömyyttä sellasesa tilanteessa.Olisin pärjännyt lapsen kans ihan hyvin ilman isää mutta kun oli pakko jättää se ukko viinan takia ja se ehti tuhota kaiken meidän elämässä, niin paljon etten enää jaksanut sen erityishoitoa tarvitsevan lapsen kanssa.olin niin katkera etten ymmärtänyt erota ennen kun se ehti vahingoittaa lapsiamme.Tämä erityislapsi se vasta avasi mun silmät liiallisesta kiltteydestä.se huusi vihaisena mulle että miks mä aina annan kaikki anteeksi jätä se ukko!Se teki kaikkee paskaa mun selän takana..mä en osannut edes kuvitella mitään sellasta..lapset ties liikaa siitä ja joutuivat salaamaan äidiltään..ei siinä kieroilussa ulkopuoliset enää pystyneet mitään tekemään.kaikki tukiperheet ja kotiavustajat kyllä saatiin ja kokeiltiin.Masennuin ja söin 2 purkillista läkkeitä ja sit päätin että nyt riittää.mä en ton äijän takia syö enää yhtään pilleriä.tähän vaivaan on sitten toisenlaiset lääkkeet.Eihän ne pillerit kenenkään epäluottamusta korjaa!Se on sit ihan sama juoko viinaa vai syökö pillereitä mutta selvinpäin sitä ei enää kukaan kestänyt.Mä kärsin vieläkin niistä asioista ja en tiedä palautuuko mun henkinen tasapaino koskaan.Mutta kotirauha on palannut ja lapset ovat onnellisia tänä päivänä.se on tärkeintä.Mä en vaan jaksanut enää ottaa vastuuta niin vaikeasta lapsesta ja oli hyvä että joku vahvempi otti sen taakan multa pois.eihän heikkous ole huonoutta..vai?
Olet mielestäni tehnyt rakkaudesta lastasi kohtaan hienosti.Moni ihminen vaikkei ole noin vaikeaakaan,uupuu.Voimia sulle.Et ole huono äiti,nyt saat iloita lapsista yhdessä sijaisperheen kanssa,ja olla heille ÄITI,sillä sitä sinä olet.Kerää voimia rauhassa.
itse olen sitä mieltä etten anna lastanileikata kappaleiksi enkärepiä riekaleiksi vaan vaadin hänet ehjänä ja ko0konaisena itselleni, aossu ja sijarit saavat luopua omista osasístaan, Salomokin antoi lapsen sille joka halusi että lapsi pysyy elossa!
Sitähän minäkin olisin halunnut,että oliin saanut pitää lapseni kotona raskaan avioeron jälkeen ja isän sairastumisen raskaan kokemuksen jälkeen.Lapseni oli ajautumassa alkoholi ja varastelukierteeseen uhmassaan kun vihasi sitä jatkuvaa sotatilaa kodissamme.Hän oli niin tuskaa täynnä.Itse olin niin rikki etten jaksanut edes kunnolla hengittää itse.toivoin vain kuolemaa kun olin niin masentunut.Mulla ei ollut vaihtoehtoa.Toivon että jonain päivänä saan hänet kotiin ja voimme purkaa sen tilanteen keskenämme.Paljon on jo puhuttu ja itketty pelkoja pois.ilman tervettä taustatukea perhekodin puolelta emme olisi nyt tässä pisteessä.Minä menetin otteeni poikaankauan sitten.Poliisiauton takapenkillä itkin poliisille että eikö tälle ole mitään rajaa.eikö kukaan voi auttaa mua.Hän oli niin tyyni ja rauhallinen kun lohdutti että kyllä me tälle pojalle rajat löydetään.se oli ensimmäinen lohduttava lause pitkään aikaan.siitä alkoi muutos ja uusien rajojen etsiminen.Nuorisokoti ja sieltä perhekotiin tutustuminen.Jos olisin nähnyt mitään pimeetä siinä kodissa ei lapseni olisi ikipäivänä sinne lähtenyt.Mutta perhe oli niin ihanan lämmin ja rakastava että halusin itsekin sinne asumaan.olemme vierailleet toistemme luona ja olen hirmu kiitollinen että hänestä on kasvanut itseensä luottava nuori mies joka opiskelee ammattia..mä en olisi siinä sieluntilassa kyennyt kantamaan sitä lasta ja se oli taatusti parasta mitä olen pystynyt järjestämään.Sen olen kuullut myös hänen omasta suustaan myöhemmin.se oli suurin kiitos mitä voin kuvitella kaiken sen luopumisen tuskan jälkeen.Lapseni on elossa eikä sotkeentunut huumeisiin eikä alkoholiin.