Näin sellaista unta, että ammuin yhden tutun, jota en ole nähnyt moneen vuoteen. En ole koskaan jutellut tämän ihmisen kanssa, mutta tiedän hänet. Hänellä oli valtavia tuskia, hän ei pystynyt puhumaan eikä liikkumaan. Yksi parhaimmista kavereistani opasti minua aseen käytössä.
Myöhemmin jouduin selittämään tämän ihmisen vanhemmille, että "Jarkko" oli todella sairas, eikä häntä enää ole. En kertonut että olin ampunut hänet, vaikka tiesin että se saadaan heti tietää kun poliisit menevät asuntoon.
Eräs miespuolinen työkaverini sattui paikalle ja lohdutti minua, mutta minä vain itkin hysteerisesti. Herätyskello soitti tällä hetkellä ja koko aamun oli aika sekava olo.
Osaisiko joku kertoa mitä tämä uni mahtaa merkitä?
Myöhemmin jouduin selittämään tämän ihmisen vanhemmille, että "Jarkko" oli todella sairas, eikä häntä enää ole. En kertonut että olin ampunut hänet, vaikka tiesin että se saadaan heti tietää kun poliisit menevät asuntoon.
Eräs miespuolinen työkaverini sattui paikalle ja lohdutti minua, mutta minä vain itkin hysteerisesti. Herätyskello soitti tällä hetkellä ja koko aamun oli aika sekava olo.
Osaisiko joku kertoa mitä tämä uni mahtaa merkitä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Millainen elämäntilanteesi oli kun näit tuon unesi?
Työasiat?
Ihmissuhteet?
Rakkaus?
Ystävät?
Perhe?
Vapaa-aika?
No jotenkin tuntuu siltä että kaikki menee pieleen tällä hetkellä. Koulussa menee kolme kertaa viikossa vähintään aamusta iltaan, sen lisäksi olen töissä. Joten vapaa-aikaa ei juuri ole. Olen sinkku, ystävien tapaaminen rajoittuu melkein pelkästään kouluympyröihin...
Vaikuttaisi siltä, että tuo "armomurhasi" kohde olet sinä itse, animushahmon muodossa. Olet tuskissasi, etkä kykene liikkumaan, toisinsanoen olet sitonut itsesi kiireillä niin, ettei sinulla ole aikaa itsellesi.
Näin ollen olet kokenut ainoaksi ratkaisuksesi näiden tarpeiden tukahduttamisen, ja siksi tällainen "armomurha": turrutat itsesi ettet kärsisi niin kovin. Kuitenkin (kuten luonnollista onkin) suret tätä "kuolemaasi", vaikka se on oma, tietoinen valintasi.
Muista, ettei kukaan jaksa ainaista juoksemista. Ei tätä elämää eletä siksi, että uuvuttaisimme itsemme näännyksiin. Jollet milloinkaan lepää, huomaat pian olevasi elämäsi iltapuolella ilman, että olet koskaan pysähtynyt nauttimaan elämästäsi. Vieläkään ei ole liian myöhäistä tehdä muutos: opettele sanomaan ei ja anna aikaa itsellesi.