Oletteko koskaan ajatellut kuolemaa kunnolla? Mä oon tässä viime vikkojen aikana ajatellu paljonkin. Jopa itkeny itteni uneen sen takia :( En ole itkenyt kuoleman takia sitten 8 veen jälkeen, paitsi sitten nyt, en tiedä miksi se nyt on noussut mieleen. Toivoisin, että jumala olisi olemassa, mutta olen onnellinen siitä, että en ole moiseen harhakuvitelmaan uskonut, ikinä.
Kuvitelkaa sitä tuntua, kun teitä ei enään ole, ette tunne ja tiedä mitään. Kuoleman jälkeen palaatte takaisin sinne, missä olitte ennen syntymää, eli ette missään, ettekä tule enään kuoleman jälkeen olemaan. Todella surullista :( Voisimpa elää ikuisesti...
Kuvitelkaa sitä tuntua, kun teitä ei enään ole, ette tunne ja tiedä mitään. Kuoleman jälkeen palaatte takaisin sinne, missä olitte ennen syntymää, eli ette missään, ettekä tule enään kuoleman jälkeen olemaan. Todella surullista :( Voisimpa elää ikuisesti...
Vastaukset 8
Vanhimmat
ei oo ihmisiä varten. Jokainen meistä kuolee sit joskus ja vanhempana siihen faktaan vaan oppii tottumaan. Kun oot joku pappa kaikenlaisten vanhuuden tuomien sairauksien ja kipujen keskellä ja sulta on vaimo ja kaikki kaverit jo haudassa, niin kyllä se kuolema tuntuu jo ihan armolliselta vaihtoehdolta. Ja siihen oppii suhtautumaan paremmin ajatellen, että onhan tässä jo eletty.
Tuntuuhan se vähän oudolta ajatella, että kaikki sun muistot, ajatukset ja kaikki henkisetjutut vaan katoaa samalla kun sun aivot mätänee mullan alla. Sitä on jotenkin vaikea uskoa, että joku päivä kaikki musta vaan katoaa jonnekkin ja lakkaan olemasta. Ehkäpä siksi ihmiset on alkanut uskoa kaiken maailman henkiin, aaveisiin, uudelleen syntymiseen ja siihen että ihmisestä jäävä sielu menee jonnekkin kuoleman jälkeen.
Onko se vaan kuolevaisten toiveajattelua vai onko siinä jotakin perää....
Miksi kaikki pitää kuolemaa hirveänä tai huonona asiana, kun eivät edes muista tai tiedä millaista on olla olematta?!?!?!?
Voi teitä ennakkoluuloisia.
Ja jos onkin käynyt niin harvinaisesti että muistat millaista on olla olematta, miten voit olla varma että seuraavalla kerralla se on samanlaista?!?!?!?
HAHAHAH!!!
Voi teitä ennakkoluuloisia.
Onneksi me ei voitaisi mitenkään elää ikuisesti koska kaikki kuitenkin tuhoutuu mihin ihmisen mieli sotkeutuu.
Voi teitä ennakkoluuloisia.
Mitäpä sitä turhaan miettimään. Me kaikki kupsahdetaan joskus - ennemmin tai myöhemmin.
"Kaikella on aikansa" sanotaan raamatussakin. Luulenpä että nuo pahimmat terveysintoilijat toimivat silkasta kuolemanpelosta. Mutta siihenkin olen lukenut oivat sanonnan: "Kuolemanpelko ei estä kuolemasta, se estää elämästä" Näin äkkiä tietoisuuden sammuminen tuntuu loogisimmalta, mutta toisaalta ajatus täydellisesti olemattomuudesta tuntuu jotenkin mahdottomalta. Mistään sielustahan ei ole suoria todisteita. Toisaalta mitä tietoisuus on tai miten elämä on saanut alkunsa? Voiko se olla pelkkää biokemiaa? Eräitä elämän suuria mysteereitä, vaikka monille tuntuukin olevan itsestään selvyys....
Ei sitä kannata ajatella liian paljon.
Itekki mieti joskus 8 v. samaa asiaa mutten itkeny. Mutta oot vaa ajattelematta nii ei sitä tajua. Vanhana se on sitte jo hyvä juttu oikeestaan jo.
Ajattele asian hyvää puolta: elämä on pelkkä huokaus kahden tyhjyyden välissä.
Oletko koskaan ajatellut elämän suhdetta kuolemaan? Voisivatko elämä ja kuolema olla telepaattisesti kytköksissä toisiinsa? On paljon mahdollista, että koko maailmankaikkeus onkin vain mielikuvituksemme tuotosta. Tätä kutsun 'henkiseksi turskaudeksi'. Jos rakastat oikein, saatat saada elonmatkallesi jalomielisyyden tunteen, mutta se kaikki päättyy kuollessasi. Henkisessä turskaudessa kuolemantaju tyvenee ja saattaa virrata mieleen alitajunnaisesti. Tämän voinee korvata vain elämänjanon katoaminen: jos et enää nauti elämästäsi, et myöskään pidä kuolemaa negatiivisena arvona. Ja muista aina, että kuolema on elämää pienempi paha.
Mistäkö olen oppinut tämän kaiken? Jumala lähettää minulle salaista tietoa matkatelevision välityksellä. Ensimmäiset havainnot sain viime marraskuussa, ja viimeisimmistä on kulunut viisi tuntia.
Olet ihan selvästi kuunnellut CMX:n Melankolia biisiä.
viimeks tänään: alle kolme tuntii sit tässä kaupungissa kuoli yhen tutun paras kaveri; jäi rekan alle vaarallisessa risteyksessä. Eikä tämä herra ollut ensimmäinen joka siinä samassa kohtaa kuoli.
20.11.2004 pisti myös ajattelemaan kun isosisko kuoli
20.6.2005 kuoli hyvä ystäväni
noin kaksi kuukautta sitten kuoli yksi kaverini
kyllä nämä laittaa miettimään vaikka ei aina välttämättä
..Mistä voit tietää varmaksi, että et ollut olemassa ennen syntymääsi..? Entä jos olet vain unohtanut..
Itse uskon, että emme ole koskaan syntyneet, emmekä koskaan kuole..Ruumis tuhoutuu, mutta sielu palaa oikeaan kotiinsa eli henkimaailmaan..
Olisi hullua luulla, että tämä aineellinen todellisuus on se ainoa oikea, kaikki, mitä on olemassa..On varmasti muitakin, näkymättömiä ulottuvuuksia...
Itse uskon, että tämä fyysinen elämä maan päällä on vain eräänlainen koulu,jonne olemme tulleet oppimaan erilaisia asioita..Kuolema tarkoittaa vain sitä, että tämänkertaiset läksyt on opittu ja voimme siirtyä takaisin Oikeaan kotiimme..Kunnes sitten valitsemme taas uudelleen syntymisen tänne opetellaksemme toisia läksyjä ;)
Itse pelkään huomattavasti enemmän elämää täällä kuin kuolemaa..Miten kotiinpaluuta voisi edes pelätä..?
Vaikeita asioitahan nämä ovat..Suosittelen tutustumaan alan kirjallisuuteen ja tutkimustuloksiin..;)
Valoa matkallesi